Hjdcti

Green Day esiintymässä Roomassa kesäkuussa 2013.
Tiedot
Toiminnassa	1986–
Tyylilaji	punk rock, pop-punk, vaihtoehtorock, poprock, power pop, post-grunge[1]
Kotipaikka	Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Billie Joe Armstrong, kitara/laulu Mike Dirnt, basso/taustalaulu Tré Cool, rummut Jason White, kitara/taustalaulu
Levy-yhtiö	Reprise Records, 1993– Lookout! Records, 1987–1993
Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz
Infobox OK

Green Day on yhdysvaltalainen punk rock -yhtye, jonka laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrong ja basisti Mike Dirnt perustivat Kaliforniassa vuonna 1986. Armstrongin ja Dirntin ohella yhtyeen kokoonpanoon kuuluvat yhtyeessä vuodesta 1990 soittanut rumpali Tré Cool ja vuodesta 1999 yhtyeen kanssa esiintynyt ja levyttänyt kitaristi Jason White, josta tuli yhtyeen virallinen jäsen vuonna 2012. Myöhemmin se on noussut yhdeksi punk-historian merkittävimmistä yhtyeistä.

Green Day oli uransa alussa yksi 924 Gilman Street -klubin punk-skenen merkittävimpiä nousevia yhtyeitä. Yhtye julkaisi ensimmäisen EP-levynsä 1,000 Hours vuonna 1989 indie-levymerkillä Lookout! Records. Vuonna 1994 Green Dayn julkaisi albumin Dookie, joka oli yhtyeen ensimmäinen julkaisu Reprise Records -levymerkillä. Albumista tuli valtava kaupallinen menestys, ja se on myynyt yli kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Albumin menestymisen johdosta Green Day oli yksi tärkeimmistä yhtyeistä, joiden ansiosta punk rock nousi takaisin valtavirran suosioon Yhdysvalloissa.

Yhtyeen kolme seuraavaa albumia, Insomniac (1995), Nimrod. (1997) ja Warning: (2000) eivät saavuttaneet Dookien kaltaista kaupallista menestystä, vaikka Insomniac ja Nimrod. ylittivätkin Yhdysvalloissa platina- ja Warning: kultalevyrajan. Vuonna 2004 yhtye julkaisi seitsemännen albuminsa, rock-oopperan American Idiot, joka myi Yhdysvalloissa yli kuusi miljoonaa kappaletta ja teki yhtyeen suosituksi nuoremman sukupolven keskuudessa. Vuonna 2009 Green Day saavutti uransa suurimman listamenestyksen albumillaan 21st Century Breakdown, jota seurasivat vuonna 2012 julkaistut ¡Uno!-, ¡Dos!- ja ¡Tré! -albumit.

Yli 75 miljoonaa levyä myynyt Green Day on yksi kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimpiä yhtyeitä. Se on voittanut uransa aikana viisi Grammy-palkintoa.^[2] Albumista American Idiot tuotettu Broadway -musikaali palkittiin kahdella Tony-palkinnolla, ja vuonna 2015 yhtye liitettiin osaksi Rock and Roll Hall of Famea.

Historia |

Billie Joe Armstrong (laulu, kitara)

Sweet Children |

Billie Joe Armstrong ja Mike Dirnt ovat Green Dayn perustajajäseniä. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran kymmenvuotiaina vuonna 1982 Kaliforniassa sijaitsevan John Sweet High Schoolin kahvilassa. Oltuaan toistensa luona yökylässä he soittivat vanhoja heavy metal -klassikoita, kuten Ozzy Osbournea, Def Leppardia ja Van Halenia. Armstrongin oltua kymmenvuotias hänen isänsä kuoli, mistä kertoo yhtyeen vuonna 2004 julkaistun albumin American Idiot surumielinen laulu ”Wake Me Up When September Ends”. Billie oli 14-vuotias tehdessään ensimmäisen laulunsa ”Why Do You Want Him?”, joka kertoo Armstrongin äidistä ja isäpuolesta. Vuonna 1987 Billie Joe ja Mike värväsivät rumpali John Kiffmeyerin (Al Sobrante) ja muodostivat Sweet Children -yhtyeen. He soittivat ensimmäisen virallisen keikkansa Rod’s Hickory Pitissä. Pian he alkoivat tehdä keikkoja muiden yhtyeiden lämppäreinä Gilman Street -klubilla, Berkeleyssä.^[3]

