Frank Sinatra Sisällysluettelo Lapsuus ja nuoruus | Musiikki | Elokuva | Radio | Terveyden heikkeneminen ja kuolema | Mafiakytkökset | Kunniamerkki ja elokuvat Sinatrasta | Avioliitot | Diskografia | Filmografia | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoMusicBrainzInfobox OKFrank Sinatra: BiographyFrank Sinatra Dies at 82; Matchless Stylist of PopFrank Sinatra Biography (1915–1998)Frank Sinatra Has a ColdSinatraPortrait of the Artist as a Young ManFrank Sinatra 100 vuottaMartin Scorsese ohjaa elokuvan Frank SinatrastaInternet Movie Data BaseInternet Movie Data Base"Mafia reports dogged Sinatra"The Mafia encyclopediaPortrait of the Artist as a Young ManUnionCasinoMartin Scorsese pulls plug on Frank Sinatra biopic | Toronto SunFrank Sinatra Jr. on kuollutFrank Sinatra Internet Movie Databasessa (IMDb.com)Frank Sinatra ElonetissäFrank Sinatran verkkosivutYlen Elävä arkisto: Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi 1-4 (Peter von Baghin ym. radiosarja vuodelta 1995)
Yhdysvaltalaiset laulajatYhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijätYhdysvaltalaiset radionäyttelijätHollywood Walk of FameGrammy-palkinnon saajatOscar-palkinnon saajatGolden Globe -palkinnon saajatPresidential Medal of FreedomSAG-palkinnon saajatAmerikanitalialaisetVuonna 1915 syntyneetVuonna 1998 kuolleet
12. joulukuuta1915HobokenNew Jersey14. toukokuuta1998Los AngelesKaliforniayhdysvaltalainenlaulajabaritonielokuvanäyttelijäGrammyHollywood Walk of FamellaitalialaisengenovalainensisilialainenkatolisenDemokraattisen puolueenbig band -jazziaPaul AnkanMy WayStrangers in the NightFly Me to the MoonmelankolinenLiza MinnellinNew York, New YorkAntônio Carlos JobiminThe Girl from IpanemaNancy SinatranHelsingin jäähallissasuom.Gene KellynOscarinparhaasta miessivuosastaparhaan laulun Oscar-palkinnonDean MartinSammy Davis Jr.Peter LawfordJoey BishopThe Rat PackShirley MacLaineLauren BacallJudy GarlandOtto PremingerinJohn FrankenheimerinMagnum P.I.virtsarakkosyövästäkeuhkoahtaumastasydänkohtauksenlosangelesilaisessaBergen CountyssaGuarino "Willie" MorettinGenoveseTommy DorseySam GiancanaJohnny FontaneNBCCharles FischettiinCharles "Lucky" LucianolleHavannassaJudith CampbellinJohn F. KennedyäLake TahoenJimmy FratiannonCarlo GambinonRonald ReaganiltaPresidential Medal of FreedomMartin Scorsese
Frank Sinatra | |
---|---|
Frank Sinatra, 1947 | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey |
Kuollut | 14. toukokuuta 1998 (82 vuotta) Los Angeles, Kalifornia |
Ammatti | laulaja, näyttelijä, elokuvatuottaja, elokuvaohjaaja |
Muusikko | |
Laulukielet | englanti |
Aktiivisena | 1935–1995 |
Tyylilajit | pop, swing [1] |
Levy-yhtiöt | Columbia Records Capitol Records Reprise Records |
Aiheesta muualla | |
MusicBrainz | |
Infobox OK |
Francis Albert ”Frank” Sinatra ([sɨˈnɑːtrə]; 12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey – 14. toukokuuta 1998 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen laulaja (baritoni[2]) ja elokuvanäyttelijä.
Frank Sinatra aloitti uransa 1930–1940-lukujen vaihteessa, ja oli tällöin Harry Jamesin ja Tommy Dorseyn orkestereiden laulusolisti.[1] Hän aloitti soolouran vuonna 1942[1], jolloin hänestä tuli niin kutsuttujen nilkkasukkatyttöjen suuresti ihannoima laulaja. Hän myös näytteli elokuvissa. Sinatra lopetti uransa kertaalleen vuonna 1971, mutta palasi esiintymislavoille kolme vuotta myöhemmin. Levytystä jatkuikin aina 1990-luvun alkuun asti. Viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1994 ilmestynyt Grammy-palkittu Duets II. Samassa tilaisuudessa hän sai kunnia-Grammyn elämäntyöstään. Hänellä on kolme tähteä Hollywood Walk of Famella.
