Hartmut Michel Lähteet | NavigointivalikkoInfobox OKAutobiographymWorldCat Identitiescb14915190r(data)1304840670000 0000 2585 33261120600
Nobelin kemianpalkinnon saajatSaksalaiset biokemistitVuonna 1948 syntyneet
18. heinäkuuta1948LudwigsburgsaksalainenbiokemistiNobelin kemianpalkinnonfotosynteettisen keskuksenJohann DeisenhoferinRobert HuberinTübingenin yliopistossaDieter OesterheltinATPaasinhalobakteereissaGottfried Wilhelm Leibniz -palkintoSaksan valtion tutkimusyhteisönfotosynteesiinbakteereissaproteiininsolukalvoonröntgenkristallografiatekniikallaMax Planck -instituutinJohann Wolfgang Goethe -yliopistossa
| Hartmut Michel | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1948 Ludwigsburg, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Max Planck -instituutti |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkintoGottfried Wilhelm Leibniz -palkinto |
| Infobox OK | |
Hartmut Michel (s. 18. heinäkuuta 1948 Ludwigsburg) on saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1988 fotosynteettisen keskuksen löytämisestä Rhodopseudomonas viridis -bakteerista. Michel jakoi palkinnon Johann Deisenhoferin ja Robert Huberin kanssa.[1]
Suoritettuaan asepalveluksen Michel aloitti biokemian opinnot Tübingenin yliopistossa. Viimeisen opiskeluvuotensa hän työskenteli Dieter Oesterheltin laboratoriossa tutkien ATPaasin aktiivisuutta halobakteereissa.
Vuonna 1986 Michelille myönnettiin Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto, joka on korkein Saksan valtion tutkimusyhteisön myöntämistä huomionosoituksista.
Yhdessä Huberin ja Deisenhoferin kanssa Michel selvitti tietyistä fotosynteesiin pystyvissä bakteereissa olevan proteiinin rakenteen. Tällä bakteerin solukalvoon kiinnittyvällä proteiinilla on tärkeä rooli yksinkertaisissa fotosynteesireaktioissa. Deisenhofer, Huber ja Michel selvittivät yli 10 000 atomia käsittävän proteiinikompleksin röntgenkristallografiatekniikalla. Heidän työnsä oli tärkeä askel bakteerien ja kasvien fotosynteettisten prosessien yhtäläisyyksien tuntemisessa.
Vuodesta 1987 lähtien Michel on toiminut Max Planck -instituutin biofysiikan haarassa solukalvomolekyylibiologian osaston johtajana. Hän toimii myös biokemian professorina Johann Wolfgang Goethe -yliopistossa.
Lähteet |
↑ Autobiography (From Nobel Lectures, Chemistry 1981-1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Bo G. Malmström, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) nobelprize.org. Viitattu 14.10.2012.
| |||||||||||||||||
|
