Margaret Thatcher Sisällysluettelo Lapsuus ja opinnot | Poliitikon uran alku | Nousu kansallisen politiikan huipulle | Pääministeriaika | Pääministeriyden jälkeen | Näkemyksiä | Arvostus ja asema | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKMargaret Thatcher 1925–2013Margaret Thatcher on kuollutEconomy: There Is No Alternative (TINA) Is BackHow Margaret Thatcher Became Known as ’Milk Snatcher’Early YearsModern History Sourcebook: Margaret Thatcher: Christianity and Wealth, Speech to the Church of Scotland General Assembly, May 21, 1988Speech at Kensington Town Hall (”Britain Awake”) (The Iron Lady)Revealed: Red Army Colonel Who Dubbed Maggie the Iron Lady ... and Changed HistoryIRA:n väkivalta ja lakkojaArtikkelin maksullinen verkkoversioUK Thatcher Stands by PinochetThatcher Visits Brown for Tea at No 10Margaret Thatcher sairaalahoidossaMargaret Thatcher pahoin dementoitunutAnti-Margaret Thatcher song Ding Dong! The Witch is Dead fails to reach number oneTämän satulaulun BBC sensuroi Thatcherin kuoleman vuoksiDing Dong The Witch Is Dead shoots to number one in Scottish charts following the death of Margaret ThatcherQ&A: The UK Budget RebateMargaret Thatcher Wanted to Reinstate Death Penalty for Northern Irish Terrorists Show Newly Released FilesPeers Vote to Keep Gay BanThatcher Was Wrong About SA, Says Tory LeaderInterview for Woman’s Own (”No Such Thing as Society”)Suomen Sarah Palin ja Margaret ThatcherIhailtu ja inhottu johtajaNews ReleaseMargaret ThatcherMargaret Thatcherin säätiöThatcher valtiovierailulla SuomessaThatcherin valta hiipuuNäin suomalainen oikeisto tuomitsi Margaret ThatcherinmmWorldCat IdentitiesXX1135648cb121412696(data)DA036833731187566800000 0001 2145 9353n500000173eedd38b-f7ca-43d2-b635-adc4ad95371b1058254900476080jn2000070179435580108ITICCURAVV85508227339w6nm5gcj027725316102379347
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeritPresidential Medal of FreedomVuonna 1925 syntyneetVuonna 2013 kuolleet
13. lokakuuta1925Grantham8. huhtikuuta2013Lontoobrittiläinenkonservatiivipuolueensuom.suom.Ronald ReaganinGranthamissaLincolnshiressametodistikirkonLiberaalipuolueenOxfordin yliopistonSomerville CollegeenkemiaakristallografiaalakiakaksosetMarkin.Denis ThatcherinKentintyöväenpuolueenFinchleynvarjohallitukseenEdward HeathinNeuvostoliittoaIRA:nSinn FéininArgentiinanFalklandinsaaretKuninkaallisen laivastonFalklandin sotaanWalesissälakonBrightonissahotelliinAnthony BerryNorman TebbitEuroopan talous- ja rahaliittoonGeoffrey HoweMichael HeseltineJohn MajorsukkanauharitarikunnanAugusto PinochetinJohn ProfumonDowning Street numero 10:ssäGordon BrownindementiastaFalklandin sotaaMeryl StreepJudy Garlandinsuom.Scottish Singles ChartinBritannian singlelistanNotsensiblesinsuom.kapitalisminkylmän sodanydinaseitaBrysselinPohjois-IrlanninhomoseksuaalisuudenaborttiaNelson MandelanAfrikan kansalliskongressiafeminismiliikkeestämeriitinTimo SoiniClement AttleenTony Blairin
| Margaret Thatcher | |
|---|---|
 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
4. toukokuuta 1979 – 28. marraskuuta 1990 | |
| Monarkki | Elisabet II |
| Varapääministeri | William Whitelaw Geoffrey Howe |
| Edeltäjä | James Callaghan |
| Seuraaja | John Major |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Margaret Hilda Thatcher (o.s. Roberts) |
| Syntynyt | 13. lokakuuta 1925 Grantham, Lincolnshire, Englanti |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2013 (87 vuotta)[1][2] Lontoo, Englanti |
| Ammatti | poliitikko |
| Arvonimi | paronitar Sukkanauharitarikunta |
| Puoliso | Denis Thatcher (1951–2003) |
| Lapset | Mark Thatcher (1953) Carolin Thatcher (1953) |
| Vanhemmat | Alfred Roberts |
| Tiedot | |
| Puolue | konservatiivi |
| Koulutus | juristi |
| Tutkinnot | Somerville College Oxfordin yliopistossa |
| Uskonto | anglikaani (ennen avioliittoa metodisti) |
| Etnisyys | englantilainen |
 Allekirjoitus | |
| Infobox OK | |
Margaret Hilda Thatcher (o.s. Roberts; 13. lokakuuta 1925 Grantham – 8. huhtikuuta 2013 Lontoo) oli brittiläinen poliitikko. Hän oli maansa ensimmäinen naispääministeri (1979–1990) ja konservatiivipuolueen puheenjohtaja.[1][2]
Thatcherin johdolla konservatiivit saivat murskavoiton vuoden 1979 vaaleissa, ja hänestä tuli historian ensimmäinen suurvallan naispääministeri; hän toimi virassa yhtäjaksoisesti vuoteen 1990 asti. Thatcher valittiin pääministeriksi uudelleen 1983 ja 1987. Hän oli ensimmäinen kolmesti vaalit voittanut pääministeri sitten 1820-luvun. Vuonna 1988 hänestä tuli Britannian pitkäaikaisin pääministeri 1900-luvulla.
