Pompeijin viimeiset päivät (vuoden 1908 elokuva) Sisällysluettelo Juoni | Näyttelijät | Tuotanto ja vastaanotto | Restaurointi | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoIMDbInfobox OKNimi-testi OKCineteca MNCEnciclopedia del cinema in PiemonteTeoksen verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioMuseo Nazionale del CinemaCineteca MNCPompeijin viimeiset päivät Internet Movie Databasessa (IMDb.com)

Multi tool use
Italialaiset elokuvatMykkäelokuvatVuoden 1908 elokuvat
ital.italialainenmykkäelokuvaEdward Bulwer-LyttoninlyhytelokuvanLuigi Maggihistoriallisten elokuvienPompeijissaVesuviuksenAmbrosio FilminbrittiläinenWalter BoothEleuterio RodolfinJean DesmetinhollanninkielinennitraattifilmikopioAlankomaiden elokuvamuseossaItalian kansallisen elokuvamuseonVimeo
Pompeijin viimeiset päivät | |
---|---|
Gli ultimi giorni di Pompei | |
Glaucus odottaa vuoroaan areenalle. Taustalla savuava Vesivius. | |
Ohjaaja | Luigi Maggi |
Käsikirjoittaja | Roberto Omegna |
Perustuu | Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin |
Kuvaaja | Giovanni Vitrotti, Roberto Omegna |
Lavastaja | Ettore Ridoni, Decoroso Bonifanti |
Pääosat | Lydia De Roberti, Umberto Mozzato, Mirra Principi |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Società Anonima Ambrosio |
Ensi-ilta | joulukuu 1908 (Italia) 29. joulukuuta 1908 (Suomi) |
Kesto | 366/346 metriä (17 min.) |
Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Infobox OKNimi-testi OK |

Gli ultimi giorni di Pompei
Pompeijin viimeiset päivät (ital. Gli ultimi giorni di Pompei) oli vuonna 1908 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Luigi Maggi. Se aloitti italialaisten historiallisten elokuvien sarjan.
Sisällysluettelo
1 Juoni
2 Näyttelijät
3 Tuotanto ja vastaanotto
4 Restaurointi
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla
Juoni |
Eletään vuotta 79 Pompeijissa. Ylipappi Arbaces tavoittelee kaunista Jonea, joka rakastaa nuorta aatelista Glaucusta. Glaucus ottaa palvelijakseen sokean Nydian, joka on salaa rakastunut isäntäänsä. Arbaces huumaa pahaa-aavistamattoman Nydian avulla Glaucuksen, tappaa Jonen veljen Apacidesin ja syyttää Glaucusta murhasta. Glaucus tuomitaan heitettäväksi leijonille, mutta Vesuviuksen purkautuessa Nydia auttaa häntä ja Jonea pakenemaan.[1][2]
Näyttelijät |
Lydia De Roberti | … Nydia |
Umberto Mozzato | … Glaucus |
Mirra Principi | … Jone |
Luigi Maggi | … Arbaces |
Ernesto Vaser | … Nidian isäntä |
Cesare Gani-Carini | … Apacides[2] |
Tuotanto ja vastaanotto |
Ambrosio Filmin valmistama Pompeijin viimeiset päivät oli ensimmäinen italialainen suurtuotanto ja yhtiön ensimmäinen menestyselokuva[3]. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka mainoskampanjassa mainittiin ohjaajan ja näyttelijöiden nimet[4]. Luigi Maggin ohjaustyö ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Edward Bulwer-Lyttonin teoksen filmatisointi: brittiläinen Walter Booth oli tehnyt aihetta käsittelevän lyhytelokuvan The Last Days of Pompeii vuonna 1900[5].
Elokuvan uutuudenviehätys perustui sen taidokkaaseen lavastukseen, valaistukseen, ulkokuviin ja väkijoukkoihin[6]. Lavasteina käytettiin ensimmäistä kertaa myös kiinteitä rakennelmia[4]. Pompeijin viimeiset päivät oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys eri puolilla maailmaa ja se aloitti pitkän historiallisten elokuvien sarjan, josta italialainen mykkäelokuva parhaiten tunnetaan[3]. Ambrosio Film toteutti myös Edward Bulwer-Lyttonin teoksen seuraavan filmatisoinnin,[4]Eleuterio Rodolfin Pompeijin viimeiset päivät ja häviön vuodelta 1913[7].
Pompeijin viimeisiä päiviä esitettiin Suomessa vuodenvaihteessa 1908–1909. Lehtimainosten mukaan kyseessä oli ”loisteliaasti suoritettu romanttinen, jännittävä ja sensatsionelli taiteellinen kuvaus”, ”suurin draama mitä tähän asti tunnetaan”.[8][9][10]Uuden Auran toimittajan mielestä elokuvan ”dekoratsionit ovat onnistuneet ja esiintyminen hyvää”[11].
Restaurointi |
Elokuvasta on säilynyt Jean Desmetin kokoelmaan kuuluva hollanninkielinen värjätty nitraattifilmikopio, joka on restauroitu Alankomaiden elokuvamuseossa. Alkuperäisestä 366 metrin pituudesta on jäljellä 346 metriä.[12] Restaurointi on nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla[13].
Lähteet |
↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 7.7.2017.
↑ ab Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 7.7.2017.
↑ ab Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. xxxiii, 6–7, 188. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
↑ abc Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 517–518. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2017). (ranskaksi)
↑ Imagining Ancient Cities in Film: From Babylon to Cinecittà, s. 186. New York, London: Routledge, 2015. ISBN 978-0-415-84397-3.
↑ Leprohon, Pierre: The Italian Cinema, s. 17–18. London: Secker & Warburg, 1972.
↑ Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 849. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
↑ Pikku uutisia. Uusi Suometar, 30.12.1908, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
↑ Maailman Ympäri -elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 31.12.1908, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
↑ Biografi Teatterin mainos. Sosialisti, 8.1.1909, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
↑ Pieniä tietoja. Uusi Aura, 12.1.1909, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Viitattu 7.7.2017.
↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 7.7.2017.
Aiheesta muualla |
Pompeijin viimeiset päivät Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
B9dcC2PxUq 6BUu,h,RXQ2xk4z6,BFmD3S6LaRSRGxDtXlCIHo,4YRDlO2nDX1Xre5fUVBU4WitJpYG2QlmJXqo