Edward Wood Halifax Elämäkerta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoEdward Frederick Lindley Wood, 1st earl of HalifaxLord HalifaxNordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 1263–1264

Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeritVammaiset poliitikotIntian varakuninkaatVuonna 1881 syntyneetVuonna 1959 kuolleet


16. huhtikuuta1881Powderhamin linnaDevonshire23. joulukuuta1959Garrowby HallYorkiaYorkshirekonservatiivipoliitikkoNeville ChamberlaininSaksaanmyönnytyspolitiikanIntian varakuninkaanaYhdysvalloissaPowderhamin linnassaDevonshiressäanglokatolisuudenYorkshirenEtonissaOxfordinChrist ChurchissaAll Souls CollegenRiponiaEnsimmäisen maailmansodanDavid Lloyd GeorgenAndrew Bonar Law’nStanley BaldwininIntianpäärinarvoonGandhinLord Privy SealLord President of the CouncilHermann GöringinAdolf HitlerinAnthony EdeninMünchenin sopimukseenSudeettialueidenWinston Churchilltoisen maailmansodanWashingtoniinliittoutuneidenYhdistyneiden kansakuntienperustavassa kokouksessaSan Franciscossa






Lordi Halifax vuonna 1947.




Halifax (tuolloin vielä lordi Irwin) Time-lehden kannessa huhtikuussa 1926.


Edward Frederick Lindley Wood, Halifaxin ensimmäinen jaarli (vuosina 1925–1934 paroni Irwin, 1934–1944 Halifaxin varakreivi; 16. huhtikuuta 1881 Powderhamin linna, Devonshire – 23. joulukuuta 1959 Garrowby Hall, lähellä Yorkia, Yorkshire)[1] oli brittiläinen konservatiivipoliitikko, joka oli Neville Chamberlainin hallituksen ulkoministerinä vuosina 1938–1940. Hänet muistetaan Saksaan suunnatun myönnytyspolitiikan edustajana. Halifax toimi myös Intian varakuninkaana 1926–1931 ja Britannian suurlähettiläänä Yhdysvalloissa 1941–1946.



Elämäkerta |


Wood syntyi Powderhamin linnassa Devonshiressä. Hänen isänsä oli Halifaxin toinen varakreivi Charles Lindley Wood, joka oli tunnettu kirkonmies ja anglokatolisuuden johtaja Yorkshiren alueella. Woodin vasen käsivarsi oli syntymästä saakka surkastunut eikä hänellä siksi ollut vasenta kättä.[1] Hän oli alkujaan isänsä neljäs poika, mutta hänen kolme isoveljeään kuolivat varhain ja siten hänestä tuli yhdeksänvuotiaana tämän perillinen.[2] Wood kävi koulunsa Etonissa ja Oxfordin Christ Churchissa. Vuonna 1903 hänet valittiin Oxfordin All Souls Collegen jäseneksi. Wood edusti vuosina 1910–1925 Yorkshiren Riponia parlamentin alahuoneessa ja kuului konservatiivien ryhmään. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli länsirintamalla Yorkshiren rakuunarykmentin majurina ja oli 1917–1918 virkamiehenä asevelvollisuusministeriössä. Sodan jälkeen hän oli 1921–1922 siirtomaa-asioiden alivaltiosihteerinä David Lloyd Georgen hallituksessa, 1922–1924 opetusministerinä Andrew Bonar Law’n ja Stanley Baldwinin hallituksissa sekä 1924–1925 maatalousministerinä Baldwinin toisessa hallituksessa.[1][3]


Wood nimitettiin lokakuussa 1925 Intian varakuninkaaksi ja samalla hänet korotettiin päärinarvoon paroni Irwininä. Hän aloitti tehtävässään 1. huhtikuuta 1926.[3] Hän toimi varakuninkaana vuoteen 1931. Tuona aikana Intiassa oli paljon kansallimielistä kuohuntaa sekä hindujen että muslimien parissa. Irwin pääsi lopulta sopuun Gandhin kanssa. He tekivät maaliskuussa 1931 sopimuksen, jonka mukaan Gandhin kannattajat lopettaisivat kansalaistottelemattomuuskampanjan ja Irwin armahti poliittiset vangit. Intian-komennuksensa jälkeen Irwin palasi Englantiin ja toimi 1932–1935 jälleen opetusministerinä. Hän peri 1934 isältään Halifaxin varakeivin arvon. Sen jälkeen hän oli 1935 sotaministeri, 1935–1937 pienemmän valtiosinetin vartija (Lord Privy Seal), 1935–1938 parlamentin ylähuoneen puhemies ja 1937–1938 valtakunnanneuvoston lordipresidentti (Lord President of the Council). Hän vieraili marraskuussa 1937 sinetinvartijan ominaisuudessa Hermann Göringin ja Adolf Hitlerin luona Saksassa.[1][2]