Thatcher toteutti laajoja uudistuksia brittiläisessä yhteiskunnassa. Thatcher tuli tunnetuksi siitä että hän perusteli toimenpiteitä lausahduksella ”There is no alternative” (suom. ei ole vaihtoehtoa), joka tunnetaan lyhenteenä TINA.[3] Thatcherille muodostui rimmaava liikanimi ”milk snatcher” (suom. maitorosvo) hänen leikattuaan kouluista maidon.[4]
Ulkopolitiikassa Thatcher ylläpiti erityissuhdetta Yhdysvaltoihin, erityisesti ystävänsä Ronald Reaganin toimiessa maan presidenttinä 1981–1988.
Sisällysluettelo
1 Lapsuus ja opinnot
2 Poliitikon uran alku
3 Nousu kansallisen politiikan huipulle
4 Pääministeriaika
4.1 Poliittisen uran loppu
5 Pääministeriyden jälkeen
6 Näkemyksiä
6.1 Kylmä sota
6.2 Euroopan yhteisö ja integraatio
6.3 Thatcher ja ay-liike
6.4 Pohjois-Irlanti ja IRA
6.5 Kuolemanrangaistus
6.6 Sosiaaliset kysymykset
6.7 Etelä-Afrikka ja apartheid
6.8 Yhteiskunta
6.9 Feminismi
7 Arvostus ja asema
8 Lähteet
9 Aiheesta muualla
Lapsuus ja opinnot |
Margaret Roberts syntyi Granthamissa, Lincolnshiressa Englannissa.[5] Hänen isänsä Alfred Roberts omisti pienen kaupan ja oli metodistikirkon maallikkosaarnaaja sekä Liberaalipuolueen kannattaja ja kunnanvaltuuston jäsen. Margaret Thatcher pysyi metodistina koko elämänsä ajan.[6] Hän kävi Kesteven and Grantham Girls’ Schoolia. Kotonaan hän työskenteli pienestä pitäen isänsä kaupassa.
Thatcher pääsi Oxfordin yliopiston Somerville Collegeen ja opiskeli kemiaa, erityisesti kristallografiaa, sekä osallistui aktiivisesti yliopiston Konservatiiviyhdistyksen toimintaan ja nousi sen johtoon. Lisätäkseen poliittista asiantuntemustaan Thatcher opiskeli sittemmin myös lakia ja valmistui juristiksi vuonna 1953. Samana vuonna hän sai kaksoset, Carolin ja Markin. Avioliiton hän oli solminut vuonna 1951 Denis Thatcherin kanssa; he olivat tutustuneet Kentin konservatiivien toiminnassa.
Poliitikon uran alku |
Thatcher oli konservatiivien nuorin ehdokas vuoden 1950 vaaleissa. Muutamassa ensimmäisessä vaalissa hän pääsi ehdokkaaksi vain vaalipiireissä, joissa puolueella ei ollut mahdollisuuksia, mutta hän kavensi niissä työväenpuolueen etumatkaa. Thatcher valittiin parlamenttiin vuonna 1959. Ensipuheissa edustajilla on tapana kiitellä laveasti vaalipiiriään. Thatcher kuitenkin sanoi vain, että Finchleyn asukkaat odottavat hänen menevän suoraan asiaan, ja alkoi puolustaa yksityistä lakialoitettaan, joka sittemmin menikin läpi. Sen ansiosta kunnanvaltuustojen kokouksista tuli julkisia ja lehdistölle tuli oikeus raportoida niistä.
