Yhdysvaltain republikaaninen puolue Sisällysluettelo Historia | Äänestäjäpohja | Ideologia | Puolueen johto | Yhdysvaltain republikaanipresidentit | Lähteet | Katso myös | Aiheesta muualla | Navigointivalikkowww.gop.comInfobox OKNimi-testi OKNo Country for Old Social Conservatives?Centrist Republicans and Democrats meet to devise bipartisan healthcare planA New Birth of FusionismFusionism, 60 Years LaterDonald Trump is Transforming the G.O.P. Into a Populist, Nativist PartyWhy Is Populism Winning on the American Right?Why politics is fun from catbirds' seatsYhdysvaltojen republikaanien valtataistelussa uusi käänneExit pollsOur Party2008 Republican Party PlatformGOP Platform Draft: Global Warming is Man-MadeRepublican Platform 2012Poll: Most Republicans Reject EvolutionWatts Walks a Tightrope on Affirmative ActionPuolueen kotisivu

Yhdysvaltain republikaaninen puolue


GOP logo.svgengl.Yhdysvaltainpääpuolueestaoikeistolainendemokraattista puoluettakonservatiivisempiliberaalimpiInternational Democrat UnioninnorsuorjuudenWhigienFree Soil PartynAbraham LincolninYhdysvaltain sisällissotakristillinen oikeistolibertaarituuskonservatiivitmaltilliset republikaanitBarack ObamanaasialaistenlatinoidenafroamerikkalaisteninterventioihinWoodrow WilsoninKansainliittoaNatonSomalianBalkaninGeorge W. BushunilateralismiaYhdistyneiden kansakuntienterrorisminvastainen sotatarjontapuolen taloustiedettäRonald ReaganinverotulojenvapaakauppaanNAFTA:nCAFTA:nAmmattiliittoihinGeorge W. Bushinminimipalkkojenvaltionvelkailmastonmuutostahiilidioksidiakasvihuonekaasujenydinvoimaaaborttejahomoseksuaalien avioliitto-oikeuttaparisuhteiden rekisteröintiäjulkista terveydenhuoltoasukupuolikiintiöitäaseenkanto-oikeuttakuolemanrangaistustarikollisuutta




Hakusana ”Republikaani” ohjaa tänne. Republikaanisuutta yleisesti poliittisena ideologiana käsittelee artikkeli Tasavaltalaisuus.


































Yhdysvaltain republikaaninen puolue
Republican Party

GOP logo.svg


Perustettu
20. maaliskuuta 1854 (164 vuotta sitten)
Johto
Ronna Romney McDaniel (pj.)
Ideologia

Enemmistö:


  • konservatismi

  • taloudellinen liberalismi

  • federalismi


  • arvokonservatismi[1]

Siivet:



  • keskustalaisuus[2]

  • taloudellinen konservatismi[3]

  • fusionismi[4][5]


  • libertarismi[6]


  • uuskonservatismi[7]


  • paleokonservatismi[8]


  • oikeistopopulismi[9][10]

Poliittinen kirjo
oikeisto
Toimisto
310 First Street NE
Washington, D.C.
Jäsenmäärä
32 807 417
Värit
punainen
Senaatti


51 / 100


Edustajainhuone


241 / 435


Osavaltioiden kuvernöörit


33 / 50


Kansainväliset jäsenyydet
IDU
ECR (alueellinen kumppani)
Naisjärjestö
Republikaanisten naisten kansallinen liitto
Nuorisojärjestö
Nuoret republikaanit
Teini-ikäiset republikaanit
Opiskelijajärjestö
College republikaanit
Kotisivu
www.gop.com

Infobox OKNimi-testi OK


Vuonna 1874 julkaistu pilakuva, jossa esiintyi republikaaniseen puolueen norsu-symboli ensimmäistä kertaa.


Yhdysvaltain republikaaninen puolue (engl. Republican Party, myös Grand Old Party, GOP) eli republikaanit on toinen Yhdysvaltain kahdesta pääpuolueesta. Republikaaninen puolue perustettiin vuonna 1854 ja sillä oli vuonna 2004 noin 55 miljoonaa rekisteröityä jäsentä.[11] Republikaaninen puolue on oikeistolainen. Se on pääkilpailijaansa demokraattista puoluetta sosiaalisesti konservatiivisempi ja taloudellisesti liberaalimpi.[12] Puolue on International Democrat Unionin jäsen. Puolueen tunnuseläin on norsu.




