Hjdcti

Suomen juutalaiset
Ben Zyskowicz, Ruben Stiller, Israel Schur Ben Furman, Max Jakobson, Gideon Bolotowsky Abraham Stiller , Rafael Wardi, René Nyberg Hanna Taini
Väkiluku	1 800
Merkittävät asuinalueet Helsinki Turku
Kielet	suomi, ruotsi, jiddiš, heprea, venäjä[1]
Uskonnot	juutalaisuus
Infobox OK

Osa uskontojen artikkelisarjaa Juutalaisuus ja juutalaiset           Juutalaisuus Jumala (Jahve) Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim) Talmud  · Halakha · Košer Filosofia · Kabbala Daavidintähti · Menora Synagoga · Rabbi Juutalaisuuden suuntaukset Ortodoksisuus · Konservatismi Karaiitit · Hasidismi Reformismi · Rekonstruktionismi Humanismi Juhlapäivät Sapatti · Hanukka · Roš hašana · Pesah · Jom kippur Juutalaiset kansana Aškenasit · Sefardit · Mizrahit Juutalaiset maittain Israel · Yhdysvallat · Venäjä Ruotsi · Ranska Suomen juutalaiset Tunnettuja suomenjuutalaisia Juutalaiskielet Heprea · Aramea · Jiddiš · Ladino Juutalaisten historia Israelin kuningaskunta · Juuda Babylonin vankeus 1. juutalaissota · 2. juutalaissota Haskala · Alija Nyky-Israel · Arabikonfliktit Antisemitismi Pogromit Holokausti Poliittiset liikkeet Sionismi n • k • m

Suomen juutalaiset on noin 1 800 hengen kokoinen vähemmistö ja etninen ryhmä Suomessa.^[2] Juutalaisiin seurakuntiin kuului 1 093 jäsentä vuonna 2017.^[3] Suurin osa Suomen juutalaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Suomenjuutalaiset ovat yleensä kaksikielisiä ruotsin- ja suomenkielisiä. Monet heistä puhuvat myös^[1]jiddišiä, saksaa, venäjää ja hepreaa mutta eivät yleensä äidinkielenään.^lähde? Suomessa on kaksi juutalaista seurakuntaa, Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat, ja niiden kaksi synagogaa, Helsingin ja Turun synagogat.^[4] Suomessa on esiintynyt suhteellisen vähän juutalaisvihaa.

Historia |

1600- ja 1700-luku |

Ruotsin vallan aikana Suomessa ei käytännössä asunut pysyvästi juutalaisia, lukuun ottamatta kristinuskoon kääntyneitä yksittäistapauksia.^[5]Vuoden 1772 hallitusmuodon ensimmäisen pykälän mukaan valtakunnan kaikkien alamaisten oli tunnustettava Lutherin oppia.^[6] Juutalaisten asumisoikeus rajoitettiin 1782 koskemaan ainoastaan Tukholmaa, Göteborgia ja Norrköpingiä. Vuosien 1721 ja 1743 jälkeen säädetyt Ruotsin valtakunnan lait eivät koskeneet niin sanottuja Vanhan Suomen alueita, ja tiettävästi ensimmäinen pysyvästi asettunut juutalainen oli Jacob Weikaim perheineen, joka muutti Haminaan 1799.^[7]

1800-luku |

Abraham Cohn muutti todennäköisesti ensimmäisenä juutalaisena pysyvästi Helsinkiin. Ruotsin valtakunnassa säädettiin 1806 laki, joka kielsi juutalaisten maahanmuuton. Ruotsissa laki oli voimassa kolme vuotta mutta Suomessa periaatteessa koko autonomian ajan. Ruotsin lait jäivät Venäjän alaisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa edelleen voimaan, ja siten vuoden 1782 lakia tulkittiin niin, että juutalaiset eivät saa asettua Suomeen.

