Operaatio Sininen Sisällysluettelo Taustaa | Operaatioon osallistuneet joukot | Operaatio Sininen | Lähteet | Kirjallisuutta | Navigointivalikko5. SS-Panzer-Division "Wiking"m

Operaatio Sininen


ItärintamaNatsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu.SaksaRomanian kuningaskunnan lippu.Romanian kuningaskuntaItaliaUnkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu.UnkariFlag of Independent State of Croatia.svgKroatiaNeuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu.NeuvostoliittoNatsi-Saksan lippuFedor von BockNatsi-Saksan lippuMaximilian von WeichsNatsi-Saksan lippuWilhelm ListNatsi-Saksan lippuErich von MansteinNatsi-Saksan lippuAdolf HitlerNatsi-Saksan lippuEwald von KleistNatsi-Saksan lippuAlexander LöhrNatsi-Saksan lippuWolfram von RichthofenNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Aleksandr VasilevskiNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Georgi ŽukovNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Dmitri KozlovNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Ivan TyulenevNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Semjon BudjonnyiNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Filipp GolikovNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Rodion MalinovskiNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Andrei JerjomenkoNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Konstantin RokossovskiNeuvostoliiton lippu 1923–1955.Semjon Timošenkosaks.Wehrmachtinetelän armeijaryhmänVenäjälläAdolf HitlerVolganKaukasianStalingradinNeuvostoliitonJosif Stalininpuna-armeijanarmeijaryhmiksi ABVoronežinStalingradiaRostovMaikopiinKaukasuksenromanialaisetMalgobekistaGroznyiasuomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonaPohjois-OssetiaanVolganMamajevin kurgaaniakilleenkantapääksiOrdžonikidzen




Tämä artikkeli kertoo Saksan toisen maailmansodan operaatiosta. Argentiinan Falklandin saarten valtausoperaatio "Operation Azul" (suom. sininen) artikkelissa Falklandin sota.









Operaatio Sininen
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa

Operaatio Sininen: saksalaisten eteneminen itärintamalla 7. toukokuuta 1942 – 18. marraskuuta 1942
Operaatio Sininen: saksalaisten eteneminen itärintamalla 7. toukokuuta 1942 – 18. marraskuuta 1942







Päivämäärä:

28. kesäkuuta – 19. elokuuta 1942


Paikka:

Itärintama


Lopputulos:

Saksalaisten eteneminen pysähtyi Kaukasukselle ja Stalingradin edustalle. Operaation tavoitteita ei saavutettu.


Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Romanian kuningaskunnan lippu. Romanian kuningaskunta
Italia
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Unkari
Flag of Independent State of Croatia.svg Kroatia



Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto


Komentajat

Natsi-Saksan lippu Fedor von Bock
Natsi-Saksan lippu Maximilian von Weichs
Natsi-Saksan lippu Wilhelm List
Natsi-Saksan lippu Erich von Manstein
Natsi-Saksan lippu Adolf Hitler
Natsi-Saksan lippu Ewald von Kleist
Natsi-Saksan lippu Alexander Löhr
Natsi-Saksan lippu Wolfram von Richthofen



Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Aleksandr Vasilevski
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Georgi Žukov
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Dmitri Kozlov
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Ivan Tyulenev
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Semjon Budjonnyi
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Filipp Golikov
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Rodion Malinovski
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Andrei Jerjomenko
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Konstantin Rokossovski
Neuvostoliiton lippu 1923–1955. Semjon Timošenko


Vahvuudet

1 300 000 sotilasta
1 900 panssarivaunua
1 610 lentokonetta



2 700 000 sotilasta
3 720 panssarivaunua
1 671 lentokonetta


Tappiot

1 013 000 sotilasta



2 226 416 sotilasta




Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa

Barbarossa (1. Harkova · Kiova · Sevastopol · Leningrad · Rostov · Moskova) · Talvioffensiivi (Demjansk · 2. Harkova) · Sininen (Voronež · Stalingrad) · 3. Harkova · Kursk · 4. Harkova · Korsun · Krim · Narva · Bagration · Varsovan kansannousu · Budapestin piiritys · Veiksel–Oder · Itä-Preussi · Berliini

Operaatio Sininen tai Tapaus Sininen (saks. Fall Blau) oli Wehrmachtin käyttämä koodinimi kesän 1942 hyökkäyssuunnitelmalle, etelän armeijaryhmän yleishyökkäykselle Etelä-Venäjällä 28. kesäkuuta – 19. elokuuta 1942, jonka tavoitteiksi Adolf Hitler oli määritellyt Volgan vesitien ja Kaukasian öljykenttien valloittamisen.[1][2]


Elokuussa saksalaisten eteneminen pysähtyi Stalingradin edustalle Volgalla sekä Kaukasiassa. Etenemisen pysähtymiseen pääsyynä oli joukkojen jakaminen kahteen yhtäaikaiseen operaatioon, jolloin rintaman pidentyessä tarvittavia hyökkäysreservejä ei riittänyt kummankaan päätavoitteen saavuttamiseen.