Sisällysluettelo





  • 1 Historia


  • 2 Äänestäjäpohja


  • 3 Ideologia

    • 3.1 Ulkopolitiikka


    • 3.2 Talous


    • 3.3 Ympäristö


    • 3.4 Yksilön oikeudet ja sosiaalipolitiikka



  • 4 Puolueen johto


  • 5 Yhdysvaltain republikaanipresidentit


  • 6 Lähteet


  • 7 Katso myös


  • 8 Aiheesta muualla




Historia |


Puolue perustettiin vuonna 1854 orjuuden laajentamista uusiin osavaltioihin vastustavien Whigien, pohjoisen demokraattien ja Free Soil Partyn yhteenliittymänä. Ensimmäisen kerran se pääsi valtaan Abraham Lincolnin tultua valituksi presidentiksi vuonna 1860. Republikaanit aloittivat tuolloin rohkean uudistussuunnitelman, johon kuului kansallispankin perustaminen, paperirahan käyttöönotto, Yhdysvaltain pohjoisosien teollisuuden suojelemiseksi säädetyt korkeat tuontitullit, länteen muuttaville uudisasukkaille annettu ilmainen maa sekä rautateiden rakentaminen. Suunnitelmat eivät miellyttäneet etelävaltioita, minkä seurauksena osa niistä päätti erota unionista ja Yhdysvaltain sisällissota syttyi.



Äänestäjäpohja |


Puolueen sisällä toimii kaksipuoluejärjestelmille tyypilliseen tapaan useita erilaisia ryhmittymiä. Merkittäviä ryhmiä ovat muun muassa kristillinen oikeisto, libertaarit, uuskonservatiivit sekä niin sanotut maltilliset republikaanit. Republikaanien sisäinen valtataistelu oikeiston ja maltillisten välillä on lisääntynyt Barack Obaman presidenttikausilla, sillä oikeistolainen siipi ei halua tehdä kompromisseja demokraattien kanssa. Maltilliset taas pelkäävät oikeistolaisten vahingoittavan puolueen kannatusta seuraavissa vaaleissa[13].


Republikaaninen puolue ei ole vähemmistöjen suosiossa; esimerkiksi vuoden 2006 vaaleissa se sai 37 % aasialaisten, 30 % latinoiden ja vain 10 % afroamerikkalaisten äänistä.[14]



Ideologia |


Puolueen sisällä vaikuttavista ryhmittymistä johtuen kaikki republikaanit eivät suinkaan ole samaa mieltä kaikista kysymyksistä. Esimerkiksi etelästä valittu demokraatti saattaa olla mielipiteiltään paljon lähempänä eteläisiä republikaaneja kuin lännestä valittu republikaani.



Ulkopolitiikka |


Republikaanipuolue on aina ajanut vahvaa kansallista puolustusta.lähde? Viime aikoihin asti se on kuitenkin suhtautunut negatiivisesti interventioihin. Republikaanit esimerkiksi vastustivat Woodrow Wilsonin liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja Kansainliittoa, ja osa vastusti Naton perustamista. Republikaanit vastustivat esimerkiksi Somalian ja Balkanin rauhaanpakottamista ja George W. Bush valittiin presidentiksi ulkomaisia operaatioita vastustavalla kampanjalla.


Republikaanipuolue tukee unilateralismia kansallisen turvallisuuden takaamisessa ja uskoo Yhdysvaltain oikeuteen ja kykyyn toimia ilman ulkomaista tai kansainvälistä tukea. Tämä liittyy Yhdysvaltoja sitovien kansainvälisten yhteisöjen kuten Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisten sopimusten vastustukseen. Puolueen ulkopoliittisiin teemoihin on 2000-luvulla kuulunut terrorisminvastainen sota.[15]



Talous |


Useat republikaanit kannattavat niin sanottua tarjontapuolen taloustiedettä (supply-side economics). Ronald Reaganin tähän nojaavaa talouspolitiikkaa kutsuttiin aikoinaan nimellä ”reaganomics”. Republikaanit uskovat veronalennusten tukevan talouskasvua, mikä johtaa pidemmällä aikavälillä myös valtion verotulojen kasvuun. Puolue suhtautuu myönteisesti vapaakauppaan ja tuki esimerkiksi NAFTA:n ja CAFTA:n syntyä. Ammattiliittoihin se puolestaan suhtautuu varauksellisesti. George W. Bushin kaudella puolue toteutti merkittäviä veronalennuksia parantaakseen Yhdysvaltain taloudellista tilannetta. Se purki liiketoimintaa hankaloittavaa byrokratiaa ja edisti erityistalousalueiden syntyä. Erityistalousalueilla on köyhiä alueita, joille koetetaan houkutella yritystoimintaa alhaisilla veroilla. Puolue vastustaa minimipalkkojen nostoa.lähde? Yhdysvaltain valtionvelka kasvoi ainakin Reaganin ja George W. Bushin aikana tuntuvasti heidän tekemiensä veronkevennysten johdosta.lähde? Yhdysvalloille lainaus on tosin valuuttariskitöntä velan ollessa dollareissa, ja korkomenojen osuus verotuloista pysyy samana, mikäli talous kasvaa riittävällä nopeudella.



