Nakajima J1N Gekko Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKlaajentamalla
Nakajiman ilma-aluksetJapanilaiset hävittäjälentokoneet1940-luvun hävittäjälentokoneet
suom.liittoutuneidenJapanintoisessa maailmansodassatorjuntahävittäjätähtimoottoritSchräge MusikB-24 LiberatoriaKawasaki Ki-45:nB-29 Superfortresstiedustelukoneinahävittäjä-ässäyliluutnanttitähystäjänäylipursimiesOkinawallakamikaze
| Nakajima J1N Gekko | |
|---|---|
 Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio), tiedot yöhävittäjäversiosta. | |
| Tyyppi | hävittäjä tiedustelukone |
| Valmistaja | Nakajima |
| Suunnittelija | Katsuji Nakamura |
| Miehistö | 2 |
| Valmistumisvuosi | elokuu 1943 (J1N1-S, yöhävittäjäversio) |
| Ensilento | toukokuu 1941 |
| Valmistus lopetettu | joulukuu 1944 |
| Valmistusmäärä | 479 |
| Mitat | |
| Pituus | 12,77 m |
| Kärkiväli | 16,98 m |
| Korkeus | 3,99 m |
| Siipipinta-ala | 40,00 m² |
| Nopeus | 507 km/h |
| Lentomatka | 3 780 km |
| Tyhjäpaino | 4 850 kg, enimmäislentoonlähtöpaino 8 185 kg |
| Voimanlähde | |
| Koneisto | Nakajima Sakae 21- 14-sylinterinen tähtimoottori |
| Teho | 1 130 hv (843 kW) |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: alaviistoon kiinteästi, 2 × 20 mm tykki tyyppiä 99: yläviistoon kiinteästi |
| Infobox OK | |
Nakajima J1N Gekko, kuvassa näkyvät sekä Schräge Musik -tyyppinen aseistus sekä AI-tyyppinen tutka.
Nakajima J1N Gekko (suom. Kuunvalo, liittoutuneiden raportointinimi Irving) oli Japanin toisessa maailmansodassa käyttämä raskas torjuntahävittäjä. Se oli kaksimoottorinen, ja siinä oli 14-sylinteriset Nakajima Sakae 21 -tähtimoottorit.[1]
Konetyyppiä käytettiin lähinnä öisin liittoutuneiden raskailla pommikoneilla tekemiä yöpommituksia vastaan. Se saattoi käyttää muiden muassa Schräge Musik -tyyppistä asejärjestelmää. B-24 Liberatoria vastaan konetyyppi saavutti menestystä toisen kaksimoottorisen torjuntakoneen Kawasaki Ki-45:n tavoin, mutta B-29 Superfortress toimi yleensä liian korkealla sekä nopeasti (lentokorkeus tuolloin yli 9 100 m). J1N1-S Gekkon lakikorkeus oli 9 320 metriä, tiedusteluversion 10 300. Konetyypin ensimmäiset tuotantoversiot J1N1-C ja J1N1-F oli tarkoitettu toimimaan tiedustelukoneina.[2]
Nakajima J1N1-S Gekkolla lensi myös hävittäjä-ässä yliluutnantti Yukio Endo, lempinimeltään ”B-29-tappajien kuningas”. Endon tähystäjänä toimi ylipursimies Osamu Nishio. Tämä taistelijapari saavutti useita ilmavoittoja (vähintään 8) B-29-tyypin raskaista pommituskoneista.[3]
Japanilaiset käyttivät sodan kriittisissä loppuvaiheen ratkaisutaisteluissa (kuten Okinawalla) myös Gekko-koneita kamikaze-itsetuhotehtävissä.[1]
Lähteet |
- Mondey, David: Axis Aircraft of World War II, The warplanes of Germany, Italy and Japan during World War II, 2002 (ensipainos 1984, Lontoo, Englanti) (englanniksi) ISBN 0-7858-1363-2
- Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät. Osprey 5. Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-25-3.
Viitteet |
↑ ab Mondey, s. 220
↑ Mondey, s. 219
↑ Sakaida, s. 87–88
Aiheesta muualla |
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nakajima J1N Gekko Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nakajima J1N Gekko Wikimedia Commonsissa
http://www.combinedfleet.com/ijna/j1n.htm (englanniksi)
http://www.aviastar.org/air/japan/nakajima_j1n.php (englanniksi)
http://www.avionslegendaires.net/avion-militaire/nakajima-j1n-gekko-irving/ (ranskaksi)
http://www.warbirdsresourcegroup.org/IJARG/nakajimaj1n.html (englanniksi)
http://www.century-of-flight.net/Aviation%20history/photo_albums/timeline/ww2/Nakajima%20J1N%20Irving.htm (englanniksi)
