Hjdcti

HMS Montgomery
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Bath Iron Works, Bath,Maine
Kölinlasku	26. kesäkuuta 1917
Laskettu vesille	25. kesäkuuta 1918
Palveluskäyttöön	31. heinäkuuta 1918
Palveluskäytöstä	Britannian laivastolle 23. lokakuuta 1940 Kanadan laivastolle 1942
Loppuvaihe	21. maaliskuuta 1945 myyty romutettavaksi
Tekniset tiedot
Uppouma	1 306 t
Pituus	95,81 m
Leveys	9,42 m
Syväys	2,97 m
Nopeus	35 solmua
Miehistöä	100
Aseistus	4 x 4" tykkiä 2 x 1 naulan ilmatorjuntatykkiä 12 x 21" (533 mm) torpedoputkea 2 x syvyyspomminheitintä
Infobox OK

HMS Montgomery (viirinumero G95) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Wickes, joka luovutettiin Kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.

Valmistus |

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Bathista Mainesta Bath Iron Worksiltä, missä köli laskettiin 26. kesäkuuta 1917. Alus laskettiin vesille vuotta myöhemmin 25. kesäkuuta nimellä USS Wickes kumminaan Lambert Wickesin jälkeläisen tohtori Walter Wickesin tytär neiti Ann Elizabeth Young Wickes ja otettiin palvelukseen 31. heinäkuuta 1918 ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti John S. Barleon.^[1]

Palvelus |

Perusteellisten koeajojen jälkeen alus lähti 5. elokuuta Bostonista ja se saapui New Yorkiin 8. elokuuta. Myöhemmin samana päivänä alus jatkoi matkaansa Britteinsaarille saattaen tusinan rahtialuksen saattuetta. Atlantin ylityksen jälkeen alus vapautui saattueesta vieraillen Queenstownissa Pohjois-Irlannissa 19. elokuuta. Alus jatkoi matkaansa seuraavana päivänä Azoreille hakeakseen matkustajia sekä Yhdysvaltoihin toimitettavaa postia Punta Delgadasta ennen paluutaan New Yorkiin.^[1]

Alus suojasi saattueita Yhdysvaltain koillisrannikolla. Se lähti New Yorkista 7. lokakuuta Nova Scotiaan Kanadaan, mutta matkalla aluksen miehistö sairastui influenssaan. Halifaxissa aluksen miehistöstä kolmekymmentä päällikkö mukaan lukien siirrettiin sairaalaan. Flunssaepidemia unohtui pian, mutta aluksen ongelmat jatkuivat. Alus lähti 23. lokakuuta New Yorkista suojaten panssariristeilijä USS Puebloa, joka suojasi saattuetta. Hieman satamasta lähdön jälkeen Wickesiltä havaittiin tuntematon risteävällä kurssilla oleva alus. Se vaihtoi kurssia ja sytytti valot. Vain muutamaa minuuttia havaitsemisen jälkeen tuntematon alus törmäsi Wickesiin. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta hävittäjä vaurioitui pahoin törmänneen aluksen jatkaessa matkaansa. Wickes siirrettiin New Yorkin laivastontelakalle korjattavaksi 24. lokakuuta.^[1]

Aluksen ollessa telakalla ensimmäisen maailmansodan sotatoimet päättänyt aselepo allekirjoitettiin 11. marraskuuta. Alus saattoi presidentti Wilsonia kuljettanutta USS George Washingtonia, joka lähti New Yorkista 4. joulukuuta Brestiin Ranskaan. Alus vieraili Pohjois-Euroopan satamissa kuten Hampurissa, Stettinissä ja Harwichissa. Hampurissa ankkuroituessaan alus törmäsi 3. maaliskuuta 1919 saksalaiseen rahtilaiva SS Ljusne Elfiin. Korjausten jälkeen alus siirtyi kesäkuussa Brestiin, josta se saattoi USS George Washingtonin takaisin Yhdysvaltoihin.^[1]