Ympäristö |


Vuonna 2008 republikaaninen puolue käsitteli ensimmäistä kertaa ilmastonmuutosta, jolloin puolueen ohjelmassa todettiin, että ihmisen toiminta lisää hiilidioksidia ilmakehässä.[16] Ohjelmavedoksessa todettiin myös, että hiilidioksidin lisäys ilmakehässä lämmittää ilmastoa, mutta valmiissa ohjelmassa ei ollut jälkimmäistä lausetta, vaan hiilidioksidin pitkäaikaisten vaikutusten todettiin olevan ”tieteellisen tutkimuksen kohteena”.[16][17] Vuoden 2012 puolueohjelmassa ilmastonmuutosta ei juuri enää edes mainita, ja siinä vastustetaan esimerkiksi kasvihuonekaasujen rajoitusten tiukennuksia.[18] Puolue pitää kuitenkin tärkeänä energiaomavaraisuuden lisäämistä ja saasteiden vähentämistä. Republikaanit kannattavat ydinvoimaa ja tukevat vanhojen energiamuotojen rinnalla myös vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä.[18]



Yksilön oikeudet ja sosiaalipolitiikka |


Republikaaninen puolue korostaa tyypillisesti yksilön oikeuksia.


Sosiaalipolitiikassa enemmistö puolueesta vastustaa abortteja ja homoseksuaalien avioliitto-oikeutta. Merkittävä osa vastustaa myös homoseksuaalien parisuhteiden rekisteröintiä. Suuri osa vastustaa myös julkista terveydenhuoltoa, jollainen on olemassa muodossa tai toisessa Euroopassa ja Kanadassa. [19] Puolue vastustaa sukupuolikiintiöitä ja vähemmistöjen suosimista esimerkiksi opiskelupaikoissa ja työnhaussa.[20][21]


Suuri osa republikaaneista tukee laajaa aseenkanto-oikeutta, osittain koska se on tärkeä kysymys äänestäjille alueilla, joilla republikaanit ovat perinteisesti olleet vahvoja. Suuri osa republikaaneista tukee myös kuolemanrangaistusta ja yleensäkin tiukkoja rangaistuksia keinona vähentää rikollisuutta.



Puolueen johto |


  • Senaatin republikaaniryhmän johtaja: Mitch McConnell

  • Edustajainhuoneen republikaaniryhmän johtaja: Eric Cantor

  • Puolueen kansallisen komitean (puoluehallituksen) puheenjohtaja: Ronna McDaniel


Yhdysvaltain republikaanipresidentit |



  • Abraham Lincoln (1861-1865)


  • Ulysses S. Grant (1869-1877)


  • Rutherford B. Hayes (1877-1881)


  • James A. Garfield (1881)


  • Chester A. Arthur (1881-1885)


  • Benjamin Harrison (1889-1893)


  • William McKinley (1897-1901)


  • Theodore Roosevelt (1901-1909)


  • William Howard Taft (1909-1913)


  • Warren G. Harding (1921-1923)


  • Calvin Coolidge (1923-1929)


  • Herbert Hoover (1929-1933)


  • Dwight D. Eisenhower (1953-1961)


  • Richard Nixon (1969-1974)


  • Gerald Ford (1974-1977)


  • Ronald Reagan (1981-1989)


  • George H. W. Bush (1989-1993)


  • George W. Bush (2001-2009)


  • Donald Trump (2017-)


Lähteet |



  1. No Country for Old Social Conservatives? thecrimson.com. Viitattu 22.12.2018.


  2. Josh Siegel: Centrist Republicans and Democrats meet to devise bipartisan healthcare plan The Washington Examiner. 18. heinäkuuta 2017.


  3. Hill, Kenneth L.: An Essential Guide To American Politics And The American Political System, s. 172. AuthorHouse, 2012.


