Lääkintäsähkö Lähteet | NavigointivalikkoInfobox OKVirheellinen NIMI-arvoLääkintäsähkö OyLääkintäsähkö MikonkadullaKauppaneuvos Emil Westermarck (1907–1985), Lääkintäsähkö Oy:n toimitusjohtaja.Timo NieminenTeoksen verkkoversio
Entiset suomalaiset teollisuusyrityksetHammaslääketiedeTukkukaupatEntiset suomalaiset pörssiyhtiötRadiologiaTerveydenhoitoalan tuotemerkit
InstrumentariuminröntgentutkimussädehoitolaitteisiinradiologiaYrjö PaateroortopantomografialaitePalodexEmil WestermarckSakari MustakallioTimo NieminenSiemensEastman Kodak CompanynSiemens & HalskeradioaktiivistenGeneral ElectricinPalodexDanaher
Lääkintäsähkö Oy | |
---|---|
Perustettu | 1943 |
Perustaja | Instrumentarium |
Lakkautettu | 1977 (fuusioitiin Instrumentariumiin) |
Toimitusjohtaja | Emil Westermarck 1943–1973 |
Avainhenkilöt | Timo Nieminen, Sakari Mustakallio |
Toimiala | tukkukauppa |
Tuotteet | röntgen- ja sädehoitolaitteet ja -materiaalit |
Liikevaihto | 36,7 milj. mk (1977)[1] |
Henkilökuntaa | 159 (1977)[1] |
Tytäryhtiöt | Palomex Oy Oy Isotekno Ab |
Omistaja | satoja pienomistajia, Instrumentarium, Palomex[1] |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Lääkintäsähkö Oy oli Instrumentariumin vuonna 1943 perustama tytäryhtiö, joka erikoistui röntgentutkimus- ja sädehoitolaitteisiin ja muihin sähköä käyttäviin lääketieteellisiin laitteisiin, joita se sekä kehitti ja valmisti itse että toi ulkomailta. Lääkintäsähköstä kehittyi radiologia-alan markkinajohtaja Suomessa. Yrityksen piirissä kehitettiin kaupalliselle asteelle Yrjö Paatero keksimä, maailmanmenestykseksi muodostunut hampaiden panoraamakuvaus- eli ortopantomografialaite, jota valmistamaan perustettiin 1964 tytäryhtiö Palomex (nyk. Palodex). Palomexin vienti oli pian suurempaa kuin Lääkintäsähkön harjoittama röntgenlaitteitten tuonti Suomeen.[3]
Lääkintäsähkön pitkäaikainen toimitusjohtaja oli kauppaneuvoksen arvon saanut Emil Westermarck, ja hänen tieteellisenä neuvonantajanaan toimi radiologi Sakari Mustakallio.[3] Lääkintäsähkön teknisenä johtajana 1950-luvun lopulta alkaen ja sitten tytäryhtiö Palomexin toimitusjohtajana toimi diplomi-insinööri Timo Nieminen (1921–2003), joka oli päävastuussa ortopantomografialaitteen kehittämisestä.[4]
Lääkintäsähkön tuontitoiminnassa tärkein kansainvälinen päämies oli aluksi Siemens, kunnes suhteet katkesivat sotatapahtumien myötä syksyllä 1944. Rauhan palattua Lääkintäsähkö toi maahan muun muassa amerikkalaisen Eastman Kodak Companyn röntgenfilmejä ja Saksan-yhteyksien normalisoiduttua Siemens & Halske:n röntgenlaitteita. Yritys huolehti myös laitteiden huollosta.[3]
1950-luvun puolenvälin jälkeen Lääkintäsähkö perusti tytäryhtiön Oy Isotekno Ab radioaktiivisten aineiden ja laboratoriomittauslaitteiden ja muiden elektronisten kojeiden maahantuontia ja myyntiä varten.[3]
Lääkintäsähkö säilytti kuudenkymmenen prosentin osuuden Suomen röntgenkuvausmarkkinoista 1960-luvun alkupuolelle saakka, kunnes kilpailu kiristyi. Tytäryhtiö Palomexin loistava vientimenestys hammasröntgenlaitteilla kuitenkin kompensoi tuontiliiketoiminnan heikompaa kannattavuutta.[3]
Lääkintäsähkö fuusioitiin Instrumentariumiin 1977, joka osti yhtiön kokonaan itselleen noin 800 pienosakkaalta.[1] Tämän jälkeen Lääkintäsähkön ja Palomexin aloittamat liiketoiminta-alueet tunnettiin yhteisnimellä Instrumentarium Imaging. Instrumentariumin siirryttyä General Electricin omistukseen 2003 Lääkintäsähkön aloittama hammasröntgenliiketoiminta jatkoi olemassaoloaan Palodex-nimisessä yhtiössä, jonka on vuodesta 2009 omistanut yhdysvaltalainen Danaher.[5]
Lähteet |
↑ abcd Lääkintäsähkö Oy, Poistuneita yrityksiä, Pörssitieto-sivusto. Viitattu 29.12.2015.
↑ Lääkintäsähkö Mikonkadulla, Helge V. Keitel 22.5.2009. Viitattu 29.12.2015.
↑ abcde Auvinen, Sakari: Kauppaneuvos Emil Westermarck (1907–1985), Lääkintäsähkö Oy:n toimitusjohtaja. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)
↑ Mattila, Keijo: Timo Nieminen, HS Muistot. Viitattu 29.12.2015.
↑ Vilkman, Lari: Suomalaisen terveysteknologian merkittävien innovaatioyritysten pitkän aikavälin menestystekijät, s. 44–45, 48. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitos, 2012. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.10.2015).