Juhlittuaan itsenäisyyspäivää 4. heinäkuuta 1919 Atlantilla Wickes sisaraluksineen lähti Tyynellemerelle läpäisten Panaman kanavan 24. heinäkuuta. Vuoden lopulla aluksen oltua Mare Islandin laivastontelakalla huollettavana William F. Halsey vastaanotti sen päällikkyyden. Alus oli 10. hävittäjäviirikön johtoalus ja se osallistui erilaisiin koulutuksiin ollen muun muassa maalialuksena. Alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin reserviin 15. toukokuuta 1922 San Diegossa Kaliforniassa.^[1]

Kahdeksan vuotta myöhemmin 26. huhtikuuta 1930 alus palautettiin palvelukseen. Se siirrettiin Atlantille kotisatamanaan New York. Alus teki itärannikolla 3. laivastoalueen reserviläisille koulutuspurjehduksia. Se vieraili 3.–18. helmikuuta 1931 Tampassa Floridassa, josta alus jatkoi matkaansa Mobileen Alabamaan. Marraskuussa alus vieraili Brodgeportissa Connecticutissa. Huhtikuussa 1932 määrättiin aluksen siirrosta 20. kiertävän reservin laivueeseen ja se siirrettiin takaisin Tyynellemerelle.^[1]

Vuodesta 1933 alkaen Wickes oli San Diegossa, kunnes se poistettiin palveluksesta 6. huhtikuuta 1937 ja alus sijoitettiin reserviin. Toisen maailmansodan alkaessa Euroopassa Yhdysvaltain laivasto palautti 77 hävittäjää palvelukseen puolueettomuusvartiointia varten. Wickes palautettiin palvelukseen 30. syyskuuta 1939 päällikkönään Charles J. Stuart. Lokakuun aikana alus varustettiin sen ollessa ankkurissa emäalus USS Whitneyn rinnalla. Marraskuun alussa alus siirrettiin Mare Islandin laivastontelakalle Vallejoon, mistä se palasi 21. marraskuuta San Diegoon. Alus lähti 27. marraskuuta 64. hävittäjäviirikön mukana Panaman kanavalle. Matkalla alus tankattiin USS Nechesiltä ja osasto saapui Balboaan 6. joulukuuta. Seuraavana osasto kulki kanavan läpi ja alus saapui Key Westiin Floridaan 11. joulukuuta aloittaen puolueettomuuden valvonnan.^[1]

Alus sisaraluksineen partioi Kuuban itärannikon ja Jukatanin niemimaan välisessä salmessa sekä Floridan ja Kuuban länsirannikon välisessä salmessa. Alukset varjostivat epäilyttäviä kauppa-aluksia sekä saksalaisia kauppa- ja matkustaja-aluksia etsiviä Brittiläisen kansainyhteisön sotalaivoja. Ensimmäisellä partiomatkallaan Wickes havaitsi 14. joulukuuta risteilijän, joka tunnistettiin joko HMAS Perthiksi tai HMS Orioniksi. Alus varjosti risteilijää. Ankkuroidessaan joulun alla Port Evergladesiin alukselta havaittiin HMS Hereward, joka partioi 12 merimailia Floridan rannikosta 23.–25. joulukuuta.^[1]

Alus palasi 30. joulukuuta Key Westiin, jossa se tankkasi ja täydensi varastojaan ennen uuden partiomatkan alkamista 2. tammikuuta 1940. Alus partioi viikon Jukatanin rannikolla ennen paluutaan Key Westiin 9. tammikuuta. Alus siirrettiin Guantanamonlahdelle, jossa se harjoitteli laivasto-osaston mukana 24.–26. tammikuuta ennen lähtöä viirikkönsä kanssa Puerto Cabelloon Venezuelaan 26. tammikuuta. Seuraavana päivänä määränpäähänsä saavuttuaan viirikkö aloitti kolmipäiväisen laivastovierailun. Puerto Cabellosta lähdettyään viirikkö vieraili Neitsytsaarilla St. Thomasilla ennen 65. hävittäjäviirikön kohtaamista Alankomaiden Länsi-Intiassa St. Eustatiuksella 6. helmikuuta. Seuraavana päivänä viiriköt kohtasivat USS Wichitan sekä 82. hävittäjäviirikön. Yhdessä 61. ja 83. hävittäjäviirikön ja USS Vincennesin kanssa alukset muodostivat Antillien osaston. Osaston kokoontumisen ja harjoittelun jälkeen Wickes palasi Guantanamonlahdelle 9. helmikuuta ennen siirtymistään Key Westiin Floridaan 14. helmikuuta.^[1]