Juutalaiset joutuivat vuodesta 1827 suorittamaan asepalveluksen Venäjän armeijassa, jonka mukana juutalaisia saapui 1830-luvun alussa myös Suomeen. Suomessa asui jonkin verran juutalaisia kolmella paikkakunnalla: Viipurissa, Helsingissä ja Turussa. Juutalaisten muutto muuten Suomeen estettiin Venäjän senaatin päätöksellä olla antamatta juutalaisille passeja Suomeen vuonna 1831.^[5] Silloisen kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin tilaaman selvityksen mukaan Suomessa asui yhdeksän juutalaisperhettä, joista Turussa asui yksi, Helsingissä kuusi ja Viipurissa kaksi. Selvityksen jälkeen lähes kaikki karkotettiin lukuun ottamatta muutamaa, jotka saivat erityisluvan jäädä. Ensimmäinen juutalainen synagoga perustettiin Suomenlinnaan 1830-luvulla. Vuonna 1837 syntynyt Rohel Lea Anker oli ensimmäinen Helsingissä syntynyt juutalainen.^lähde?

Venäläinen Narinkkatori perustettiin 1850-luvulla nykyisen Suomen Pankin kohdalle, ja siitä tuli juutalaisten suosima myyntipaikka. Se siirrettiin 1870 Kamppiin Simonkadun varrelle nykyisen Scandic Simonkenttä -hotellin paikalle, jonka vieressä nykyisinkin on Narinkka-niminen aukio. Venäjän armeijassa palveluksensa päättäneille juutalaisille sotilaille annettiin uskontoon katsomatta 1858 oikeus perheineen asettua asumaan Suomeen. Suomen senaatille ja Venäjän armeijalle syntyi kiistaa asetuksesta, mutta se ratkesi kun Suomen senaatti hyväksyi menettelyn tietyin ehdoin Venäjän painostuksesta. Vuonna 1862 Venäjän senaatti sääti passiasetuksen, jonka mukaan passin saaneet juutalaiset saivat oleskella maassa vain määräajan.^[5]

Hautausyhdistys Chewra Kadischa perustettiin 1869, ja 1867 Helsingin juutalainen yhteisö palkkasi ensimmäisen rabbiininsa, rabbi Naftali Zwi Amsterdamin. Helsingin, Turun, Viipurin ja Oulun kaupungeissa suoritettiin vuonna 1870 ensimmäinen todelliseen väkilukuun perustava väestönlaskenta. Helsingissä oli sen mukaan 226, Turussa 59 ja Viipurissa 175 juutalaista.^lähde? Helsingin ensimmäinen synagoga perustettiin Langenin huvilan tiloihin Siltasaareen.

Ensimmäinen Suomessa kirjoitettu Toora-käärö saatiin valmiiksi 1872. Samana vuonna juutalaisten oikeudellinen asema oli ensimmäistä kertaa esillä valtiopäivillä Leo Mechelinin aloitteesta. Juutalaisten asumisoikeuksia ja toimeentulomahdollisuuksia kavennettiin 1889 olennaisesti. Noin tuhannesta juutalaisesta neljäsosa muutti pois tai karkotettiin. Ensimmäinen juutalaisen seurakunnan ylläpitämä koulu aloitti toiminnan Helsingissä 1893. Toiminta lakkautettiin 1900 varojen puutteessa. Juutalaiset saivat Hietaniemen hautausmaa-alueelle 1896 oman Helsingin juutalaisen hautausmaan.^[8]

1900-luku |

Helsingin kaupunki lahjoitti vuonna 1900 seurakunnalle Malminkatu 26:n tontin synagogarakennusta varten. Uudenmaan läänin kuvernööri vahvisti 1903 seurakunnan ensimmäiset säännöt ja tunnusti sen näin ensimmäistä kertaa seurakunnan aseman uskonnollisena seurakuntana. Siltasaaren synagoga lopetti silloin toimintansa. Myös Turun kaupunki lahjoitti tontin synagogarakennusta varten.

Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelema Helsingin synagoga valmistui 1906 Malminkatu 26:n tontille. Syksyllä synagogan tiloissa aloitti toimintansa hepreankielinen koulu. Perustettiin myös juutalainen urheiluseura Stjärnan. Seuran nimi vaihtui vuonna 1930 Makkabiksi. Jiddišinkielinen kirjallisuus-, teatteri- ja musiikkikerho perustettiin 1906. Tuona vuonna pidettiin Helsingissä Venäjän sionistinen kolmas konferenssi. Sen julistuksella oli suuri vaikutus sionistisen liikkeen toiminnalle eri puolilla Eurooppaa.

Vuonna 1908 Suomessa asuu noin 1 186 juutalaista, joista 782 Helsingissä.^lähde? Juutalaisen teurastustavan mukainen teurastaminen kiellettiin vuosina 1909–1913. Arkkitehtien August Krookin ja J. Eskil Hinderssonin suunnittelema Turun synagoga valmistui vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana juutalaisten liikkumisoikeutta rajoitettiin.

Suomen itsenäistyttyä 1917 juutalaisille taattiin täydet kansalaisoikeudet. Eduskunta hyväksyi asiaa koskeneen lain 22. joulukuuta 1917, ja laki tuli voimaan 1. tammikuuta vuonna 1918. Moshe Kotschak sai ensimmäisenä juutalaisena Suomen kansalaisuuden vuonna 1918, ja samana vuonna Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin viralliseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.^[9] Sen jäseninä oli 930 henkilöä.^lähde? Pian sen jälkeen Helsingissä aloitti toimintansa juutalainen koulu. Sen opetuskieli oli aluksi ruotsi, vuodesta 1933 lähtien suomi.

Juutalainen kirjallisuusseura aloitti toimintansa vuonna 1919. Jiddišinkielinen teatteriseura aloitti toimintansa vuonna 1922. Juutalainen Elias Katz voitti kultaa Pariisin vuoden 1924 kesäolympialaisissa 3 000 metrin joukkuejuoksussa yhdessä Paavo Nurmen ja Ville Ritolan kanssa.

Jatkosota |

Kenttäsynagoga jatkosodassa.

Vaikka Suomi liittoutui jatkosodassa Saksan kanssa, juutalaisten kansalaisoikeuksiin ei kajottu. Kaikkiaan talvi-, jatko- ja Lapin sodissa palveli yli 350 juutalaista. Sodissa kaatui 23 juutalaista. Yad Vashemin tilastojen mukaan noin 22 suomenjuutalaisia kuoli holokaustissa, mutta tosiasiassa nämä kaatuivat Suomen armeijan riveissä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.^selvennä Viipurin synagoga tuhoutui talvisodassa.

Saksalaiset yrittivät sodan aikana saada Suomen luovuttamaan juutalaisia kansalaisiaan tuhottaviksi, mutta tämä kilpistyi viime kädessä ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin vastustukseen: koska Suomen armeijassa taisteli juutalaisia sotilaita, ei muitakaan Suomen juutalaisia luovutettaisi saksalaisille. Saksalaiset joutuivat hyväksymään tämän. Itse asiassa Suomessa vallitsi koko toisen maailmansodan mittakaavassa eriskummallinen tilanne: juutalaisia sotilaita taisteli saksalaisten rinnalla, ja heillä oli saksalaisten voimatta puuttua asiaan jopa kenttäsynagoga.^[10] Tasavallan presidenttinä C. G. E. Mannerheim otti osaa Helsingin synagogassa 6. joulukuuta 1944 sodissa kaatuneiden juutalaisten kunniaksi järjestettyyn muistotilaisuuteen. Suomen juutalaisten keskusliitto julkaisi 1944 muistion juutalaisten tilanteesta sodan aikana: siinä todettiin että ”Suomen juutalaisten vapauksia ja oikeuksia ei millään tavoin loukattu” sodan aikana^[5].

Ulkomailta tulleet juutalaispakolaiset |

Vuodesta 1938 lähtien Suomeen alkoi tulla varsinkin natsi-Saksasta juutalaisia pakolaisia. Heitä tuli kaikkiaan 500, joista 350 jatkoi Suomesta johonkin muuhun maahan.^lähde?