Uran alku |

Ollessaan 17-vuotiaita lukiolaisia yhtye levytti ensimmäisen EP:nsä 1,000 Hours kahdessa päivässä. Ennen EP:n julkaisua huhtikuussa 1989 yhtye vaihtoi nimensä Sweet Childrenistä Green Dayksi. Pian sen jälkeen Dirnt valmistui, Armstrong jätti koulun kesken päivää ennen 18-vuotissyntymäpäiviään. 1,000 Hours sai pian seuraa muista julkaisuista, muun muassa EP:t Slappy ja Sweet Children sekä LP 39/Smooth.^[4]

Albumi 1,039/Smoothed Out Slappy Hours oli kokoelma aiemmista julkaisuista ja julkaistiin vuonna 1990. Nimi tulee EP:iden (1,000 Hours ja Slappy) sekä LP:n (39/Smooth) nimistä. Albumin julkaisi paikallinen riippumaton levy-yhtiö Lookout! Records. Pian julkaisun jälkeen John Kiffmeyer päätti jättää yhtyeen ja keskittyä opintoihinsa. Armstrong ja Dirnt värväsivät uuden rumpalin, toisen Gilman Streetin veteraanin, Tré Coolin. Tré oli soittanut The Lookouts! -yhtyeessä rumpalina jo kaksitoistavuotiaasta asti. Muita The Lookout!:in jäseniä olivat Kain Kong ja Lawrence "Larry" Livermore, Lookout! Recordsin omistaja. Green Dayn toinen albumi, Kerplunk! (1992), oli Tré Coolin ensiesiintyminen yhtyeessä.

Green Day kasvatti mainettaan niin sanotulla vanhanaikaisella tavalla – ansaitsemalla sen. Ennen ensimmäisen sopimuksen solmimista suuren levy-yhtiön kanssa he olivat jo olleet viidellä kiertueella ajaen rannikolta toiselle majoittuen ystävien ja fanien luona. Saatuaan Reprise Recordsin tuottajan Rob Cavallon huomion, heillä oli edessään ensimmäinen suuren levy-yhtiön sopimus huhtikuussa vuonna 1993. Pian sopimuksen solmimisen jälkeen he alkoivat levyttää albumia, joka julkaistiin vuonna 1994 ja olisi heidän pääsylippunsa maineeseen. Albumi oli nimeltään Dookie.

Mike Dirnt (basso, taustalaulu)

Vaikka Dookien kokonaiskesto oli vain hieman yli 39 minuuttia, oli se silti menestys. Dookie tutustutti suuren yleisön Green Dayn energiseen punk rockiin. Green Dayn kappaleita muun muassa tuhopoltoista ja itsetyydytyksestä on luonnehdittu epävirallisiksi kansallislauluiksi. Laulaessaan omista murheistaan ja nuoruuden ongelmistaan Green Day huomasi, että heidän lisäkseen oli tuhansia samanlaisia nuoria painimassa samojen ongelmien kanssa. Oli muotia olla kypsymätön. Dookie myi kymmenen miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa ja yli 16 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ollen tähän mennessä yhtyeen myydyin albumi. Se voitti myös vuoden 1994 Grammy-palkinnon parhaasta alternative-albumista. Seuraavilla albumeilla, Insomniac ja Nimrod., Green Dayn onnistui säilyä uskollisina punk-musiikille samalla todistaen, että he eivät olleet vain kovaa huutava poikalauma. Nimrodilta nousi yllätysmenestykseen rauhallinen, pääasiassa kitaralla soitettu, ”Good Riddance (Time of Your Life)”, joka on kuultu muun muassa useissa televisiosarjoissa sekä urheilutapahtumissa. Tähän aikaan yhtyeen jäsenet olivat perustamassa perheitä, ja oli muutenkin selvää, että he olivat kasvamassa sekä omina itsenään että yhtyeenä. Yhteisymmärryksen tuloksena yhtye piti kahden vuoden tauon voidakseen keskittyä perheisiinsä.^[5]