  4. Donald Devine: A New Birth of Fusionism The American Conservative. 16.4.2015.


  5. Fusionism, 60 Years Later National Review. 5.11.2015.


  6. Miller, William J.: The 2012 Nomination and the Future of the Republican Party, s. 39. Lexington Books, 2013.


  7. Miller, William J.: The 2012 Nomination and the Future of the Republican Party, s. 39. Lexington Books, 2013.


  8. Gregory Schneider: Conservatism in America Since 1930: A Reader, s. 387. NYU Press, 2003.



  9.  • John Cassidy: Donald Trump is Transforming the G.O.P. Into a Populist, Nativist Party The New Yorker. 29.2.2016.



  10. J.J. Gould: Why Is Populism Winning on the American Right? The Atlantic. 2.7.2016.


  11. Why politics is fun from catbirds' seats USA Today. 22.1.2004. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  12. Grigsby, Ellen: Analyzing Politics: An Introduction to Political Science, s. 106–107. Florence: Cengage Learning, 2008. ISBN 0495501123.


  13. Saarikoski, Laura: Yhdysvaltojen republikaanien valtataistelussa uusi käänne Helsingin Sanomat. 8.10.2015. Viitattu 9.10.2015.


  14. Exit polls CNN. Viitattu 14.8.2007.


  15. Our Party gop.com. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  16. ab 2008 Republican Party Platform presidency.ucsb.edu. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  17. GOP Platform Draft: Global Warming is Man-Made cnsnews.com. 28.8.2008. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  18. ab Republican Platform 2012 gop.com. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  19. Collins, Dan: Poll: Most Republicans Reject Evolution CBS News. 12.6.2007. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)


  20. http://articles.cnn.com/2003-01-15/politics/bush.affirmativeaction_1_affirmative-action-university-of-michigan-case-150-point-system?_s=PM:ALLPOLITICS [vanhentunut linkki]


  21. Eilperin, Juliet: Watts Walks a Tightrope on Affirmative Action Washington Post, 12.5.1998. (englanniksi)



Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Republican Party (United States)



Katso myös |


  • Luettelo Yhdysvaltain republikaanisen puolueen puoluekokouksista


Aiheesta muualla |


  • Puolueen kotisivu

Popular posts from this blog

Disable / Remove link to Product Items in Cart Planned maintenance scheduled April 23, 2019 at 23:30 UTC (7:30pm US/Eastern) Announcing the arrival of Valued Associate #679: Cesar Manara Unicorn Meta Zoo #1: Why another podcast?How can I limit products that can be bought / added to cart?Remove item from cartHide “Add to Cart” button if specific products are already in cart“Prettifying” the custom options in cart pageCreate link in cart sidebar to view all added items After limit reachedLink products together in checkout/cartHow to Get product from cart and add it againHide action-edit on cart page if simple productRemoving Cart items - ObserverRemove wishlist items when added to cart

Helsingin valtaus Sisällysluettelo Taustaa | Yleistä sotatoimista | Osapuolet | Taistelut Helsingin ympäristössä | Punaisten antautumissuunnitelma | Taistelujen kulku Helsingissä | Valtauksen jälkeen | Tappiot | Muistaminen | Kirjallisuutta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioGoogle BooksSisällissota Helsingissä päättyi tasan 95 vuotta sittenSaksalaisten ylivoima jyräsi punaisen HelsinginSuomalaiset kuvaavat sotien jälkiä kaupungeissa – katso kuvat ja tarinat tutuilta kulmiltaHelsingin valtaus 90 vuotta sittenSaksalaiset valtasivat HelsinginHyökkäys HelsinkiinHelsingin valtaus 12.–13.4. 1918Saksalaiset käyttivät ihmiskilpiä Helsingin valtauksessa 1918Teoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioSaksalaiset hyökkäävät Etelä-SuomeenTaistelut LeppävaarassaSotilaat ja taistelutLeppävaara 1918 huhtikuussa. KapinatarinaHelsingin taistelut 1918Saksalaisten voitonparaati HelsingissäHelsingin valtausta juhlittiinSaksalaisten Helsinki vuonna 1918Helsingin taistelussa kaatuneet valkokaartilaisetHelsinkiin haudatut taisteluissa kaatuneet punaiset12.4.1918 Helsingin valtauksessa saksalaiset apujoukot vapauttavat kaupunginVapaussodan muistomerkkejä Helsingissä ja pääkaupunkiseudullaCrescendo / Vuoden 1918 Kansalaissodan uhrien muistomerkkim

Adjektiivitarina Tarinan tekeminen | Esimerkki: ennen | Esimerkki: jälkeen | Navigointivalikko