Helmikuun lopulla alus partioi jälleen Floridan salmessa vieraillen Dry Tortugalla. Maaliskuun lopulla alus partioi Jukatanin rannikolla. Palattuaan Key Westiin 8. huhtikuuta alus sijoittui USS Twiggsin rinnalle polttoainelaituriin. Alukset törmäsivät toisiinsa, jolloin ne vaurioituivat. Onneksi vauriot olivat vähäisiä ja alus palasi merelle osallistuen Key Westin edustalla pidettyihin sotaharjoituksiin ennen huhtikuun puolivälin Jukatanin partiomatkaa.^[1]

Huhtikuun lopulta kesäkuun puoliväliin alus vieraili San Juanissa Puerto Ricossa ja St. Thomaksella, josta se lähti 1. heinäkuuta liittyäkseen USS Texasiin, USS Arkansasiin ja USS New Yorkiin iltapäivällä ja seuraavana yönä Wickes osallistui torpedohyökkäyksen torjuntaharjoitukseen. Harjoituksen päätyttyä alus partioi loppu kuun San Juanin edustalla.^[1]

Alus palasi 24. heinäkuuta Key Westiin, josta se siirrettiin 27. heinäkuuta Galvestoniin Texasiin huollettavaksi Todd's Drydock Companylle, missä se oli elokuun. Alus lähti USS Evansin kanssa Galvestonista 22. syyskuuta. Pysähdyttyään lyhyesti Key Westissä alukset saapuivat Norfolkin laivastontelakalle Portsmouthiin Virginiaan 26. syyskuuta. Wickes lähti 9. lokakuuta Hampton Roadsista 64. hävittäjäviirikön mukana ja pysähtyi laivaston torpedokeskuksessa Newportissa Rhode Islandilla pian sen jälkeen. Viirikkö läpäisi Cape Codin kanavan matkalla Provincetowniin Massachusettsiin, josta pikaisen pysähdyksen jälkeen jatkettiin matkaa Halifaxiin Nova Scotiaan. Alukset saapuivat Halifaxiin 16. lokakuuta.^[1]

Wickesillä, joka luovutettiin viidennessä luovutusryhmässä Britannian ja Kanadan kuninkaallisille laivastoille, vieraili Kanadan pääministeri Mackenzie King ja Yhdysvaltain Atlantin laivaston hävittäjäkomentaja kontra-amiraali F. L. Reichmuth 19. lokakuuta saman aikaisesti kuin aluksen vastaanottava brittiläinen miehistö tutustui alukseen. Alus luovutettiin 23. lokakuuta ja se poistettiin Yhdysvaltain alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.^[1]

HMS Montgomery |

Alus otettiin 23. lokakuuta 1940 palvelukseen Britannian kuninkaallisessa laivastossa nimellä HMS Montgomery päällikkönään W. L. Puxley. Alus lähti kohti Britteinsaaria vieraillen matkalla St. Johnsissa Newfoundlandissa. Perille saavuttuaan alus siirrettiin 25. marraskuuta Devonportin telakalle muutostöitä varten ennen saattuepalveluksen aloittamista. Muutostöiden aikana alukselta poistettiin päämasto ja lyhennettiin etumastoa. Lisäksi poistettiin taaemmat torpedoputket. Aluksen X-tykki poistettiin ja se korvattiin 12 naulan ilmatorjuntatykillä. Lopuksi kaikuluotain muutettiin brittiläiseksi.^[1][2]