Sisällysluettelo
1 Lapsuus ja nuoruus
2 Musiikki
3 Elokuva
4 Radio
5 Terveyden heikkeneminen ja kuolema
6 Mafiakytkökset
7 Kunniamerkki ja elokuvat Sinatrasta
8 Avioliitot
9 Diskografia
10 Filmografia
11 Lähteet
12 Aiheesta muualla
Lapsuus ja nuoruus |
Sinatra syntyi 12. joulukuuta vuonna 1915 Hobokenissa, New Jerseyssä italialaisen perheen ainokaiseksi. Hänen vanhempansa olivat genovalainen Natalie Della Garaventa ja sisilialainen Antonino Martino Sinatra.[3][4] Sinatra sai katolisen kasvatuksen.[5] Hän jätti lukionsa kesken tultuaan erotetuksi öykkäröinnin takia vain 47 päivää aloittamisensa jälkeen.[6] Sinatran Marty-isä toimi Hobokenin palokunnan päällikkönä. Hänen Dolly-äitinsä oli Demokraattisen puolueen paikallisaktiivi, mutta harjoitti myös laittoman abortoijan tointa tullen useasti pidätetyksi ja kaksi kertaa jopa tuomituksi.[6] Vuonna 1938 Sinatra pidätettiin suhteesta naimisissa olevaan naiseen, mikä oli tuohon aikaan rikos.[7] Nuoruudessaan hän työskenteli lehdenjakajana Jersey Observer -lehdelle[6] ja myöhemmin niittaajana Tietjanin ja Langin telakoilla.[6] Musiikki oli kuitenkin Sinatran tärkein kiinnostuksen kohde ja hän kuunteli tarkkaavaisesti big band -jazzia. Hän aloitti laulamisen tippejä vastaan 8-vuotiaana paikallisissa kapakoissa ja yökerhoissa Hobokenissa. 1930-luvulla, teini-ikäisenä, Sinatra aloitti ammattimaisen laulamisen.[6] Hän opetteli musiikin korvakuulon perusteella, eikä koskaan oppinut nuotitusta tai sen lukemista.[8]
Musiikki |
Sinatran laulutavalle oli ominaista jazzmuusikoilta omaksuttu tyylittely melodian käsittelyssä.[9] Hän myös kehitti itselleen ominaisen tyylin pidentää vokaalin sijaan konsonanttia laulaessaan. Kyseinen ilmaisutyyli käy ilmi useasta hänen laulustaan, All Or Nothing At All on yksi tunnetuimmista, jossa hän päätyy venyttämään vokaalin sijaan konsonanttia[10]tarvitaan parempi lähde. Sinatra levytti elämänsä aikana kaiken kaikkiaan jopa 1 400 laulua.[11] Hänellä onkin useita menestyskappaleita, joista tunnetuin on Paul Ankan sanoittama ”My Way”. Muita ovat muun muassa ”Strangers in the Night”, ”Fly Me to the Moon”, melankolinen ”It Was a Very Good Year”, Liza Minnellin alun perin esittämä ”New York, New York”, ”The Summer Wind”, ”That’s Life”, Antônio Carlos Jobimin kanssa levytetty ”The Girl from Ipanema” sekä tyttärensä Nancy Sinatran kanssa duettona levytetty ”Somethin’ Stupid”.
Sinatra esiintyi Suomessa 16. huhtikuuta 1989 Helsingin jäähallissa.
Sinatrasta käytetään joskus liikanimeä ”Ol’ Blue Eyes” (suom. Vanha sinisilmä), joka oli myös hänen vuonna 1973 ilmestyneen albuminsa nimi.
Elokuva |
Sinatra näytteli kaikkiaan 53 elokuvassa.[11] Hänen nuoruuden tunnetuimpia elokuviaan ovat kolme Gene Kellyn kanssa tehtyä elokuvaa: Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), Ilo irti (On the Town, 1949) ja Neiti Johtaja (Take Me Out to the Ball Game, 1949). Sodan jälkeen Sinatran suosio oli alamaissa, mutta hänen uransa pelasti sotamies Maggion rooli elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity, 1953). Sinatra sai suorituksestaan Oscarin parhaasta miessivuosasta. Myös hänen esittämänsä laulu High Hopes voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon elokuvasta Läpiä päässä (A Hole In The Head, 1959). Frank Sinatra ohjasi ja osin tuotti yhden tähdittämänsä elokuvan, Ainoastaan urhoolliset (None But the Brave, 1965).
Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis Jr., Peter Lawford ja Joey Bishop olivat niin sanotun The Rat Pack -kaveriporukan kuuluisimmat jäsenet. Ryhmä teki yhdessä muun muassa elokuvia, musiikkialbumeja ja lavaesityksiä. Vaikka Rat Pack oli maineeltaan maskuliininen miesryhmä, kuului siihen myös naisjäseniä, kuten Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland.
Frank Sinatra teki yhdessä Rat Pack -ryhmänsä kanssa muun muassa elokuvan Kovat kaverit (Ocean's Eleven, 1960). Hän teki myös muutamia vakavia rooleja kuten pääosan Otto Premingerin elokuvassa Kultainen käsivarsi (The Man with the Golden Arm, 1955)[12] sekä majuri Bennett Marcon roolin John Frankenheimerin ohjaamassa elokuvassa Mantshurian kandidaatti (The Manchurian Candidate, 1962).[13] Viimeiseksi elokuvaksi jäi rooli Kanuunankuularalli 2:ssa. Hän vieraili kuitenkin vielä Magnum P.I. -sarjan jaksossa. Sinatralla oli myös kaksi omaa televisio-show’ta.
Radio |
Sinatra esiintyi uransa aikana myös paljon radiossa. 1940-luvun jälkipuoliskolla hän esiintyi vakituisesti musiikkiohjelmassa Your Hit Parade.[14] Vuosina 1953–1954 hänellä oli myös oma jännityskuunnelmasarja Rocky Fortune.[15]
Terveyden heikkeneminen ja kuolema |
Sinatra esiintyi kuusi vuosikymmentä, mutta viimeisinä kuukausinaan hänen terveytensä heikkeni.selvennä Hän kärsi muun muassa virtsarakkosyövästä ja keuhkoahtaumasta. Eräässä vuonna 1994 järjestetyssä konsertissa hän lyyhistyi lattialle, mutta manageri sanoi sen johtuneen valaistuksen kuumuudesta. Seuraavan konsertin Sinatra peruutti viime hetkellä tunnettuaan olonsa uupuneeksi. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1997, eikä häntä enää sen jälkeen nähty julkisuudessa. Hän menehtyi lopulta losangelesilaisessa sairaalassa 1998 perheen läsnä ollessa. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäivät: "I'm losing".lähde? Virallisilla internet-sivuilla soi hänen laulunsa "Softly, as I Leave You". Seuraavana iltana valot sammutettiin Las Vegas Stripilla hänen muistolleen. Sinatran viimeiseksi esittämäksi lauluksi jäi kappale The Best Is Yet To Come, jonka nimi myös lukee hänen muistolaatassaan.lähde?
Mafiakytkökset |
Sinatran yhteyksistä amerikanitalialaiseen mafiaan on puhuttu usein ja mafian on väitetty edistäneen hänen uraansa.[16] Mitään todisteita Sinatran sekaantumisesta rikolliseen toimintaan ei ole löytynyt, mutta läheisiä suhteita mafiosoihin kylläkin.
Yksi Sinatran sedistä, Babe Gavarante, oli Bergen Countyssa Guarino "Willie" Morettin organisaatioon kuuluneen aseellisen jengin jäsen. Moretti tuli tunnetuksi Genovese-mafiaperheen alipäällikkönä. Gavarante tuomittiin murhasta aseellista ryöstöä käsitelleen jutun yhteydessä vuonna 1921. Sinatralla oli myös omat yhteytensä Morettiin:[8] hänen ensimmäinen vaimonsa Nancy Barbato oli Morettin vanhemman alaisen serkkuselvennä ja Sinatra lauloi Morettin tyttären häissä. Moretti auttoi Sinatraa tämän uralla ja lopulta vuonna 1939 Sinatra allekirjoitti Tommy Dorsey kanssa levytyssopimuksen. Sinatra kuitenkin halusi vuonna 1942 suosionsa lisääntyessä kannattavamman sopimuksen, mutta Dorsey kieltäytyi vapauttamasta tätä sopimuksestaan. Tästä sai alkunsa tapahtumat, joihin mafian on väitetty sekaantuneen.