Nousu kansallisen politiikan huipulle |
Margaret Thatcher vuonna 1975.
Thatcher valittiin konservatiivien varjohallitukseen 1967. Kun puolue voitti vaalit vuonna 1970, hänestä tuli opetus- ja tiedeministeri Edward Heathin hallitukseen, kunnes konservatiivit hävisivät vuoden 1974 vaalit. Tässä tehtävässä hän sai inhoamansa liikanimen ”maitovaras” (milk snatcher) poistettuaan budjettisyistä koululaisilta siihen asti ilmaisen maitoannoksen kouluaterioista.
Konservatiivit kärsivät vuonna 1974 toisenkin vaalitappion, mutta puolueen johtohahmot arvioivat siitä huolimatta Heathin aseman niin vankaksi, etteivät uskaltaneet haastaa tätä. Thatcher uskalsi ja yllättäen voitti tämän molemmissa äänestyksissä ja näin hänestä tuli vuonna 1975 puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja.
Vuonna 1976 Thatcher piti kuuluisan puheensa, jossa Neuvostoliittoa suututti erityisesti seuraava kohta:[7]
| ” | Venäläiset halajavat maailmanherruutta, ja he kokoavat rivakasti välineitä noustakseen historian mahtavimmaksi imperialistiseksi valtioksi. Neuvostoliiton politbyroon miesten ei tarvitse piitata yleisen mielipiteen nousuista eikä laskuista. Heille aseet ovat tärkeämpiä kuin voi, kun taas meille melkein kaikki muu on tärkeämpää kuin aseet. | ” |
Tämän seurauksena Neuvostoliiton puolustusministeriön Krasnaja zvezda -lehdessä työskentelevä journalisti Juri Gavrilov nimitti lehden 24. tammikuuta 1976 julkaistussa numerossa Thatcheria ”Rautarouvaksi”. Nimitys levisi ja jäi elämään.[8]
Pääministeriaika |
Ronald Reagan (vas.), Margaret Thatcher, Nancy Reagan ja Denis Thatcher Valkoisessa talossa 1988.
Thatcherin johdolla konservatiivit saivat murskavoiton vuoden 1979 vaaleissa, ja hänet nimitettiin pääministeriksi.
Vuonna 1981 useat Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n aktivistit aloittivat vankilassa syömälakon saadakseen poliittisen vangin aseman, jonka työväenpuolue oli heiltä viisi vuotta aikaisemmin lakkauttanut. Thatcher ei myöntynyt vaatimuksiin. Kun kymmenen aktivistia oli kuollut, muut luopuivat lakosta. Syömälakko ja kuolemat saivat runsaasti julkisuutta, mitä pidetään suurena propagandavoittona aktivisteille ja IRA:n poliittisen siiven Sinn Féinin poliittisen nousun alkuna.
Argentiinan sotilashallitus valtasi Falklandinsaaret 1982. Thatcher määräsi Kuninkaallisen laivaston argentiinalaisia vastaan, mikä johti Falklandin sotaan. Sota päättyi brittien voittoon.
Britannian hallitus ilmoitti vuonna 1984 aikovansa sulkea 20 tappiollista hiilikaivosta Pohjois-Englannissa ja Walesissä. Kaivostyöläiset aloittivat lakon. Lakon laillisuus sekä lakkovahtien ja poliisien väliset väkivaltaisuudet herättivät suurta kiistaa. Thatcher oli valmistautunut lakkoihin muun muassa keräämällä voimaloille suuret hiilivarastot, minkä vuoksi lakko ei aiheuttanut sähkökatkoja. Vuoden lakon jälkeen ammattiliitto luopui lakosta. Ay-liike jatkoi Thatcherin politiikan arvostelua.