Suomen valtiollinen poliisi luovutti 6. marraskuuta 1942 Gestapolle kahdeksan juutalaispakolaista, joista seitsemän menehtyi keskitysleirillä.^[10][11] Kaikkiaan 150 itävaltalaista juutalaispakolaista oleskeli koko sodan ajan Hauholla ja Lammilla.^[12] Erityisesti heitä oli Porraskoski-Järventaustan pienessä kylässä. He olivat tulleet Itävallasta Suomeen sen jälkeen, kun Itävalta liitettiin Saksaan vuonna 1938.^[13]

Sodan jälkeen |

Tampereen juutalainen seurakunta perustettiin vuonna 1946. Vuonna 1947 Valpon poliisipäällikkö Arno Anthoni asetettiin syytteeseen Turun hovioikeudessa osallisuudestaan juutalaispakolaisten luovuttamiseen Gestapolle. Viipurin juutalainen seurakunta lopetti toimintansa. Helsingin juutalaiseen seurakuntaan muutti 158 Viipurin juutalaisen seurakunnan jäsentä, minkä jälkeen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa oli 1 300 jäsentä.^lähde?Israelin itsenäisyyssotaan osallistui 29 suomenjuutalaista.^lähde?

Helsingin juutalaisen hautausmaan kappeli vihittiin käyttöön Hietaniemessä vuonna 1953. Pääministeri David Ben-Gurion vieraili ensimmäisenä Israelin valtionpäämiehenä Suomessa vuonna 1962, ja tällöin hän vieraili myös Helsingin juutalaisessa seurakunnassa. Noin 23 nuorta suomenjuutalaista miestä ja naista värväytyi vapaaehtoiseksi kuuden päivän sotaan. Helsingin juutalaisen seurakunnan keskuksessa paljastettiin vuonna 1970 kuvanveistäjä Harry Kivijärven ja taidemaalari Sam Vannin suunnittelema holokaustin muistomerkki. Israelin pääministeri Golda Meir vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1971.

Ben Zyskowicz valittiin kokoomuksen ehdokaslistalta ensimmäisenä suomenjuutalaisena eduskuntaan vuonna 1979.

Vuonna 1981 lakkautettiin Tampereen juutalainen seurakunta. 1980-luvun puolivälissä Suomessa asui noin 1 150 juutalaista, joista 834 pääkaupunkiseudulla.^lähde? Israelin puolustusministeri Jitzhak Rabin vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1986. Helsingin Jugendsalissa järjestettiin laaja juutalaisuudesta ja Suomen juutalaisista kertova näyttely, jonka kävijämääräksi ilmoitettiin 32 000. Yhdysvaltain ulkoministeri George P. Shultz vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1988. Suomen juutalaiset solmivat jälleen suhteet Viron juutalaisiin vuonna 1989.

1990-luvulta lähtien Suomeen on muuttanut juutalaisia entisen Neuvostoliiton alueelta. Myös israelilaisten maahanmuutto on lisääntynyt, ja seurakuntien jäsenmäärä on kääntynyt nousuun. Vuonna 2000 Helsingin Tähtitorninmäelle paljastettiin Nils Haukelundin ja Rafael Wardin suunnittelema kahdeksan luovutetun juutalaispakolaisten muistomerkki. Jiddišin kieli liitettiin Euroopan unionin alaisen Suomen historiallisten vähemmistökielten yhdistykseen FIBLUL:iin.^[14]

Antisemitismi Suomessa |

Suomessa antisemitismi ei ole saanut Helsingin juutalaisen seurakunnan mukaan merkittävää jalansijaa. Vuonna 2013 Magneettimedia-lehti tuomittiin antisemitismiä sisältävistä kirjoituksista sakkoihin.^[15][16][17]Turun juutalaisiin kohdistuva, ilkivaltana ja vihaviesteinä ilmenevä antisemitismi on seurakunnan mukaan useimmiten lähtöisin äärivasemmistosta. Vielä 1990-luvulla antisemitismistä vastasivat skinheadit.^[18]

Aikajana |

Aikajana juutalaisten historiasta Suomessa ^[19]

Vuonna 1906 valmistunut Helsingin synagoga sijaitsee Kampissa, Helsingin keskustassa.

