Hjdcti

Saguenay
Alkulähde	Saint-Jeanin järvi [1]
Laskupaikka	Saint Lawrence [1]
Maat	Kanada
Pituus	698 [2] km
Alkulähteen korkeus	98 [3] m
Virtaama	1 750 [2] m³/s
Valuma-alue	88 000 [2] km²
Infobox OK

Saguenay on 700 kilometriä pitkä joki ja vuono, joka virtaa Québecin provinssissa Kanadassa ja laskee Saint Lawrencen estuaariin. Sillä on tärkeä merkitys Kanadan energiantuotannolle ja teollisuudelle, ja se on tullut tunnetuksi paitsi jylhistä maisemistaan, myös kauniista meriluonnostaan.^[1]

Luonto ja maantiede |

Saguenayjoki Cap Trinitén huipulta.

Saguenayjoki saa alkunsa Laurentian ylängöllä sijaitsevasta matalasta Saint-Jeanin järvestä, joka on nimetty jesuiittasaarnaaja Jean de Quenin mukaan.^[4] Järven vedet purkautuvat kahta lasku-uomaa pitkin, jotka yhtyvät Saguenayn pääuomaksi Alman teollisuuskaupungin kohdalla, kymmenen kilometriä järvestä itään. Ohitettuaan Saint-Fulgencen kylän joki levenee lähes kahden kilometrin levyiseksi ja sukeltaa syvään vuonoon, joka syntyi jäävirtojen kuluttamana 10000 vuotta sitten, viime jääkauden lopussa. Vuonoa ympäröivät jopa 500 metrin korkeuteen kohoavat prekambriset kalliot, joista tunnetuimpia ovat Éternitejoen suulla sijaitseva Cap Éternité (352 m) sekä suurella Neitsyt Marian patsaalla kruunattu Cap Trinité (348 m).^[1]

Vuonossa Saguenayn sivujokien makea ja lämmin vesi kerrostuu Saint Lawrencen estuaarista purkautuvan kylmän suolaveden päälle. Vuoroveden vaikutus ulottuu Chicoutimiin asti ja sen korkeus vaihtelee enimmillään kuusi metriä. Vuonon pohja ulottuu paikoitellen jopa 275 metrin syvyyteen mutta kohoaa vähän ennen Saint Lawrencen estuaaria. Joen syvimmissä osissa tavataan parittelevia maito- ja lahtivalaita ja matalalla suualueella kirjohylkeitä, pyöriäisiä, sillivalaita ja jopa sinivalaita, jotka tulevat sinne krillien ja pikkukalojen houkuttelemina.^[1]

Historia ja merkitys |

Talvinen Saguenayjoki, La Baie.

Saguenay oli aikaisemmin osa laajaa kauppateiden verkostoa, joka ulottui kauas sen vedenjakajan ulkopuolelle aina Mistassinijärvelle ja Jamesinlahdelle saakka. Nykyisen Tadoussacin paikalla sijaitsi tärkeä kohtaamispaikka Kanadan kilven alueella eläneille algonkin-kansoille sekä Saint Lawrencen jokilaakson irokeeseille. Jacques Cartier pysähtyi joen suulla vuonna 1535 ja kuuli huhuja ylävirralla sijaitsevasta rikkaasta Saguenayn valtakunnasta. Vuonna 1600 luutnantti Pierre de Chauvin perusti Kanadan ensimmäisen kauppa-aseman Tadoussaciin, mutta ensimmäisen kerran uudisasukkaat tutkivat joen latvavesiä järjestelmällisesti vasta vuonna 1647, kun jesuiittasaarnaaja Jacques de Quen teki tutkimusmatkan nykyiseen Chicoutimiin asti. Vuosina 1671–1672 isä Albanel vieraili vihdoin Saint-Jeanin järvellä. Joesta tuli ensin turkisten ja myöhemmin puutavaran tärkeä kauppareitti, jona se säilyi 1800-luvulle asti. Maanviljely aloitettiin joen ympäristössä vuonna 1838 La Baien kylän perustamisen myötä. Teollistuminen käynnistyi, kun Chicoutimiin rakennettiin ensin saha vuonna 1842 ja paperitehtaita vuonna 1898.^[1]

Saguenayn ja sen sivujokien voimakkaan virtaaman ansiosta jokilaaksosta on kehittynyt Québecin merkittävimpiä teollisuusalueita. Ensimmäinen voimalaitos avattiin vuonna 1925 Isle-Malignen saarelle. Toisen maailmansodan aikana rakennettiin valtava pato Shipshawiin tuottamaan energiaa alumiinisulatolle nykyisessä Jonquièressa (silloisessa Arvidassa). Myöhemmin voimalaitoksia rakennettiin vielä Chute-à-Caroniin sekä Pérboncajoelle paperi- ja selluteollisuuden tarpeisiin. Luonnon suojelemiseksi joen ympäristöön on perustettu Chicoutimista Tadoussaciin ulottuva Saguenayn kansallispuisto sekä Saguenayn vuonon käsittävä Saguenayn – Saint Lawrencen merikansallispuisto.^[1]

Lähteet |