Hjdcti

Hilja Haahti
Hilja Theodolinda Hahnsson
Henkilötiedot
Syntynyt	11. syyskuuta1874 Hämeenlinna
Kuollut	6. tammikuuta 1966 (91 vuotta) Helsinki
Ammatti	opettaja, kirjailija, suomentaja
Puoliso	professori, säveltäjä Ilmari Henrik Reinhold Krohn
Vanhemmat	Johan Arvid ja Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón)
Kirjailija
Äidinkieli	suomi
Tuotannon kieli	suomi
Aikakausi	1895-1964
Tyylilajit	runous, kristillishenkinen kaunokirjallisuus, muistelmat
Aiheet	merimieslähetys, sisälähetys, avioliiton pyhyys ja puolison vaihtamisen pahuus, kristillinen työväenliike, yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittaminen, ripin merkitys, Israelin asia
Esikoisteos	runokokoelmat Oraita (1895) ja Tuomenterttuja (1899)
Pääteokset	romaanit Kaurialan kartano (1943) ja Sammatin sisarukset (1947)
Palkinnot
Palkinnot	Valtion kirjallisuuspalkinto 1926
Muuta tietoa
Syntymäkodin paikalla olleen talon muistolaatan paljastus 1957
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Hilja Haahti (oik. Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti, ent. Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja suomentaja.

Perhetaustat |

Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli Hiljan ollessa 13-vuotias. Perhe muutti tällöin Helsinkiin. Äiti avioitui lehtori, senaattori, valtioneuvos Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa.^[1]

Haahden elämään tuli uusi vaihe 1906, kun hän meni naimisiin patriarkaalisen säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohnin kanssa. Samalla hänestä tuli äidistään orvoksi jääneiden kuuden lapsen äiti. Vanhin lapsista oli yhdeksän vuotta, nuorin vuoden vanha.^[2][3]

Opintie |

Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat edellytykset, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.^[4]

Työura |

Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902-1906 saksankielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti keskittyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi.^[3][2]

Yhteisöllinen toiminta |

Hilja Haahti toimi opiskeluaikanaan Kristillisessä Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissä, Suomen Lähetysseurassa ja Merimieslähetyksessä.^[4]

Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura^[1] sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti.^[4] Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.^[2]

Henkinen ja hengellinen perintö |

Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomenkielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.^[3]

Haahden runoilua löytyy myös virsikirjasta. Hänen suomentamiansa tai uudistamiansa ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 320 Sinua, Jumalaa, 342 Niin ihanaa on ylistää, 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan sekä 594 Käy aavaa merta purtemme. Tunnetuimpia virsiä on Haahden runoilema 548 Tule kanssani Herra Jeesus.^[5]

Tuotannosta |

Hilja Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti.^[4]

Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.^[4][1]

Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan nimityksiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.^[4]

Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.^[2]

Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.

Huomioita |

Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926.^[3]

Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla puolisoineen.^[3]

Tuotanto |

• Oraita. Runokokoelma. Edlund, 1895


• Tuomenterttuja. Runokokoelma. Otava, 1899


• Helvi. Kertomus nuorisolle, 1-2, 1900


• Kaksi kotimaata. Laulelmia. Otava, 1903


• Israelin tyttäret. Romaani. Otava, 1903


• Kesätoverit, Romaani. Otava, 1905


• Kotkat. Romaani. Otava 1907


• Meidän lasten kuvakirja. WSOY, 1908


• Vanhaa ja uutta. Runokokoelma. Otava, 1908


• Valkeneva tie. Romaani. Otava, 1910


• Aamusäteitä. Lastenkirja WSOY, 1912


• Tauno ja Tellervo. (Kuvittanut Venny Soldan-Brofeldt). Lastenkirja. Otava, 1912