Telakalta vapauduttuaan alus saapui 24. joulukuuta Scapa Flow'hun, jossa se aloitti koulutuksen Kotilaivaston mukana. Alus liitettiin Liverpooliin sijoitettuun 7. saattajaryhmään, johon se liittyi 12. tammikuuta 1941 koulutuksen päätyttyä. Ryhmän muut alukset olivat HMS Westcott, HMS Campbeltown ja HMS Rochester. Alus suojasi helmikuussa ryhmän mukana saattuetta OB287/288.^[2]

Alus pelasti 21. helmikuuta Saksan ilmavoimien pommituslentorykmentti 40:n I lennoston (I/KG40) Focke-Wulf Fw200 Condorin pommittamalta painolastissa olleelta tankkeri MV Scottish Standardilta päällikön ja 37 miehistönjäsentä sekä yhden tykkimiehen ja laski heidät 24. helmikuuta maihin Obanissa. Tankkeri jätettiin ajelehtimaan.^[3] Saattue joutui Islannin eteläpuolella sukellusvenehyökkäyksen maaliksi, kun Italian laivaston sukellusvene Blanco ja Saksan laivaston sukellusveneet U-69, U-73, U-95, U-96 ja U-107 hyökkäsivät sitä vastaan 22.–24. helmikuuta upottaen saattuesta yhdeksän alusta^[4] ja saattueesta OB-287 yhden MV Scottish Standardin^[5]. Montogomery upotti 22. helmikuuta hyökkäykseen liittyneen Italian laivaston sukellusvene Marcellon.^[2]

Maaliskuun alus oli saattuetehtävissä ja huhtikuussa se siirrettiin Barrowissa telakalle huollettavaksi ja modernistoitavaksi. Alukselle asennettiin muun muassa tyypin 271 merivalvontatutka ja sen etukannen torpedoputket vaihdettiin brittiläisiin kolmiputkisiin. Aluksen yhdysvaltalaisen neljän tuuman tykin tilalle asennettiin kummallekin laidalle Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykki sekä syvyyspommien lukumäärää kasvatettiin. Elokuussa alus aloitti muutostöiden jälkeiset koeajot ja se määrättiin Greenockiin sijoitettuun 4. saattajaryhmään, johon alus liittyi syyskuussa.^[2]

Alus siirrettiin 7. lokakuuta Clydeen kaupalliselle telakalle huollettavaksi. Marraskuussa alus määrättiin siirrettäväksi Kanadan laivaston tueksi Halifaxiin Nova Scotiaan sijoitettuun läntiseen paikallissaattajaosastoon (engl. Western Local Escort Force). Telakalta päästyään ja koeajojen päätyttyä alus aloitti 25. marraskuuta valmistelut Kanadaan siirtymiseksi.^[2]

HMCS Montogomery |

Alus siirtyi tammikuussa 1942 Kanadaan vieraillen 16. tammikuuta St. John'ssa Newfoundlandissa ennen Halifaxia, jonne saavuttuaan se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Helmikuussa telakalta päästyään alus suojasi saattuetta NA3 Kanadasta Clydeen. Palattuaan Kanadaan alus liittyi 14. maaliskuuta WLEFiin Halifaxissa ja se aloitti Newfoundlandiin ja sieltä palaavien saattueiden suojaamisen.^[2]

Alus siirrettiin helmikuussa 1943 läntiseen tukiosastoon W1 suojaamaan Atlantin saattueita, mistä se siirrettiin maaliskuussa W6:een. Joulukuussa alus määrättiin palautettavaksi Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Se lähti Kanadasta vieraillen Horta Azoreilla ennen Britteinsaaria.^[2]

Alus poistettiin Tyneen saavuttuaan palveluksesta tammikuussa 1944 ja sen varastot tyhjennettiin ennen reserviin siirtoa. Tammikuussa 1945 alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin 21. maaliskuuta Clayton & Davie'lle romutettavaksi. Alus saapui 10. huhtikuuta hinattuna Dunston-on-Tyneen romutettavaksi.^[2]

Lähteet |

• Thomas, David A.: A Companion to the Royal Navy, s. 68. Lontoo: Harrap, 1988. ISBN 0-245-54572-7. (englanniksi)


• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 37. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)


• Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)


• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)


• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)


• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet |