Hjdcti

Amfilokhos (m.kreik. Αμφίλοχος) oli kreikkalaisessa mytologiassa Amfiaraoksen ja Erifylen poika, joka oli tunnettu tietäjä kuten isänsäkin ja isoveljensä Alkmaion. Isänsä kuoleman jälkeen hänestä tuli Argoksen kuningas.

Epigonien taistelu |

Amfilokhoksen isä Amfiaraos taisteli – joskin vastentahtoisesti nähtyään ennalta kuolevansa sotaretken aikana – veljensä Adrastoksen rinnalla sodassa Thebaa vastaan vaimonsa Eripylen velvoittamana. Siksi hän käski poikiensa tappaa äitinsä ja aloittaa sota Thebaa vastaan kun he olisivat varttuneet aikuisiksi. Amfiaraos itse kuoli omalla sotaretkellään, ja Theba jäi valloittamatta^[1].

Kymmenen vuotta myöhemmin taistelivat kaatuneiden sotapäälliköiden pojat, epigoneiksi ja heidän joukossaan myös Amfilokhos ja Alkmaion, jälleen Thebaa vastaan. Tällä kertaa kaupunki kukistui. Alkmaion surmasi äitinsä, mutta lähteet eivät kerro, olisi myös Amfilokhoksella osuutta tekoon^[2].

Troijan sota |

Amfilokhos oli yksi Helenan kilpakosijoista, jotka joutuivat Odysseuksen aloitteesta vannomaan puolustavansa valittavaa sulhoa tarvittaessa muita vastaan. Pariksen ryöstettyä Helenan tämän aviomies Menelaos vaati muita kosijoita tilille lupauksestaan, ja niin Amfilokhos muiden tavoin osallistui ryöstöstä alkaneeseen Troijan sotaan. Apollodoros mainitsee, että Amfilokhos saapui myöhässä Troijaan^[3].

Matka Kilikiaan |

Tietäjä Mopsos johti Amfilokhoksen ja tämän kumppanit Kalkhaksen, Leonteuksen, Podaleirioksen ja Polypoiteen jalan Kolofoniin Apollonin temppeliin. Täällä Mopsoksen ja Kalkhaksen välille nousi kilpailu, jossa Kalkhas kärsi tappion ja kuoli^[4]. Heidän jatkaessa matkaa aluksellaan he joutuivat rajuilmaan, ja ajelehtivat Kilikiaan. Täällä hän perusti Mopsoksen kanssa Malloksen kaupungin.

Amfilokhos purjehti kuitenkin takaisin kotimaahansa Argokseen, mutta tunnettuaan tyytymättömyyttä sen asioiden tilaan, hän palasi takaisin Mallokseen vaatien joko kuninkuutta tai ylipapin asemaa. Mopsos ei kuitenkaan halunnut luovuttaa asemaansa, jolloin seuranneessa taistelussa molemmat saivat surmansa, ja heidät haudattiin Magarsa-vuoren juurelle^[5].

Lähteet |