Biologian historia Sisällysluettelo Taksonominen tutkimus | Solubiologia | Evoluutioteoria | Molekyylibiologia | Lähteet | NavigointivalikkoTieteen ja ajattelun historiaa 1830–1900Tieteen ja ajattelun historiaa 1800–1960
Biologian historia
Näennäistieteen historiaCharles DarwininGregor MendelinbiologiaJean LamarckCarl von Linnétaksonomiallekaksiosaisilla tieteellisillä nimilläSolumikroskooppisytologianKarl Ernst von BaerhedelmöittymisessäHMS BeaglenAlfred Russel Wallacen1. heinäkuuta1858Lajien syntyRobert TriverskromosomienmutaatioitageenienDNALinus PaulingMaurice WilkinsRosalind FranklinFrancis CrickJames Watson25. huhtikuuta1953
- Teoriat
- Historiankirjoitus
- Esihistoriallinen aika
- Antiikin tiede
- Keskiajan tiede
- Renessanssin tiede
- Tieteellinen vallankumous
- Valistusajan tiede
- Tiede teollisen vallankumouksen aikana
- 1900-luvun tiede
- Matematiikka
- Filosofia
Luonnontieteet- Tähtitiede
- Biologia
- Kemia
- Ekologia
- Maantiede
- Geologia
- Fysiikka
Yhteiskuntatieteet- Taloustiede
- Kielitiede
- Valtiotiede
- Psykologia
- Sosiologia
- Uskontotiede
Tekniikka- Maataloustiede
- Sähkö ja elektroniikka
- Rakennustekniikka
- Arkkitehtuuri
- Kartografia
- Kemiantekniikka
- Tietokoneteknikka
- Tietojenkäsittelytiede
- Materiaalitiede
- Lääketiede
Katso myös: Näennäistieteen historia
Biologian historia on varsin lyhyt, sillä alaa pidetään varsin nuorena.[1] Se oli pitkään pelkkää eliöiden luokittelua, ja kehittyi biologisten ilmiöiden selittämiseen pyrkiväksi kokeelliseksi tieteeksi vasta 1800-luvulla Charles Darwinin evoluutioteorian ja Gregor Mendelin perinnöllisyystieteen vaikutuksesta. Esimerkiksi järjestelmällinen merentutkimus alkoi vasta vuonna 1872, kun Atlantin pohjalle lasketut puhelinkaapelit vaativat merenpohjan tuntemusta.[2]
Sisällysluettelo
1 Taksonominen tutkimus
2 Solubiologia
3 Evoluutioteoria
4 Molekyylibiologia
5 Lähteet
Taksonominen tutkimus |
Sanan biologia (oppi elämän tutkimuksesta) otti 1800-luvun alussa käyttöön ranskalainen Jean Lamarck.[1] Jo tätä ennen oli ruotsalainen Carl von Linné luonut pohjan taksonomialle ja hän pyrki nimeämään eliölajit kaksiosaisilla tieteellisillä nimillä ja suurelta osalta myös toteutti kasvien, eläinten ja kivien taksonomian, vaikka tuolloin ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita.[3]
Solubiologia |
Solu on monella tavoin keskeinen biologian tutkimuskohde. Solukalvot tunnettiin 1600-luvulta lähtien, kun mikroskooppi tuli tutkijoiden käyttöön. Solun toiminta ja merkitys opittiin ymmärtämään kuitenkin vasta 1800-luvulla. Menetelmien kehittyminen mahdollisti soluopin eli sytologian ja solufysiologian synnyn.[1] Baltiansaksalainen Karl Ernst von Baer selitti vuonna 1827 nisäkkään munasolun toiminnan hedelmöittymisessä.[4]
Evoluutioteoria |
Charles Darwin sai osittain sattumalta 1830-luvun alussa kutsun osallistua Britannian laivaston tutkimusalus HMS Beaglen monivuotiselle tutkimusretkelle. Vuosina 1831–1836 tehty matka oli biologian historian käännekohta. Darwin ei kuitenkaan keksinyt evoluutioteoriaa matkan aikana, vaan evoluution käsite oli tuolloin jo vuosikymmeniä vanha.[2] Jean Lamarck esitti ajatuksen vuonna 1809. Hänen ajattelussaan oli kuitenkin virhe, sillä se sisälsi hankittujenkin ominaisuuksien periytymisen.[1] Dawin alkoi hahmotella ideaa vuonna 1842, mutta unohti sen luonnosvaiheessa kymmeneksi vuodeksi. Kun hän vuonna 1858 sai luettavakseen Alfred Russel Wallacen samansuuntaisen teoksen, hän heräsi esittelemään omansa. Darwinin teoria julkistettiin 1. heinäkuuta 1858 ja teos Lajien synty marraskuussa 1859.[2] Yksi 1900-luvun evoluutioteoreetikko on amerikkalainen Robert Trivers.
Molekyylibiologia |
Solubiologia pystyi mikroskooppien kehittyessä tunkeutumaan solunsisäiseen elämään. Perintötekijöiden siirtyminen sukupolvelta toiselle pystyttiin selittämään 1800-luvun lopulla ilman kromosomien tuntemusta. Kromosomit kuitenkin havaittiin vuonna 1888. Banaanikärpästen risteytyskokeilla saatettiin tuottaa kärpäsiin halutunlaisia mutaatioita. Lopullinen alan läpimurto oli kuitenkin geenien ja niiden rakennusaineena toimivan DNA:n toiminnan selvittäminen. Tiedettiin, että jokin kromosomeihin liittyvä ilmiö ohjasi solujen kopioitumista. Asiaa tutkinut Nobel-palkittu Linus Pauling erehtyi kuvaamaan DNA:n rakenteen kolmikierteiseksi, eikä onnistunut tutkimuksissaan. Sen sijaan läpimurron teki Britanniassa työskennellyt tutkijanelikko Maurice Wilkins, Rosalind Franklin, Francis Crick ja James Watson. Kolmikierteisen sijasta DNA olikin kaksikierteinen. Asiaa koskeva selvitys julkaistiin Nature-lehdessä 25. huhtikuuta 1953. Siinä esitetty teoria oli rohkea, eikä sen kaikkia osia voitu osoittaa todeksi. Silti se vähitellen “muuttui kohtalaisen oikeasta todennäköisesti oikeaksi - - ja edelleen lähes varmasti oikeaksi.”[2] Molekyylibiologiasta muodostui oma tieteenhaaransa.[5]
Lähteet |
↑ abcd Otavan Suuri Ensyklopedia, Osa 1 (aakkoset-Cicero). Artikkeli Biologia, s. 612–613.
↑ abcd Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta, s. 297, 412–419, 433–439. Suomentanut Markku Päkkilä (alkuteos A Short History of Nearly Everything, Transworld Publishers/Doubleday 2003). WSOY, 2005. ISBN 951-0-30972-9.
↑ Aarrekammion järjestäjä. Yliopisto, 2007, nro 5, s. 27.
↑ Reijo Rasinkangas. Tieteen ja ajattelun historiaa 1830–1900. Viitattu 24.1.2015.
↑ Reijo Rasinkangas. Tieteen ja ajattelun historiaa 1800–1960. Viitattu 24.1.2015.