Pompeijin viimeiset päivät (vuoden 1908 elokuva) Sisällysluettelo Juoni | Näyttelijät | Tuotanto ja vastaanotto | Restaurointi | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoIMDbInfobox OKNimi-testi OKCineteca MNCEnciclopedia del cinema in PiemonteTeoksen verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioArtikkelin verkkoversioMuseo Nazionale del CinemaCineteca MNCPompeijin viimeiset päivät Internet Movie Databasessa (IMDb.com)
Italialaiset elokuvatMykkäelokuvatVuoden 1908 elokuvat
ital.italialainenmykkäelokuvaEdward Bulwer-LyttoninlyhytelokuvanLuigi Maggihistoriallisten elokuvienPompeijissaVesuviuksenAmbrosio FilminbrittiläinenWalter BoothEleuterio RodolfinJean DesmetinhollanninkielinennitraattifilmikopioAlankomaiden elokuvamuseossaItalian kansallisen elokuvamuseonVimeo
| Pompeijin viimeiset päivät | |
|---|---|
| Gli ultimi giorni di Pompei | |
 Glaucus odottaa vuoroaan areenalle. Taustalla savuava Vesivius. | |
| Ohjaaja | Luigi Maggi |
| Käsikirjoittaja | Roberto Omegna |
| Perustuu | Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin |
| Kuvaaja | Giovanni Vitrotti, Roberto Omegna |
| Lavastaja | Ettore Ridoni, Decoroso Bonifanti |
| Pääosat | Lydia De Roberti, Umberto Mozzato, Mirra Principi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Società Anonima Ambrosio |
| Ensi-ilta | joulukuu 1908 (Italia) 29. joulukuuta 1908 (Suomi) |
| Kesto | 366/346 metriä (17 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Infobox OKNimi-testi OK | |
Toista mediaaGli ultimi giorni di Pompei
Pompeijin viimeiset päivät (ital. Gli ultimi giorni di Pompei) oli vuonna 1908 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Luigi Maggi. Se aloitti italialaisten historiallisten elokuvien sarjan.
Sisällysluettelo
1 Juoni
2 Näyttelijät
3 Tuotanto ja vastaanotto
4 Restaurointi
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla
Juoni |
Eletään vuotta 79 Pompeijissa. Ylipappi Arbaces tavoittelee kaunista Jonea, joka rakastaa nuorta aatelista Glaucusta. Glaucus ottaa palvelijakseen sokean Nydian, joka on salaa rakastunut isäntäänsä. Arbaces huumaa pahaa-aavistamattoman Nydian avulla Glaucuksen, tappaa Jonen veljen Apacidesin ja syyttää Glaucusta murhasta. Glaucus tuomitaan heitettäväksi leijonille, mutta Vesuviuksen purkautuessa Nydia auttaa häntä ja Jonea pakenemaan.[1][2]
Näyttelijät |
| Lydia De Roberti | … Nydia |
| Umberto Mozzato | … Glaucus |
| Mirra Principi | … Jone |
| Luigi Maggi | … Arbaces |
| Ernesto Vaser | … Nidian isäntä |
| Cesare Gani-Carini | … Apacides[2] |
Tuotanto ja vastaanotto |
Ambrosio Filmin valmistama Pompeijin viimeiset päivät oli ensimmäinen italialainen suurtuotanto ja yhtiön ensimmäinen menestyselokuva[3]. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka mainoskampanjassa mainittiin ohjaajan ja näyttelijöiden nimet[4]. Luigi Maggin ohjaustyö ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Edward Bulwer-Lyttonin teoksen filmatisointi: brittiläinen Walter Booth oli tehnyt aihetta käsittelevän lyhytelokuvan The Last Days of Pompeii vuonna 1900[5].
Elokuvan uutuudenviehätys perustui sen taidokkaaseen lavastukseen, valaistukseen, ulkokuviin ja väkijoukkoihin[6]. Lavasteina käytettiin ensimmäistä kertaa myös kiinteitä rakennelmia[4]. Pompeijin viimeiset päivät oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys eri puolilla maailmaa ja se aloitti pitkän historiallisten elokuvien sarjan, josta italialainen mykkäelokuva parhaiten tunnetaan[3]. Ambrosio Film toteutti myös Edward Bulwer-Lyttonin teoksen seuraavan filmatisoinnin,[4]Eleuterio Rodolfin Pompeijin viimeiset päivät ja häviön vuodelta 1913[7].
Pompeijin viimeisiä päiviä esitettiin Suomessa vuodenvaihteessa 1908–1909. Lehtimainosten mukaan kyseessä oli ”loisteliaasti suoritettu romanttinen, jännittävä ja sensatsionelli taiteellinen kuvaus”, ”suurin draama mitä tähän asti tunnetaan”.[8][9][10]Uuden Auran toimittajan mielestä elokuvan ”dekoratsionit ovat onnistuneet ja esiintyminen hyvää”[11].
Restaurointi |
Elokuvasta on säilynyt Jean Desmetin kokoelmaan kuuluva hollanninkielinen värjätty nitraattifilmikopio, joka on restauroitu Alankomaiden elokuvamuseossa. Alkuperäisestä 366 metrin pituudesta on jäljellä 346 metriä.[12] Restaurointi on nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla[13].
Lähteet |
↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 7.7.2017.
↑ ab Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 7.7.2017.
↑ ab Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. xxxiii, 6–7, 188. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
↑ abc Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 517–518. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2017). (ranskaksi)
↑ Imagining Ancient Cities in Film: From Babylon to Cinecittà, s. 186. New York, London: Routledge, 2015. ISBN 978-0-415-84397-3.
↑ Leprohon, Pierre: The Italian Cinema, s. 17–18. London: Secker & Warburg, 1972.
↑ Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 849. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
↑ Pikku uutisia. Uusi Suometar, 30.12.1908, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
↑ Maailman Ympäri -elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 31.12.1908, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
↑ Biografi Teatterin mainos. Sosialisti, 8.1.1909, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
↑ Pieniä tietoja. Uusi Aura, 12.1.1909, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Viitattu 7.7.2017.
↑ Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 7.7.2017.
Aiheesta muualla |
Pompeijin viimeiset päivät Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