Menestys |

Vuonna 2000 Green Day palasi musiikin pariin albumilla Warning:. Albumi poikkesi suuresti kaikista Green Dayn aikaisemmista albumeista ollen melodisempi ja rauhallisempi. Vaikka kriitikot kehuivat albumia, eivät fanit siitä suuresti innostuneet, ja se onkin yhtyeen vähiten myynyt albumi. Levyn suosituimmaksi kappaleeksi nousi ”Minority”. Seuraavat vuodet kuluivat tehden muutaman kiertueen ja julkaisten pari kokoelmalevyä, International Superhits!:n vuonna 2001 ja Shenanigansin vuonna 2002. International Superhits! -albumilla jossa on uudestaan levytetty kappale ”Maria” ja täysin uusi kappale ”Poprocks & Coke”. International Superhits!:n kanssa tuli myös DVD International Supervideos!, johon on yhdistetty kappaleiden musiikkivideoita.

American Idiot |

Monen vuoden tauon jälkeen Green Daylla oli myös epäonnen hetkensä, sillä kuin yhtye oli nauhoittanut albumin Cigarettes and Valentines vuonna 2003, nauhat olivat kadonneet. Yhtyettä uhkasi hajoaminen, mutta nauhojen katoamisen huolimatta Green Day oli yhtä ja pysyi sitkeästi bändinä. Vuoden tauon jälkeen syyskuussa 2004 Green Day julkaisi tähän saakka menestyneimmän albuminsa American Idiotin. Albumilla yhtye kritisoi Yhdysvaltojen mediaa, hallitusta ja sen politiikkaa, varsinkin Irakin sotaa. Albumilta ensimmäinen julkaistu single ”American Idiot” oli ensimmäinen Green Dayn kappale, joka nousi listaykköseksi Billboard Charts -listalla. Toisena levyltä julkaistu ”Boulevard of Broken Dreams” -single oli vielä suurempi hitti, ja se ylsi ensimmäisenä Green Dayn kappaleena Yhdysvaltain virallisen musiikkilistan ykköspaikalle. Albumilta julkaistiin singlenä myös ”Holiday” ja ”Wake Me Up When September Ends”. American Idiot -kiertue oli Green Dayn siihen mennessä suurin ja sen huipensi Englannissa tehty keikka, josta tehtiin Bullet in a Bible -liveCD/DVD.

American Idiot sai seitsemän Grammy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan rockalbumin palkinnon. Se sai Green Dayn laskevan uran taas nousemaan, nosti heidät lopullisesti koko maailman tietoisuuteen ja sai lopultakin aikaan heidän ansaitsemansa kunnian ja menestyksen.
Vuonna 2004 julkaisemaansa albumia American Idiot, yhtye kutsuu punk rock -oopperaksi. Levy käänsi Green Dayn laskussa olleen uran uuteen nousuun ja menestyi listoilla paremmin kuin yksikään aikaisempi albumi.

21st Century Breakdown |

Green Day julkaisi toukokuussa 2009 21st Century Breakdown -albumin, joka on menestynyt hyvin. Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Know your Enemy”, ”East Jesus Nowhere”, ”21st Century Breakdown”, ”iViva La Gloria!”, ”The Static Age” ja ”21 Guns”. Albumissa on kolme osaa; ”Heroes and Cons”, ”Charlatans and Saints” sekä ”Horseshoes and Handgrenades”. 21st Century Breakdown -kiertueilta tehtiin kaksi livelevyä: Last Night on Earth: Live In Tokyo ja Awesome as Fuck -levyn DVD on Tokiosta. Yle TV2:lta on tullut Green Dayn 21st Century Breakdown Tour Oaklandista, Kaliforniasta (Yle Live Green Day) ja Jim-kanavalta dokumentti yhtyeestä. 11. elokuuta 2011 bändillä oli salainen keikka Tiki Baarissa, Costa Mesassa, Kaliforniassa.

¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré! |

Yhtye julkaisi vuonna 2012 eri musiikkigenrejä sisältävän trilogia-levysarjan ¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré!. Tammikuun 22. päivä 2013 yhtye julkaisi ¡Cuatro!n, joka on dokumentti DVD levytrilogian nauhoitusajoista. Julkaistiin myös toinen dokumentti, Broadway Idiot, joka kertoo American Idiot musikaalista. Maaliskuun 10. päivä 2013 yhtye aloitti 99 Revolutions - maailmankiertueen. Kesäkuussa 2013 Green Day rikkoi Emirates Stadiumilla yleisöennätyksen, 60 000 lippua myytiin. He soittivat 99 Revolutions - maailmankiertuulla kesäkuun 26. päivä Hietaniemen uimarannalla, Helsingissä Rock the Beach - festivaalilla. Reading - festivaalilla yhtye soitti Dookie - albumin alusta loppuun. Saman tempun he tekivät muutamana päivänä Euroopan keikoilla.