Sisällysluettelo





  • 1 Taustaa


  • 2 Operaatioon osallistuneet joukot

    • 2.1 Saksalaiset


    • 2.2 Neuvostojoukot



  • 3 Operaatio Sininen

    • 3.1 Eteneminen Volgalle


    • 3.2 Eteneminen Kaukasukselle


    • 3.3 Stalingradin taistelut


    • 3.4 Stalingradin motti


    • 3.5 Vetäytyminen Kaukasukselta



  • 4 Lähteet


  • 5 Kirjallisuutta




Taustaa |


Saksan pääesikunnan suunnitelmien mukaan saksalaisten joukkojen piti ensin valloittaa Volga ja jatkaa tämän jälkeen Kaukasian öljykenttiä kohti.[3]Neuvostoliiton sodanjohto otti käyttöön kesällä 1942 uuden taktiikan, jossa aikaisemmin Josif Stalinin vaatimasta jäykästä puolustautumisesta luovuttiin ja joukot vedettiin takaisin ennen niiden joutumista nopeiden saksalaisten panssarijoukkojen motittamaksi. Saksalaisten etenemistä hidastettiin strategisesti ja maastollisesti otollisissa paikoissa rakennetuilla puolustuslinjoilla. Hitler tulkitsi tämän perääntymisen merkiksi puna-armeijan luhistumisesta ja päätti operaatio Sinisen molempien päätavoitteiden yhtäaikaista toteuttamisesta, ja lisäksi hän siirsi Keretšillä Kaukasian operaatiota varten valmiina olleen 11. armeijan Leningradin rintamalle tarkoituksena kaupungin valtaaminen. Etelän armeijaryhmä jaettiin armeijaryhmiksi A ja B, joista edellinen hyökkäsi Kaukasiaan ja jälkimmäinen jatkoi etenemistä Volgalle, kohti Stalingradia.


Tavoitteet joita varten operaatio Sininen suunniteltiin olivat:


  • vallata aluetta Etelä-Venäjällä,

  • saada Odessan ja Kiovan valvonta laivasto- ja ilmavoimien yksiköille,

  • saada optimaaliset sää- ja maasto-olosuhteet panssareille ja motorisoiduille yksiköille Kubanin sillanpääaseman muodostamisessa Volgan länsirannalle,

  • vallata Bakun raakaöljykentät,

  • vallata muita Neuvostoliiton teollistuneita alueita Euroopasta.


Operaatioon osallistuneet joukot |



Saksalaiset |


Yhtymien jako armeijaryhmiin on epätarkka, koska yhtymiä siirrettiin tilanteen mukaan rintamalta toiselle.



  • Armeijaryhmä A Kaukasuksella, komentaja Wilhelm List

    • 17. armeija, 150 000 miestä, 180 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä


    • 1. panssariarmeija, 220 000 miestä, 480 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä

    • Italian 8. armeija

    • 11. armeija



  • Armeijaryhmä B kohti Stalingradia, komentaja Maximilian von Weichs
    • 2. armeija


    • 6. armeija, komentaja Friedrich Paulus, 330 000 miestä, 300 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä


    • 4. panssariarmeija, 200 000 miestä ja 480 panssarivaunua

    • Unkarin 2. armeija

    • Romanian 3. armeija

    • Romanian 4. armeija


[4][5][6]



Neuvostojoukot |


Pohjoisesta etelään taistelujen alkuvaiheessa.