IRA teki pommi-iskun 12. lokakuuta 1984 Brightonissa konservatiivipuolueen puoluekokouspaikkana toimineeseen hotelliin. Viisi ihmistä kuoli ja muita loukkaantui. Surmansa sai muun muassa parlamentin jäsen Anthony Berry ja teollisuusministeri Norman Tebbit loukkaantui. Thatcher selvisi vahingoittumattomana, sillä hän oli räjähdyksen tapahtuessa huoneistonsa työhuoneessa.[9]
Thatcher antoi vuonna 1987 naistenlehdelle kuuluisan lausuntonsa: ”Yhteiskuntaa ei ole olemassa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä.”[10]
Poliittisen uran loppu |
Thatcherin mukaan vuonna 1989 valtiovarainministeri oli talouden ylikuumentuessa nostanut korkoja 15 prosenttiin EMU-valmistautumisen vuoksi vastoin Thatcherin tahtoa ja kertomatta tälle. Koronnousun seurauksena maan talouskasvu ja Thatcherin suosio heikkenivät pahasti.
Kansansuosiota verotti myös se, että Thatcher oli ajanut kaikille kunnan asukkaille tulojen tai varallisuuden suuruudesta riippumatta samansuuruista veroa eli niin sanottua henkiveroa (poll tax; tosin siinä oli helpotuksia matalatuloisille) kunnallisen kiinteistöveron tilalle. Veroa vastustavat mielenosoitukset yltyivät lopulta mellakoiksi.[11]
Valtaosa konservatiivipuolueesta vastusti Britannian liittymistä Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU), jonka suhteen Thatcher teki pieniä myönnytyksiä säilyttääkseen vaikutusvaltansa Euroopan yhteisöön. Moni kilpailija vaistosi hetken tulleen, ja Thatcher pyrittiin painostamaan eroon.
Thatcher oli ollut pettynyt eräiden ministeriensä toimiin ja hoitanut osin heidänkin toimiaan, mikä oli herättänyt vastustusta. Keskeisiä vastustajia olivat Geoffrey Howe ja Michael Heseltine.
Heseltine haastoi Thatcherin vuonna 1990 puolueen puheenjohtajakilvassa. Thatcher voitti kilpailijansa ensimmäisellä kierroksella, mutta äänimäärä ei riittänyt suoraan valintaan, eikä hän asettunut ehdolle toiselle kierrokselle, sillä hänen voittonsa olisi ollut epävarma. Toisen kierroksen voitti John Major, josta näin tuli paitsi puoluejohtaja myös pääministeri.[11]
Pääministeriyden jälkeen |
Thatcher julisti pääministeriyden jälkeen toimivansa vielä innolla parlamentissa ihanteidensa eteen ja niin hän tekikin. Hän vastusti erityisesti vallan keskittämistä Brysseliin. Seuraavissa vaaleissa (1992) Thatcher ei enää asettunut ehdolle. Tavan mukaan hänestä tehtiin tuolloin paronitar ja hän siirtyi parlamentin (vähemmän vaikutusvaltaiseen) ylähuoneeseen. Hän oli myös sukkanauharitarikunnan jäsen.
Vuonna 1998 Thatcher teki paljon julkisuutta saaneen vierailun Chilen entisen diktaattori Augusto Pinochetin luokse, joka oli asetettu kotiarestiin Lontooseen. Pinochet oli ollut avainliittolainen Falklandin sodassa.[12]
Thatcher kirjoitti kaksiosaiset muistelmat. Yksityisesti hän tuomitsi monet Majorin toimista, mikä raportoitiin laajalti lehdistössä. Hän tuki vielä tämän seuraajia vaaleissa, kunnes vuonna 2002 pienten sydänkohtausten jälkeen lääkäri kielsi häneltä julkiset esiintymiset. Hän jäi leskeksi 26. kesäkuuta 2003.
Thatcher osallistui presidentti Reaganin hautajaisiin kesäkuussa 2004; tosin siellä hänen muistopuheensa esitettiin ennalta nauhoitettuna stressin välttämiseksi. Maaliskuussa 2006 hänet nähtiin konservatiiviministeri John Profumon hautajaisissa, ja syyskuussa 2007 hän kävi teellä Downing Street numero 10:ssä pääministeri Gordon Brownin luona.[13] Hän oli pitkään monien arvovaltaisten yhdistysten johtaja.