• 
  1685: ryhmä Ruotsiin tulleita juutalaisia määrätään poistumaan


• 
  1670-luku: kristinuskoon kääntynyt juutalainen Isak Zebulon asettuu Ouluun, missä hänelle myönnetään porvarioikeudet 6. tammikuuta 1672. Hänen tyttärestään Mariasta tulee runoilija Zacharias Topeliuksen isoisän äiti


• 
  1685: kuninkaallinen käskykirje kieltää juutalaisten oleskelun Ruotsin valtakunnassa elleivät he käänny kristinuskoon.


• 
  1772: hallitusmuoto määrää, että Ruotsin kaikkien kansalaisten on kuuluttavan luterilaiseen kirkkoon.


• 
  1775: säännös vierasuskoisten oikeuksista Tampereella, Heinolassa ja Kuopiossa
  


• 
  1781: annetaan uskonnonvapausjulistus jolla kumotaan vuoden 1685 käskykirje
  


• 
  1782: voimaan astuu ohjesääntö määrittelemään Ruotsin juutalaisten oikeuksia. Vain Tukholma, Göteborg ja Norrköping (ja Karlskrona) ovat juutalaisille sallittuja: siten juutalaiset eivät saa asettua Suomeen, elleivät ole kääntyneet kristinuskoon
  


• 
  1700-luvun loppu: käännynnäinen Fredrik Anton Meyer (alkup. Meyer Levin) hyväksytään Turun akatemiaan lääketieteen opiskelijaksi ja hän työskentelee siellä kymmenen vuoden ajan kielimestarina. Tällainen kielimestari oli myös vuonna 1724 Turkuun saapunut Kristian Petter Löve


• 
  1799: Venäjältä saapunut Jacob Weikaim asettuu perheineen Haminaan. Haminaan kasvaa vähitellen pieni juutalainen yhdyskunta. Sen jäsenet ovat peltiseppiä, liikemiehiä ja urakoitsijoita. Weikaimeista polveutuvat monet Veikkaset, Jacobssonit, Jaarot ja Kaspit


• 
  1804: Aleksanteri I vahvistaa juutalaisasetuksen, jossa on rajoituksia ja vapauksia


• 
  1813: juutalainen kauppias Abraham Cohn anoo Helsingin maistraatilta porvarioikeuksia toimiakseen huonekalu- ja korukauppiaana. Häntä seuraa Ruotsista muuttanut ylioppilaiden suosima käännynnäisjuutalainen ravintoloitsija Hårdh Nathan


• 
  1827: Nikolai I määrää kantonistijärjestelmän mukaan juutalaisten asevelvollisuusajaksi 25 vuotta


• 
  1830-luku: ensimmäinen juutalainen rukoushuone Suomenlinnaan
  


• 
  1831: Turussa asuu yksi juutalaisperhe, Helsingissä kuusi juutalaisperhettä ja Viipurissa kaksi juutalaisperhettä. Nämä määrätään karkottaviksi


• 
  1837: Helsingissä syntyy ensimmäinen juutalainen, Rohel Lea Anker


• 
  1850-luku: juutalainen Narinkkatori Pohjoisrantaan ja Suomen Pankin tontille


• 
  1850: Venäjällä asuu 2,4 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1900 juutalaisia on yli viisi miljoonaa


• 
  1856: kantonistijärjestelmä lakkautetaan


• 
  1858: asetus laillistaa juutalaisten oikeuden oleskella Suomessa


• 
  1864: hautausapuyhdistys Chevra Kadisha perustetaan Helsinkiin


• 
  1867: Helsingin seurakunta palkkaa ensimmäisen rabbin Naftali Zwi Amsterdamin


• 
  1869: asetus Venäjän armeijasta vapautettujen tai reserviin siirrettyjen juutalaismiesten oikeudesta jäädä Suomeen asumaan


• 
  1870: ensimmäinen synagoga Langénin huvilaan Siltasaareen. Juutalaisia on Suomessa 460, heistä 226 Helsingissä