  • 5. panssariarmeija

  • 60. armeija

  • 40. armeija

  • 13. armeija

  • 6. armeija

  • 21. armeija

  • 63. armeija

  • 4. panssariarmeija

  • 62. armeija

  • 1. panssariarmeija

  • 64. armeija

  • 57. armeija

  • 51. armeija

  • 24. armeija

  • 37. armeija

  • 12. armeija

  • 18. armeija

  • 56. armeija

  • 47. armeija


Operaatio Sininen |



Eteneminen Volgalle |


Pääartikkeli: Voronežin taistelu

Operaatio Sininen käynnistyi 28. kesäkuuta 1942 Saksan 2. ja 6. armeijan sekä 4. panssariarmeijan hyökätessä Neuvostoliiton Voronežin alueen joukkojen (5.PsA, 60.A, 40.A, 13.A, 6.A, 21.A, 63.A) asemiin.[7]
6. armeija jatkoi etenemistä kohti Stalingradia, mutta ilman 4. panssariarmeijan tukea, joka oli siirretty tukemaan 1. panssariarmeijaa Donin toiselle rannalle. Panssarituen puuttuminen hidasti etenemistä ja puna-armeija ehti ryhmittyä puolustukseen kaupungin alueelle. Donin ylitettyään saksalaiset saavuttivat 23. elokuuta Volgan, mutta eteneminen pysähtyi Stalingradin kaupunkiin verisiin katutaisteluihin seuraavan kolmen kuukauden ajaksi.



Eteneminen Kaukasukselle |


Pääartikkeli: Operaatio Edelweiss ja Kaukasuksen taistelut

Rostov valloitettiin uudelleen 24. heinäkuuta 1. panssariarmeijan avustuksella, joka jatkoi tämän jälkeen hyökkäystä etelään Maikopiin. Etelässä ensimmäinen panssariarmeija saapui Kaukasuksen juurelle ja Malkajoelle. Elokuun lopulla romanialaiset vuoristojoukot liittyivät hyökkäyskärkeen ja Romanian 3. ja 4. armeija siirrettiin Stalingradin ympäristöön niiden ensin puhdistettua Asovan alueen. Tämän tarkoituksena oli vapauttaa saksalaisia joukkoja varsinaiseen hyökkäystoimintaan. Eteneminen Kaukasiassa pysähtyi, kun saksalaiset eivät onnistuneet etenemään Malgobekista kohti Groznyia, joka oli heidän päätavoitteenaan. Hyökkäyksen kärjessä oli suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona.[8] Etenemistä koetettiin jatkaa kääntämällä hyökkäyksen suuntaa kohti etelää ylittämällä Malkajoki lokakuun lopussa ja etenemällä Pohjois-Ossetiaan.



Stalingradin taistelut |


Pääartikkeli: Stalingradin taistelu

[9]
Saksalaiset joukot eivät onnistuneet työntämään puna-armeijan joukkoja kokonaan Volgan itärannalle vaikka Saksan joukot saivat haltuunsa 90 prosenttia kaupungin alueesta. Saksan joukkojen hyökkäys painoi venäläiset puolustautujat kahteen pieneen, noin 100 metriä syvään, sillanpäähän Volgan länsirantaan. Venäjän sodanjohto oli päättänyt vetäytymisen loppuvan tähän, kaupungin vapauttamiseen valittiin hyvät johtajat ja riittävä määrä joukkoja reservistä. Erityisen verisiä olivat taistelut Punainen lokakuu -terästehtaan ja Dzeržinski-traktoritehtaan sekä Mamajevin kurgaani -kukkulan hallinnasta.



Stalingradin motti |


Pääartikkeli: Operaatio Uranus

Stalingradiin edenneet Saksan joukot jäivät mottiin, kun venäläiset hyökkäsivät kaupungin luoteispuolella Pauluksen joukkojen heikoimman renkaan, romanialaisarmeijan, kimppuun 19. marraskuuta. Seuraavana päivänä venäläiset mursivat kaupungin eteläpuolella romanialaisten puolustaman rintamakaistan. Motti sulkeutui 23. marraskuuta 1942 ja laukesi 31. tammikuuta 1943.



Vetäytyminen Kaukasukselta |


Kaukasian operaation akilleenkantapääksi muodostuivat huoltolinjat, jotka olivat venyneet Kaukasiassa äärirajoilleen. Marraskuun ensimmäisellä viikolla panssarikärki lyötiin takaisin Ordžonikidzen kaupungissa ja joukkojen oli peräännyttävä. Etenemisen pysähtymiseen sekä Kaukasiassa että Volgalla oli pääsyynä joukkojen jakaminen kahteen yhtäaikaiseen operaatioon, jolloin rintaman pidentyessä tarvittavia hyökkäysreservejä ei riittänyt kummankaan päätavoitteen saavuttamiseen.



Lähteet |



  1. Woods, Timothy; Wiest, Andrew A.; Barbier, M. K.: Strategy and Tactics Infantry Warfare, s. 58-59. Zenith Imprint, 2002. ISBN 0760314012. (englanniksi)


  2. Bauer, Eddy, (toim.) Pentti Papunen: Toinen maailmansota: 2.osa, s. 341-343. Porvoo, Helsinki:WSOY, 1974. ISBN 951-0-05842-4-8.