Thatcherin terveys alkoi heiketä 2000-luvulla: vuoden 2002 sydänkohtauksen lisäksi hänen kerrottiin saaneen pieniä aivohalvauskohtauksia,[14] ja hän kärsi vaikeasta dementiasta.[15] Kesällä 2010 tuli julkisuuteen tieto Thatcheria koskevasta elokuvahankkeesta, jossa tämän muistisairauskin tuotaisiin esille. Thatcherin lapset arvostelivat aietta. Rautarouva-elokuvan painopiste on Falklandin sotaa edeltävissä vaiheissa. Nimiroolissa on Meryl Streep.[16]
Thatcher kuoli 8. huhtikuuta 2013 halvauskohtauksen jälkeen.[2] Hänen kuolemansa jälkeen kansanliike sai nostetuksi Judy Garlandin esittämän kappaleen ”Ding Dong! the Witch is Dead” (suom. Ding Dong, noita on kuollut) elokuvasta Ihmemaa Oz Skotlannin Scottish Singles Chartin sijalle 1 ja Britannian singlelistan sijalle 2. Punkyhtye Notsensiblesin kappaletta ”I'm in Love with Margaret Thatcher” (suom. olen rakastunut Margaret Thatcheriin) masinoitiin samalla tavalla ja se saavutti UK Singles Chartin sijan 35.[17][18][19]
Näkemyksiä |
Kylmä sota |
Margaret Thatcher ja Ronald Reagan Camp Davidissa 1986.
Thatcher oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin hengenheimolainen. Kumpikin uskoi kapitalismin olevan sekä eettisesti oikea että eniten hyvinvointia tuottava järjestelmä. He arvostelivat Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia ja uskoivat maan pyrkivän maailmanherruuteen. Toisaalta he uskoivat – toisin kuin useat muut 1970- ja 1980-luvun vaihteessa – neuvostoblokin lopulta häviävän kylmän sodan. Tätä he katsoivat voivansa nopeuttaa haastamalla sen kiihtyvään kilpavarusteluun. Varustelutaso, joka vei noin viisi prosenttia Yhdysvaltain kansantuotteesta vei moninkertaisen osuuden Neuvostoliiton paljon alhaisemmasta kansantuotteesta ja näin tukahdutti sen talouden raskaiden verojen tavoin. Puolustajien mielestä kylmän sodan voitto oli kaksikon tinkimättömyyden ansiota, vastustajien mielestä se tapahtui heistä huolimatta. Thatcher antoi Yhdysvaltain sijoittaa ydinaseita Britanniaan, mitä vastaan rauhanliike järjesti mielenosoituksia.
Euroopan yhteisö ja integraatio |
Tarina kertoo Thatcherin Fontainebleaun kokouksessa 1984 sanoneen: ”Haluan rahani takaisin”, minkä seurauksena Britannialle myönnettiin jäsenmaksualennus. Todellisuudessa Thatcher sanoi: ”Emme pyydä EY:ltä tai muiltakaan rahaa. Me vain haluamme omat rahamme takaisin.” Britanniasta oli tulossa suurin nettomaksaja EU:ssa. Pääongelmana oli Britannian pieni maataloussektori, joten EU:n maataloustukijärjestelmästä hyötyivät muut valtiot.[20]
Vuonna 1988 Thatcher piti puheen, jossa hän vastusti esityksiä EY:n päätöksenteon keskittämisestä ja liittovaltiorakenteesta.lähde? Hänen mielestään EY:n tulisi lisätä kansalaisten vapautta, ei rajoittaa eikä säädellä sitä. Hänestä Britannian monet taistelut valloittajia vastaan eivät saisi kumoutua sillä, että valta siirrettäisiin uudelle Brysselin supervaltiolle. Erityisesti hän vastusti rahaliitto Emua. Tuolloin tulivat myös näkyviin konservatiivipuolueen jakolinjat suhteessa EY:hyn.
Thatcher ja ay-liike |
Oikeistolaisten kriitikkojen mukaan ammattiyhdistysliike oli jähmettänyt talouden ja oli vaarana työllisyydelle, ja työväenpuolue oli epäonnistunut yrityksissään rajoittaa sen valtaa. Thatcher poisti vaiheittain ammattiyhdistysliikkeen etuoikeuksia, ja vastaavasti ay-liike toteutti monia lakkoja, joiden tarkoitus oli vahingoittaa Thatcheriä poliittisesti.
Pohjois-Irlanti ja IRA |
Thatcher oli hyvin tinkimätön Pohjois-Irlannin kannoissaan ja piti aluetta osana Britanniaa. Hänen mukaansa asia kuului vain alueen väestölle (jonka protestanttienemmistö halusi pysyä Britannian osana), hallitukselle ja parlamentille, eikä hän suostunut tekemään myönnytyksiä terroristeille.