Dorseyn 1950-luvulla kertoman version mukaan Sinatra pyysi Morettia apuun. Tosin joskus on mainittu, että apuun tuli Sam Giancana. Tapaamisessa Dorseyn kanssa Moretti painoi aseensa piipun tämän kurkkuun ja uhkasi tappaa tämän, jollei sopimusta purettaisi. Lopulta Dorsey myi Sinatran sopimuksen pois ja tästä korvaukseksi yhden dollarin.[17] Tämä kohtaus päätyi myöhemmin fiktion muodossa elokuvaan Kummisetä[8], jossa Johnny Fontane vapautetaan sopimuksestaan sen jälkeen, kun on tehty "tarjous, josta ei voi kieltäytyä". Dorsey väitti kymmenisen vuotta tapahtumien jälkeen, että mafia painosti häntä. Alkuperäinen kertomus tapahtumasta oli se, että Sinatran asianajaja, joka myös edusti Amerikan radioartistien liittoa, uhkasi Dorseyta tämän NBC-lähetysten lopettamisella, joten Dorsey myi Sinatran sopimuksen 75 000 dollarilla.[18]
Sinatra oli yhteydessä Charles Fischettiin, jonka pikkuveli, miamilaisen Fontainebleau Hotelin johtaja, Joseph Fischetti oli Sinatran ystävä. Fischetti järjesti töitä Sinatralle ja esitteli tämän Charles "Lucky" Lucianolle Havannassa. Lucianon Italiaan-karkotuksen jälkeen Sinatra vieraili tämän luona ainakin kahdesti, lauloi tämän joulujuhlassa vuonna 1946 ja antoi tälle seuraavana vuonna lahjaksi kultaisen savukerasian, jossa luki "Hyvälle kaverilleni Charlielle, hänen ystävältään Frankilta". Myös Sinatra oli Havannassa helmikuussa 1947 kuuluisan Hotel Nacionalin mafiakongressin aikana.[19]
Erityisesti Chicagon syndikaatin johtaja Salvatore "Sam" Giancana oli Sinatran läheinen ystävä. He jakoivat saman tyttöystävänkin, Judith Campbellin. Sinatran vanhin tytär Tina Sinatra on väittänyt, että hänen isänsä ja Giancana auttoivat yhdessä John F. Kennedyä voittamaan vuoden 1960 tärkeät esivaalit kanavoimalla tälle ammattiliittojen ääniä.[20] Sinatra esitteli Judith Campbellin Kennedylle, joka aloitti myöhemmin suhteen Campbellin kanssa, minkä jälkeen Robert Kennedy kehotti veljeään pysymään erossa Sinatrasta.
Vuonna 1963 Sinatra menetti kasinotoimilupansa, kun Giancana nähtiin Sinatran osittain omistamalla Cal-Neva Lodge -kasinolla Lake Tahoen pohjoisrannalla.[21] Helmikuussa 1981 Sinatran hakiessa toimilupaa uudelleen hänen mafiayhteyksiään ja 50 prosentin omistusta Cal-Neva Lodgesta käsiteltiin Nevadan uhkapelivalvontalautakunnassa (Nevada Gaming Control Council). Sinatra kuitenkin sai lupansa takaisin.[22]
12. helmikuuta 1970 Sinatra todisti New Jersey State Commissionin edessä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Alun perin Sinatra oli kieltäytynyt tästä väittäen haastetta laittomaksi ja vetosi aina Korkeimpaan oikeuteen asti, mutta lopulta sekin tuomitsi Sinatran komission kuultavaksi.[23]
11. huhtikuuta 1976 Sinatra esiintyi Westchester Premier Theater -teatterissa, jonka esityksen jälkeen hän poseerasi kuvassa useiden johtavien mafiosojen, kuten Jimmy Fratiannon ja Carlo Gambinon, kanssa.[24]
Kunniamerkki ja elokuvat Sinatrasta |
Vuonna 1984 Sinatra vastaanotti presidentti Ronald Reaganilta Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin, Presidential Medal of Freedom -mitalin.[25]
Elokuvaohjaaja Martin Scorsese suunnitteli tekevänsä Sinatrasta ensimmäisen kokoillan elämäkertaelokuvan, mutta suunnitelmat kariutuivat.[26] Sinatrasta on aiemmin tehty kaksi televisioelokuvaa.[11]
Avioliitot |
Sinatra oli neljä kertaa naimisissa:
- Nancy Barbaton kanssa 4. helmikuuta 1939 – 29. lokakuuta 1951, 3 lasta: Nancy Sinatra, Francis Wayne (Frank Sinatra Jr., k. 2016) ja Tina Sinatra[27]
Ava Gardnerin kanssa 7. marraskuuta 1951 – 5. heinäkuuta 1957
Mia Farrowin kanssa 19. heinäkuuta 1966 – 1968
Barbara Marxin kanssa 11. heinäkuuta 1976 – kuolemaansa 14. toukokuuta 1998 saakka.
Diskografia |
|
|
Filmografia |
|
|
Lähteet |
↑ abc WSOY:n Iso Tietosanakirja, s. 386. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
↑ Frank Sinatra: Biography Rolling Stone. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
↑ Holden, Stephen: Frank Sinatra Dies at 82; Matchless Stylist of Pop The New York Times. 16.5.1998. (englanniksi)
↑ Frank Sinatra Biography (1915–1998) Filmreference.com. (englanniksi)
↑ Frank Sinatra Has a Cold Esquire. 8.10.2007. (englanniksi)
↑ abcde Summers, Anthony & Swan, Robbyn: Sinatra: The Life. New York: Alfred A. Knopf. ISBN 0-375-41400-2.
↑ Sinatra Mug Shots of the Week. The Smoking Gun.
↑ abc O'Brien, Geoffrey. "Portrait of the Artist as a Young Man", February 10, 2011. Luettu January 24, 2011.
↑ WSOY:n Iso Tietosanakirja, s. 386. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
↑ Frank Sinatra 100 vuotta www.fishblacklake.com. Viitattu 14.12.2015. fi-FI
↑ abc Martin Scorsese ohjaa elokuvan Frank Sinatrasta yle.fi. 14.5.2009. Viitattu 14.5.2009.
↑ Internet Movie Data Base - (ladattu 3.7.2007)
↑ Internet Movie Data Base - (ladattu 3.7.2007)
↑ http://www.radiohof.org/music/hitparade.html
↑ http://www.thrillingdetective.com/fortune.html
↑ "Mafia reports dogged Sinatra"
↑ Sifakis, Carl (2005). The Mafia encyclopedia, 3. edition., New York: Facts on File, 420. ISBN 0816056943.
↑ Ingham, Chris. The Rough Guide to Frank Sinatra. Rough Guides Ltd. 30 Jun 2005. ISBN 1-84353-414-2. p9.
↑ O'Brien, Geoffrey. "Portrait of the Artist as a Young Man", 2011-02-10. Luettu 2011-01-24.
↑ Union 8.10.2000. Cbsnews.com. Viitattu 27.5.2009.
↑ Casino Hotshotdigital.com. Viitattu 27.5.2009.
↑ Kelley, Kitty (1986). His Way, Bantam Books, s. 506-530 ISBN 0-553-17245-X
↑ Kelley, Kitty (1986). His Way, s. 429, Bantam Books, ISBN 0-553-17245-X
↑ Kelley, Kitty (1986). His Way, s. 493, Bantam Books, ISBN 0-553-17245-X
↑ Kelley, Kitty et al.: His Way, s. 91. New York: Bantam Books, 1997. ISBN 9780553265156.
↑ Toronto SUN, Entertainment, Movies: Martin Scorsese pulls plug on Frank Sinatra biopic | Toronto Sun torontosun.com. 5.1.2017. Viitattu 19.12.2018. (englanniksi)
↑ Harmanen, Jenni: Frank Sinatra Jr. on kuollut Iltalehti.fi. 17.3.2016. Alma Media Viitattu = 17.3.2016.
Aiheesta muualla |
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frank Sinatra Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Frank Sinatra Wikisitaateissa
Frank Sinatra Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)- Frank Sinatra Elonetissä
- Frank Sinatran verkkosivut franksinatra.com. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
- Ylen Elävä arkisto: Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi 1-4 (Peter von Baghin ym. radiosarja vuodelta 1995)