Hjdcti

Standpoint-teoria eli näkökulmasidonnaisuuden teoria on feministinen tietoteorian suuntaus. Se selvittää tiedon ja tietämisen mahdollisuutta ja laatua. Standpoint-teorian muotoili ensimmäisenä Nancy Hartsock vuonna 1975, ja myöhemmin siihen ovat vaikuttaneet mm. Sandra Harding, Dorothy Smith ja Patricia Hill Collins. Teorian keskeinen ajatus on, että tiedon analyysin tulee ottaa huomioon analyysin tekijän asema yhteiskunnassa.^[1][2]

Teoreettinen lähtökohta |

Standpoint-teorian lähtökohtana on marxilainen filosofia, jonka mukaan yksilön suhde todellisuuteen muodostuu yhteiskunnallisen aseman perusteella, eli materiaalinen todellisuus vaikuttaa tietämiseen. Hartsock on käsitellyt marxilaista teoriaa sukupuolen perspektiivistä ja lisännyt siihen objektisuhteiden teorian, joka selittää miesten ja naisten erilaisen kokemuksen todellisuudesta. Objektisuhteiden teorian lisäämisestä seuraa, että sosiaalisesti konstruoidulla ja ”aidolla” todellisuudella ei ole mitään eroa. Standpoint-teorian lähtöasetelmaan kuuluu kolme keskeistä väitettä:

1. materia määrää yhteiskunnallisten suhteiden ymmärtämistä.


2. hallitseva luokka määrää yhteiskunnan materiaalisia suhteita ja siten sen, minkä uskotaan olevan ”todellista”.


3. sorrettujen luokkien on saavutettava visionsa luokkataistelulla.^[1]

Teoria muistuttaa muilta osin Michel Foucaultin tietoteoriaa, mutta Hartsockin mukaan hallitsevan luokan näkökulma on puolueellinen ja vääristynyt, kun taas sorrettujen luokkien näkökulma paljastaa tosiasialliset ihmisten väliset suhteet. Tämä johtuu siitä, että vaikka feministinen näkökulma onkin diskursiivisesti konstruoitua, naisena elämisen materiaalinen todellisuus, jolle näkökulma perustuu, ei ole diskursiivisesti konstruoitua vaan todellista. Feministinen näkökulma ei silti ole naisillekaan itsestäänselvyys, koska kaikki naiset eivät ole sisäistäneet itseensä kohdistuvaa sortoa. Feministisen näkökulman voi saavuttaa vain tekemällä feminististä analyysia.^[1]

Teorian johtopäätös |

Standpoint-teoria ratkaisee feminismin ns. näkökulmasidonnaisuuden paradoksin, joka viittaa relativistisen tietoteorian ja yhteiskuntakriittisen tutkimusotteen yhteensopimattomuuteen. On kysytty, miten voi kritisoida hallitsevan luokan näkökulmaa, jos oma näkökulma ei ole sen todempi? Standpoint-teoria antaa mahdollisuuden vertailla ja asettaa näkökulmia paremmuusjärjestykseen. Hardingin mukaan sana objektiivisuus tulee käsittää uudelleen siten, että sillä tarkoitetaan poliittisesti sitoutunutta näkökulmaa ja pyrkimystä tehdä tutkimusta sorretun luokan näkökulmasta. Näin ollen feminismi edustaa objektiivista näkökulmaa ja on tiedollisesti miesten näkökulmaa parempi.^[2]

Standpoint-teorian laajennokset |

Sandra Harding on laajentanut standpoint-teoriaa korostamalla, että yhteiskunnallisiin asemiin kytkettyjä näkökulmia on monia. Näitä ovat sukupuolen lisäksi esimerkiksi rotu, seksuaalinen suuntautuminen ja yhteiskuntaluokka.^[2] Patricia Hill Collins on käsitellyt teoriaa erityisesti mustien naisten näkökulmasta.^[1] Dorothy Smith on puolestaan käyttänyt standpoint-teoriaa sosiologian ja sosiologisen metodin sisältämän ”abstraktin maskuliinisuuden” kyseenalaistajana. Perinteisessä sosiologisessa tutkimuksessa objektiivisuus määritellään erottamalla tietäjä ja tiedettävä ja tekemällä yleistyksiä tiedon tilannesidonnaisuuden poistaen. Smithin mukaan tällainen metodi mitätöi naisten kokemuksen, joka on aina tilannesidonnaista ja suhteellista. Smithin päämääränä on kehittää sosiologiaa sellaiseksi, että sen etualalle nostettaisiin todelliset eletyt kokemukset.^[3]

Vahvan objektiivisuuden käsite |

Harding on korostanut, että vaikka feminismissä moninaisuus ja erilaisuuden käsite ovat arvokkaita ja että feminismin eri näkökulmille on käyttöä politiikassa, niiden ehdoilla ei voi tehdä koossapysyvää feminististä tietoteoriaa. Koska standpoint-teorian mukaan sorretun väestöryhmän kokemus tuottaa objektiivisempaa tietoa kuin hallitsevan luokan kokemus, ajatuksesta voisi seurata, että esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluvan naisen kokemus on valkoisen naisen kokemusta objektiivisempaa. Käsite vahva objektiivisuus viittaa tiedon paikantumiseen mutta myös siihen, että on lopulta arvioitava kriittisesti ja tapauskohtaisesti, mikä feministinen väite on objektiivisin. Harding korostaa tiedon näkökulmasidonnaisuutta mutta kannattaa yhä sanan ’’objektiivinen’’ käyttöä sen arvovaltaisuuden takia. Hän tarkentaa kuitenkin, että naisten näkökulmasta lähtevä tutkimus on hallitsevan luokan miesten näkökulmasta lähtevää tutkimusta vähemmän epätotta, vaikka molemmat ovat yhtä lailla sosiaalisesti konstruoituja.^[4]

Standpoint-teorian kritiikkiä |

Standpoint-teoriaa alettiin kyseenalaistaa naistutkimuksessa 1980-luvun lopulla, jolloin sen taustalla olevaan marxismiin alettiin suhtautua kriittisemmin. 1990-luvulla marxistista materiakäsitystä pidettiin vastakkaisena sitä suurempaan suosioon nousseen postmodernismin antimaterialismiin. Naistutkimuksessa julkaistiin tällöin useita Standpoint-teorian puolustuspuheenvuoroja.^[1] 2000-luvulla on myös pohdittu, voisiko naistutkimus korvata sen jollakin sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvalla teorialla.^[2]

Ilkka Niiniluodon mukaan feministinen teoria asettaa naiset etusijalle miehiin nähden ja siten kääntää päälaelleen sovinistisen ajattelutavan. Hänen mukaansa Hardingin kanta on "varsin epäuskottava". Niiniluoto suosittelee naistutkimuksen teoriaksi kriittistä tieteellistä realismia.^[5]

Katso myös |

• Feminismi


• Feministinen filosofia


• Naistutkimus


• Radikaali sukupuolieron teoria


• Perspektivismi

Lähteet |

Kirjallisuutta |

• Harding, S. (toim. 2004): The feminist standpoint theory reader: intellectual and political controversies. New York: Routledge. ISBN 0-415-94500-3
  

Aiheesta muualla |

• Feminist standpoints, knowledge and truth