Kuolemanrangaistus |
Thatcher tuki kuolemanrangaistuksen palauttamista Britanniaan.[21]
Sosiaaliset kysymykset |
Thatcher oli harvoja konservatiiviedustajia, jotka äänestivät homoseksuaalisuuden laillistamisen puolesta. Tästä huolimatta myöhemmin vuoden 1988 Local Government Actin luku 28 kielsi erikseen kunnallishallinnoilta ”homoseksuaalisuuden edistämisen” ja kouluilta homoseksuaalisuuden opettamisen hyväksyttävänä. Thatcher vastusti lain kumoamista vuonna 2000.[22] Thatcher oli laillistamassa aborttia.
Etelä-Afrikka ja apartheid |
Thatcher piti Nelson Mandelan Afrikan kansalliskongressia terroristijärjestönä. Hän vastusti myös kansainvälisiä pakotteita Etelä-Afrikkaa vastaan.[23]
Yhteiskunta |
Thatcherin mukaan sellaista asiaa kuin yhteiskunta ei ole olemassa.[24]
Feminismi |
Thatcher ei ollut kiinnostunut feminismiliikkeestä ja hänen mukaansa nainen voidaan ylentää vain meriitin perusteella. Thatcheria kritisoitiin vain yhden naisen nimittämisestä kabinettiinsa 11 vuoden aikana. Thatcherin myös kerrotaan sanoneen että hän vihaa feminismiä ja sanoneen sitä myrkyksi.[25][26] Vuonna 1982 Thatcher sanoi että taistelu naisten oikeuksista on jo suurelti voitettu[27].
Arvostus ja asema |
Thatcher on yksi ristiriitaisimpia brittiläisiä poliitikkoja maan historiassa. Useat länsimaalaiset poliitikot ja oikeistolaiset korostavat hänen merkitystään Kylmän sodan voittamisessa yhdessä Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganin kanssa. Muun muassa Timo Soini on kertonut pitävänsä Thatcheria poliittisena idolinaan.[28] Britanniassa hänet muistetaan ennen kaikkea laajamittaisten yksityistämisten ja julkisen sektorin leikkausten toteuttajana, jotka johtivat luokkaerojen kasvuun ja työväestön aseman heikentymiseen. Työväestön keskuudessa katkeruus Thatcherin hallintoa kohtaan jatkui vielä pitkään tämän jäätyä politiikan ulkopuolelle. Thatcherin kuolema jopa synnytti spontaaneja "kansanjuhlia" eri puolilla Iso-Britanniaa.[29]
Brittiparlamentin jäsenet valitsivat 2013 Margaret Thatcherin maan sodanjälkeisen ajan menestyksekkäimmäksi pääministeriksi. Asteikolla 0–10 hän sai arvosanakseen 7,4, jolla hän jätti taakseen Labour-taustaiset kollegansa Clement Attleen (7,3) ja Tony Blairin (6,8).[30]
Lähteet |
↑ ab Wallius, Anniina: Margaret Thatcher 1925–2013 Yle Uutiset. 8.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 8.4.2013.
↑ abc Sullström, Heidi: Margaret Thatcher on kuollut Yle Uutiset. 8.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 8.4.2013.
↑ Robinson, Nick: Economy: There Is No Alternative (TINA) Is Back BBC News. 7.3.2013. Lontoo: British Broadcasting Corporation. (englanniksi)
↑ Smith, Rebecca: How Margaret Thatcher Became Known as ’Milk Snatcher’ The Daily Telegraph. 8.8.2010. Lontoo: Telegraph Media Group. (englanniksi)
↑ Parsons, Nicholas: Early Years Nicholasparsons.co.uk. (englanniksi)
↑ Modern History Sourcebook: Margaret Thatcher: Christianity and Wealth, Speech to the Church of Scotland General Assembly, May 21, 1988 Modern History Sourcebook. Viitattu 16.9.2007. (englanniksi)
↑ Thatcher, Margaret: Speech at Kensington Town Hall (”Britain Awake”) (The Iron Lady) (puhe Kensington Town Hallissa 19.1.1976) Margaret Thatcher Foundation. (englanniksi)
↑ Stewart, Will: Revealed: Red Army Colonel Who Dubbed Maggie the Iron Lady ... and Changed History Daily Mail. 24.2.2007. DMG Media. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
↑ Rytsä, Paavo: IRA:n väkivalta ja lakkoja Yle Elävä arkisto. 8.9.2006 (päivitetty 21.11.2011). Helsinki: Yleisradio Oy.