• Hehkuvan kevään maa. Romaani. Otava, 1913


• Ikiaartehet sekä muita sävelrunoelmia. Otava, 1913


• Kun valkenee. Romaani. Otava, 1914


• Juhlamuisto. Runokokoelma. Otava, 1916


• Tuhotulva. Kolminäytöksinen sävelrunoelma Otava, 1916


• Valittuja runoja. Otava, 1916


• Ahertajat. Romaani. Otava, 1918


• Kolme karhua. (kuvittanut Rudolf Koivu). Lastenkirja. Otava, 1918


• Kootut kertomukset 1-5. Otava, 1918-1922


• Todistaja. Romaani. Otava, 1921


• Muistoköynnös. Runoja. Otava, 1922


• Pyhillä poluilla. Matkakertomus. Otava, 1923


• Seija tyttösen tarina. Romaani. Otava, 1924


• Luvattu maa 1, Galuth. Romaani. Otava, 1925


• Luvattu maa 2, Erez-Israel. Romaani. Otava, 1925


• Lastensaarnoja. Kirjoittanut Hilja Haahti, Erkki Kaila, A.V. Kuusisto, B.H. Päivänsalo, Martti Ruuth, Paavo Virkkunen ja muita. Otava, 1926


• Seimeltä ristin luo. Otava, 1926


• Anna Liliuksen muisto. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun 50-vuotisjuhlan johdosta. Otava, 1928


• Sotkuinen solmu. Romaani. Otava, 1930


• Kotini puhuu. Otava, 1932


• Kadotettu kirje. Romaani. Otava, 1933


• Tähti johtaa. Runoja. Otava, 1934


• Oma Mirri. Lastenkirja. Otava, 1935


• Mahdottomuus mahdolliseksi, "Sotkuisen solmun" henkilöitten vaiheita. Romaani. Otava, 1936


• Sukupolvet vaihtuvat. Romaani. Otava, 1938


• Kaunis Kauriala. Romaani. Otava, 1940


• Kaurialan nuori emäntä. Romaani. Otava, 1941


• Kaurialan kartano. Romaani. Yhdistetty lyhentämätön p. teoksista Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emäntä. Otava, 1943


• Maksoi mitä maksoi. Romaani. Otava, 1944


• Kymmenen neitsyttä. Itämainen kuvitelma. Matt. 25:1-13. (kuvittanut Alf Danning, säveltänyt Ilmari Krohn). Otava, 1945


• Kesämailla. Runot Hilja Haahti. (Kuvat Rudolf Koivu ja Martti Santala). Otava, 1947


• Sammatin sisarukset. Romaani. Otava, 1947


• Jos me tunnustamme... Romaani. Otava, 1948


• Päiväkirjan lehtiä 1. Kolme julistajaa. Otava, 1950


• Päiväkirjan lehtiä 2. Runosatoa vuosilta 1934-51. Otava, 1951


• Kun sinä olit pieni. Sommittelu ja runot Hilja Haahti. (kuvittanut Martta Wendelin). Otava, 1953


• Tulen liekit. Romaani. Otava, 1953


• Lukupiiri kokoontuu. Kertomuksia. Otava, 1954


• Kaukaisten aikojen takaa. Sukuni, lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni muistoja. Otava, 1956


• Nuoruuteni vuodet. Otava, 1958


• Valitut runot. Otava, 1963


• Ikiaartehet. Idän tietäjät. Kymmenen neitsyttä. Näyteltäviä runoja; osittain myös lausuntaa ja sopivaa musiikkia säestyksenä. Otava, 1964


• Kunnia Herran. Runoja. SLEY-kirjat, 1974 ^[6][7]

Lähteet |

Kirjallisuus |

• 
  Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa (Helsingin yliopiston tiedote 2.12.2005)

Viitteet |

Aiheesta muualla |

• Huhtala, Liisi: Haahti, Hilja (1874–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


• Läntisen Uudenmaan kirjailijoita: Hilja Haahti


• Hilja Haahti Ylen Elävässä arkistossa


• Hämeenlinnan kaupunki: Hilja Haahden muistolaatta


• Kirjasampo.fi : Hilja Haahti