Pääministeri Chamberlainin myönnytyspolitiikkaa vastustaneen ulkoministeri Anthony Edenin erottua Halifax nimitettiin 25. helmikuuta 1938 hänen tilalleen. Ulkoministerikausi muodostui Halifaxin uran ristiriitaisimmaksi vaiheeksi.[1] Britannian hallituksen myönnytyspolitiikka huipentui syyskuussa 1938 solmittuun Münchenin sopimukseen, jolla Saksalle annettiin lupa Sudeettialueiden miehitykseen. Muun muassa Eden ja Winston Churchill arvostelivat sopimusta, mutta se nautti alkuun useimpien kansalaisten tukea, sillä se näytti estävän sodan syttymisen. Hitler ei kuitenkaan pitänyt sitoumuksiaan ja syksyllä 1939 tapahtumat etenivät toisen maailmansodan syttymiseen.[2] Kun Chamberlain joutui eroamaan pääministerin tehtävistä toukokuussa 1940, hän toivoi Halifaxista seuraajaansa. Lopulta Chamberlain, Halifax ja Churchill kuitenkin sopivat keskenään, että uudeksi pääministeriksi tulisikin Churchill eikä Halifax. Halifax jatkoi ulkoministerinä Churchillin hallituksessa, kunnes hän siirtyi joulukuussa 1940 suurlähettilääksi Washingtoniin.[1] Eden palasi hänen tilalleen ulkoministeriksi.[2]


Halifax toimi suurlähettiläänä Washingtonissa 1941–1946 ja edisti liittoutuneiden yhteistyötä. Hänet palkittiin 1944 Halifaxin jaarlin arvolla. Hän oli myös Britannian edustajana Yhdistyneiden kansakuntien perustavassa kokouksessa San Franciscossa 1945.[1] Halifax julkaisi 1957 muistelmateoksen Fullness of Days, jossa hän puolusti kiisteltyä myönnytyspolitiikkaansa.[2]



Lähteet |



  1. abcdefg Edward Frederick Lindley Wood, 1st earl of Halifax (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.8.2013.


  2. abcde Lord Halifax Spartacus Educational. Viitattu 30.8.2013.


  3. ab Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 1263–1264 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.8.2013.



Aiheesta muualla |



  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Wood Halifax Wikimedia Commonsissa

Popular posts from this blog

Disable / Remove link to Product Items in Cart Planned maintenance scheduled April 23, 2019 at 23:30 UTC (7:30pm US/Eastern) Announcing the arrival of Valued Associate #679: Cesar Manara Unicorn Meta Zoo #1: Why another podcast?How can I limit products that can be bought / added to cart?Remove item from cartHide “Add to Cart” button if specific products are already in cart“Prettifying” the custom options in cart pageCreate link in cart sidebar to view all added items After limit reachedLink products together in checkout/cartHow to Get product from cart and add it againHide action-edit on cart page if simple productRemoving Cart items - ObserverRemove wishlist items when added to cart

Helsingin valtaus Sisällysluettelo Taustaa | Yleistä sotatoimista | Osapuolet | Taistelut Helsingin ympäristössä | Punaisten antautumissuunnitelma | Taistelujen kulku Helsingissä | Valtauksen jälkeen | Tappiot | Muistaminen | Kirjallisuutta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioGoogle BooksSisällissota Helsingissä päättyi tasan 95 vuotta sittenSaksalaisten ylivoima jyräsi punaisen HelsinginSuomalaiset kuvaavat sotien jälkiä kaupungeissa – katso kuvat ja tarinat tutuilta kulmiltaHelsingin valtaus 90 vuotta sittenSaksalaiset valtasivat HelsinginHyökkäys HelsinkiinHelsingin valtaus 12.–13.4. 1918Saksalaiset käyttivät ihmiskilpiä Helsingin valtauksessa 1918Teoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioSaksalaiset hyökkäävät Etelä-SuomeenTaistelut LeppävaarassaSotilaat ja taistelutLeppävaara 1918 huhtikuussa. KapinatarinaHelsingin taistelut 1918Saksalaisten voitonparaati HelsingissäHelsingin valtausta juhlittiinSaksalaisten Helsinki vuonna 1918Helsingin taistelussa kaatuneet valkokaartilaisetHelsinkiin haudatut taisteluissa kaatuneet punaiset12.4.1918 Helsingin valtauksessa saksalaiset apujoukot vapauttavat kaupunginVapaussodan muistomerkkejä Helsingissä ja pääkaupunkiseudullaCrescendo / Vuoden 1918 Kansalaissodan uhrien muistomerkkim

Adjektiivitarina Tarinan tekeminen | Esimerkki: ennen | Esimerkki: jälkeen | Navigointivalikko