↑ Miettinen, Anssi: Cameronin suuri ihmiskoe. Helsingin Sanomat, 21.2.2011, s. A 2. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
↑ ab Whitelaw, Ian: Maailmanhistorian pahimmat erehdykset ja ihmiset niiden takana, s. 207–210. Margaret Thathcer ottaa käyttöön henkiveron. Suomentanut Perälä, Jenni. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2013. ISBN 978-951-52-3111-6.
↑ UK Thatcher Stands by Pinochet BBC News. 26.3.1999. Lontoo: British Broadcasting Corporation. (englanniksi)
↑ Thatcher Visits Brown for Tea at No 10 The Guardian. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 16.9.2007. (englanniksi)
↑ Margaret Thatcher sairaalahoidossa Helsingin Sanomat. 8.3.2008. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
↑ Kulonen, Sirpa: Margaret Thatcher pahoin dementoitunut Iltalehti. 24.8.2008. Helsinki: Alma Media Suomi Oy.
↑ Korpela, Anniina: Läheiset tyrmistyivät. Ilta-Sanomat, 20.7.2010, s. 30. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
↑ Hall, Melanie: Anti-Margaret Thatcher song Ding Dong! The Witch is Dead fails to reach number one The Telegraph. 14.4.2013. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
↑ Tämän satulaulun BBC sensuroi Thatcherin kuoleman vuoksi Markkinointi & Mainonta. 15.4.2013. Viitattu 21.6.2018.
↑ Dingwall, John: Ding Dong The Witch Is Dead shoots to number one in Scottish charts following the death of Margaret Thatcher The Daily Record. 14.4.2013. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
↑ Q&A: The UK Budget Rebate BBC News. 23.12.2005. Lontoo: British Broadcasting Corporation. (englanniksi)
↑ Engelhart, Katie: Margaret Thatcher Wanted to Reinstate Death Penalty for Northern Irish Terrorists Show Newly Released Files Vice News. 30.12.2014. New York: Vice Media LLC. Viitattu 6.8.2017. (englanniksi)
↑ Peers Vote to Keep Gay Ban BBC News. 24.7.2000. Lontoo: British Broadcasting Corporation. (englanniksi)
↑ Thatcher Was Wrong About SA, Says Tory Leader Independent Online. 27.8.2006. Independent Media (Pty) Ltd. (englanniksi)
↑ Thatcher, Margaret: Interview for Woman’s Own (”No Such Thing as Society”) (haastattelu 23.9.1987) Margaret Thatcher Foundation. (englanniksi)
↑ https://www.telegraph.co.uk/news/politics/margaret-thatcher/9979922/Margaret-Thatcher-a-pioneering-woman-with-no-time-for-feminists.html
↑ https://www.irishtimes.com/news/social-affairs/iron-lady-was-a-self-serving-anti-feminist-1.1357706
↑ https://www.telegraph.co.uk/news/politics/margaret-thatcher/9979399/Margaret-Thatcher-A-life-in-words.html
↑ Arhinmäki, Paavo: Suomen Sarah Palin ja Margaret Thatcher Paavon Blogi. 19.1.2012.
↑ Vasama, Tanja: Ihailtu ja inhottu johtaja (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 9.4.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
↑ News Release 23.12.2013. AlphaGalileo Ltd. (englanniksi)
Aiheesta muualla |
Uutisia Wikiuutisissa
Kuvia Commonsissa
Lähdetekstejä Wikiaineistossa
- Margaret Thatcher (muistokirjoitus, maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 9.4.2013.
- Margaret Thatcherin säätiö Margaret Thatcher Foundation. (englanniksi)
- Rytsä, Paavo: Thatcher valtiovierailulla Suomessa Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 8.10.2018.
- Rytsä, Paavo: Thatcherin valta hiipuu Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 8.10.2018.
- Vares, Vesa: Näin suomalainen oikeisto tuomitsi Margaret Thatcherin Suomen Kuvalehti. 10.4.2013. Viitattu 8.10.2018.
| Edeltäjä: Edward Heath | Konservatiivipuolueen johtaja 1975–1990 | Seuraaja: John Major |
| |||||||||||||||||||||||
Luokka
Commons
| |||||||||||
|
