Sähköinen asiointitunnus Tunnuksen muoto | Lähteet | NavigointivalikkoSähköinen henkilöllisyys ja varmenteetHETU, SOTU, SATU... ja PATU?Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista
Tunnistautuminen
SuomessahenkilönVäestörekisterikeskuksenkansalaisvarmennettahenkilökortinhenkilötunnuksenlaissaväestötietojärjestelmästänumeroistaSuomenkansalaiset
Sähköinen asiointitunnus (satu, engl. FINUID, Finnish Unique Identification Number) on Suomessa käytettävä, henkilön yksilöivä tunniste. Kyseessä on sähköisen henkilöllisyyden tunnus, jota käytetään verkkoasioinnissa. Sähköinen asiointitunnus aktivoidaan, kun henkilö hankkii Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmennetta hyödyntävän varmennekortin, esimerkiksi henkilökortin.[1] Vuodesta 2003 lähtien Väestörekisteri on luonut jokaiselle uudelle suomalaiselle henkilötunnuksen lisäksi myös sähköisen asiointitunnuksen.[2]
Sähköinen asiointitunnus on määritelty laissa väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (21.8.2009/661).[3]
Sähköinen asiointitunnus on numeroista ja tarkistusmerkistä muodostettu tietojoukko, jonka avulla yksilöidään Suomen kansalaiset ja kotikuntalain mukaisesti Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään.[1] Sähköinen asiointitunnus on samalla tavalla yksilöivä kuin henkilötunnus, mutta ei sisällä henkilöön liittyviä tietoja kuten syntymäaikaa.
Tunnuksen muoto |
Sähköisessä asiointitunnuksessa on kahdeksan numeroa ja tarkistusmerkki, joka voi olla numero tai kirjain. Tarkistusmerkki lasketaan samalla periaatteella kuin henkilötunnuksessa eli jakamalla kahdeksannumeroinen luku 31:llä.
Lähteet |
↑ ab Sähköinen henkilöllisyys ja varmenteet Väestörekisterikeskus. Viitattu 10.8.2016.
↑ HETU, SOTU, SATU... ja PATU? Petteri Järvinen. 7.11.2011. Viitattu 10.8.2016.
↑ Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista finlex.fi. Viitattu 10.8.2016.