Pyrorikkihappo Valmistus ja ominaisuuksia | Katso myös | Lähteet | NavigointivalikkoInfobox OKOleumin kansainvälinen kemikaalikorttiKirja Googlen teoshaussaKirja Googlen teoshaussaKirja Googlen teoshaussalaajentamalla
Epäorgaaniset hapotRikkiyhdisteet
rikinhappihapoistapyrosulfaattejarikkitrioksidihöyryjärikkihappoakontaktimenetelmänRikkitrioksidi
| Pyrorikkihappo | |
|---|---|
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7783-05-3 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | H2S2O7 |
| Moolimassa | 178,156 g/mol |
| Tiheys | 1,9 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
| Infobox OK | |
Pyrorikkihappo (H2S2O7) on yksi rikin happihapoista. Yhdisteestä käytetään myös nimityksiä dirikkihappo.[2] Pyrorikkihapon suolat ovat pyrosulfaatteja. Nimitys savuava rikkihappo tulee siitä, että pyrorikkihaposta vapautuu rikkitrioksidihöyryjä.
Valmistus ja ominaisuuksia |
Pyrorikkihappoa syntyy valmistettaessa rikkihappoa kontaktimenetelmän avulla. Rikkitrioksidi johdetaan väkevään 98-prosenttiseen rikkihappoon, jolloin muodostuu pyrorikkihappoa kiteisessä olomuodossa. Pyrorikkihappo hydrolysoituu rikkihapoksi joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.[3][4]
- H2SO4 + SO3 → H2S2O7
- H2S2O7 + H2O → 2 H2SO4
Pyrorikkihappoa voidaan valmistaa myös kuumentamalla väkevää rikkihappoa. Tällöin rikkihaposta eliminoituu vesimolekyyli ja syntyy pyrorikkihappoa.[5]
Pyrorikkihappo on erittäin voimakkaasti hapettava aine ja sitä käytetäänkin teollisuudessa jonkin verran hapettimena. Pyrorikkihappo on rikkihapon lisäksi rikin hapoista ainoa, joka on pysyvä.[4]
Katso myös |
- Oleum
Lähteet |
↑ ab Oleumin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.8.2009
↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 327. Otava, 1988.
↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 545. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2009). (englanniksi)
↑ ab William McPherson: A Course in General Chemistry, s. 228. READ Books, 2008. ISBN 978-1409701347. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2009). (englanniksi)
↑ Kenneth W. Whitten, Raymond E. Davis, M. Larry Peck, George G. Stanley: Chemistry, s. 891. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495391630. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.8.2009). (englanniksi)