• 
  1872: ensimmäinen Toora-käärö kirjoitetaan Suomessa. Juutalaisten oikeudellinen asema ensimmäisen kerran esillä valtiopäivillä


• 
  1874: vapaamielinen Aleksanteri II lyhentää varusmiespalvelusajan enintään kuuteen vuoteen. Asepalvelunsa suorittaneet saavat oikeuden asettua asumaan valtakunnan eri alueille


• 
  1879: sairasapuyhdistys Bikur Cholim perustetaan Helsinkiin


• 
  1881: pogromit alkavat Venäjällä
  


• 
  1882: valtiopäivien pappisäädyn edustaja ehdottaa hallitsijalta lakiesitystä maassa syntyneiden tai kasvaneiden mooseksenuskoisten ottamiseksi Suomen kansalaisiksi. Kaupungeilta hankitut lausunnot ovat kuitenkin kielteisiä, eikä mietintö etene


• 
  1888: 60 juutalaista karkotetaan Suomesta


• 
  1890: Suomessa asuu noin tuhat juutalaista, joista 70 prosenttia on syntynyt Suomessa. Asuinpaikkakunnat ovat Helsinki, Viipuri, Turku, Hämeenlinna, Tampere, Hamina, Sortavala, Suistamo, Impilahti, Kuopio ja Vaasa
  


• 
  1893: ensimmäinen juutalainen koulu perustetaan Helsinkiin


• 
  1905: ylioppilas Santeri Jacobsson järjestää ensimmäisen kansalaiskokouksen juutalaisen aseman parantamiseksi


• 
  1906: Helsinkiin pääsynagoga. Venäjän sionistikongressi Helsingissä


• 
  1910: Suomessa 1 200 juutalaista


• 
  1911: Suomessa syntyneistä juutalaisista ensimmäisenä suomalaiseen yliopistoon päässyt Isak Pergament saa lääketieteen lisensiaatin arvon.


• 
  1912: synagoga Turkuun
  


• 
  1918: 12.1. laki juutalaisten kansalaisoikeuksista


• 
  1919: Helsingin, Turun ja Viipurin juutalaiset seurakunnat virallistetaan


• 
  1931: narinkka lakkautetaan


• 
  1938: Suomeen saapuu Keski-Euroopasta 500 juutalaista pakolaista
  


• 
  6.11. 1942: Suomi luovuttaa Virossa kahdeksan juutalaispakolaista Gestapolle. Heistä vain yksi selviää hengissä Auschwitzin tuhoamisleiriltä
  


• 
  1944: itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistuu Helsingin synagogassa 23 kaatuneen juutalaissotilaan muistotilaisuuteen.


• 
  6.11. 2000: pääministeri Paavo Lipponen pyytää Suomen ja suomalaisten puolesta anteeksi juutalaiselta yhteisöltä kahdeksan juutalaisen pakolaisen luovuttamista sodan aikana Saksalle.

Katso myös |

• Luettelo tunnetuista suomenjuutalaisista

Lähteet |

Kirjallisuutta |

• Kantor, Dan & London-Zweig, Mindele & Muir, Simo (toim.): Lechaim! Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Helsinki: Helsingin juutalainen seurakunta, 2006. ISBN 952-92-0833-2.


• Simon, John: Mahdoton sota: Kun suomenjuutalaiset taistelivat natsi-Saksan rinnalla. (The Impossible War.) Suomentanut Antero Helasvuo. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-473-1.


• Skurnik, Samuli: Narinkkatorilta Kiestingin mottiin: Juutalaissuvun selviytymistarina. Helsinki: Paasilinna, 2013. ISBN 978-952-299-015-0.

Aiheesta muualla |

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen juutalaiset.

• 
  Inhimillinen tekijä: Sydän kahdessa maailmassa. Ylen Elävä arkisto.


• 
  Juutalaisuus Suomessa. Ylen Elävä arkisto.


• Miia Toikka & Carita Tuominen: Juutalaisena Suomessa 1930- ja 1990-luvuilla. Agricola.