  3. Bauer, Eddy, (toim.) Pentti Papunen: Toinen maailmansota: 2.osa, s. 341-342. Porvoo, Helsinki:WSOY, 1974. ISBN 951-0-05842-4-8.


  4. Crawford, Stewe: Saksan itärintama 1941-45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8.


  5. Alan Clark: Barbarossa. Quill, 1985. ISBN 0-688-04268-6.


  6. Peter McCarthy & Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5.


  7. Crawford, Stewe: Saksan itärintama 1941-45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8.


  8. 5. SS-Panzer-Division "Wiking" (Lainaus: "The closest point to Grozny, Hill 701, was captured by the Finnish volunteers") Norja: waffen-ss.no. Viitattu 13.11.2008. (englanniksi)


  9. Shirer, William L.: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho II: Kansallissosialistisen Saksan historia, s. 323. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.



Kirjallisuutta |


  • Bauer, Eddy, (toim.) Pentti Papunen: Toinen maailmansota: 2.osa. Porvoo, Helsinki:WSOY, 1974. ISBN 951-0-05842-4-8.

  • Carell, Paul: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964.

  • Carell, Paul: Poltettu maa. Gummerus, 1967.

  • Clark, Alan: Barbarossa. Quill, 1985. ISBN 0-688-04268-6. (englanniksi)

  • Crawford, Steve: Saksan itärintama 1941-45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8.

  • McCarthy, Peter & Syron, Mike: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5. (englanniksi)

  • Parvilahti, Unto: Terekille ja takaisin. Otava, 1958.

  • Rokossovski, Konstantin: Sotilaan velvollisuus. Moskova: Progress, 1982.

  • Shirer, William L.: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho II: Kansallissosialistisen Saksan historia. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.

  • Woods, Timothy; Wiest, Andrew A.; Barbier, M. K.: Strategy and Tactics Infantry Warfare, s. 58-59. Zenith Imprint, 2002. ISBN 0760314012. (englanniksi)


Popular posts from this blog

Disable / Remove link to Product Items in Cart Planned maintenance scheduled April 23, 2019 at 23:30 UTC (7:30pm US/Eastern) Announcing the arrival of Valued Associate #679: Cesar Manara Unicorn Meta Zoo #1: Why another podcast?How can I limit products that can be bought / added to cart?Remove item from cartHide “Add to Cart” button if specific products are already in cart“Prettifying” the custom options in cart pageCreate link in cart sidebar to view all added items After limit reachedLink products together in checkout/cartHow to Get product from cart and add it againHide action-edit on cart page if simple productRemoving Cart items - ObserverRemove wishlist items when added to cart

Helsingin valtaus Sisällysluettelo Taustaa | Yleistä sotatoimista | Osapuolet | Taistelut Helsingin ympäristössä | Punaisten antautumissuunnitelma | Taistelujen kulku Helsingissä | Valtauksen jälkeen | Tappiot | Muistaminen | Kirjallisuutta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioGoogle BooksSisällissota Helsingissä päättyi tasan 95 vuotta sittenSaksalaisten ylivoima jyräsi punaisen HelsinginSuomalaiset kuvaavat sotien jälkiä kaupungeissa – katso kuvat ja tarinat tutuilta kulmiltaHelsingin valtaus 90 vuotta sittenSaksalaiset valtasivat HelsinginHyökkäys HelsinkiinHelsingin valtaus 12.–13.4. 1918Saksalaiset käyttivät ihmiskilpiä Helsingin valtauksessa 1918Teoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioSaksalaiset hyökkäävät Etelä-SuomeenTaistelut LeppävaarassaSotilaat ja taistelutLeppävaara 1918 huhtikuussa. KapinatarinaHelsingin taistelut 1918Saksalaisten voitonparaati HelsingissäHelsingin valtausta juhlittiinSaksalaisten Helsinki vuonna 1918Helsingin taistelussa kaatuneet valkokaartilaisetHelsinkiin haudatut taisteluissa kaatuneet punaiset12.4.1918 Helsingin valtauksessa saksalaiset apujoukot vapauttavat kaupunginVapaussodan muistomerkkejä Helsingissä ja pääkaupunkiseudullaCrescendo / Vuoden 1918 Kansalaissodan uhrien muistomerkkim

Adjektiivitarina Tarinan tekeminen | Esimerkki: ennen | Esimerkki: jälkeen | Navigointivalikko