19. huhtikuuta 2014 julkaistiin Demolicious, joka sisälsi demoversioita levytrilogian ¡Uno!, ¡Dos! ja ¡Tré! kappaleista. Sitä nauhoitettiin ennen trilogian julkaisemista. Se julkaistiin Record Store Day kampanjassa, jossa levyjä oli vain rajallinen määrä. Albumilla oli ennenjulkaisematon kappale "State of Shock" sekä akustinen versio kappaleesta "Stay the Night" levyltä ¡Uno!.

Revolution Radio |

Joulukuussa 2014 ilmoitettiin, että Green Day vihitään Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2015.

Huhtikuun 16. päivänä 2015 yhtye soitti ensimmäisen keikkansa yli vuoteen. He soittivat kaksi keikkaa. Ensimmäinen keikka soitettiin ensimmäisellä kokoonpanolla "Sweet Childreninä" ja toinen keikka nykyisellä kokoonpanolla. Kaksi päivää myöhemmin yhtye vihittiin Rock and Roll Hall of Fameen.

Jouluaattona 2015 Green Day julkaisi joulupyhien kunniaksi kappaleen "Xmas Time of the Year".

Huhtikuussa 2016 Billie Joe Armstrongin Instagram - tilillä käy ilmi, että yhtye on tällä hetkellä studiolla työstämässä vuoden 2012 levytrilogialle seuraajaa. Albumin nauhoitukset ovat alkaneet jo vuonna 2015, jolloin yhtye on tehnyt muutamia demo-kappaleita. Elokuun alussa 2016 Billie Joe Armstrong vahvisti Twitter - tilillään, että yhtye julkaisisi 11. elokuuta 2016 "Bang Bang" - nimisen singlen tulevalta albumilta. Päivien varella jäsenten ja yhtyeen Instagram - tileille on ilmestynyt vihjailevia kuvia, joissa on mainittu "Bang Bang" - singlestä.

11. elokuuta julkistettiin albumin nimeksi Revolution Radio. Albumista julkistettiin myös kappalelista, kansikuva ja julkaisupäivä (7.10.2016).

9. syyskuuta albumilta julkaistiin toinen single "Revolution Radio".

Perintö |

Green Dayn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti jo yli 70 miljoonaa kappaletta, mikä tekee yhtyeestä kaikkien aikojen kaupallisesti menestyneimmän punk-yhtyeen. Green Day esiintyi toisen kerran Suomessa 8. kesäkuuta 2010. Samana päivänä ilmestyi myös maailmanlaajuisesti Green Day: Rock Band -videopeli.^[6]

Yhtyeen musiikki eroaa aiempien vuosikymmenten punkista ollen enemmän tyyliltään punk rockia. Green Dayn suosio on innoittanut myös muita punk- ja rock-yhtyeitä, kuten Sum 41:a ja Good Charlottea.

Muut projektit |

Vuodesta 1991 asti Green Dayn jäsenillä on ollut sivuprojekteja muiden muusikoiden kanssa. Merkittäviä näistä ovat olleet Billie Joe Armstrongin Pinhead Gunpowder (jossa on mukana Green Dayn keikkakitaristi Jason White), The Frustrators, jossa Mike Dirnt soittaa bassoa ja The Network, jossa on arveltu kaikkien Green Dayn jäsenten soittavan taiteilijanimillä. Green Day (Armstrong, Dirnt ja Cool) on myös perustanut new wave -musiikkia soittavan Foxboro Hot Tubs -yhtyeen, joka keikkaili vuoden 2008 kesän Yhdysvalloissa. Green Dayn fanit ovat rynnänneet katsomaan idoleitaan uudessa bändissä. Foxboro Hot Tubsin albumi Stop, Drop and Roll julkaistiin 20. toukokuuta 2008.^[7]

Green Dayn hyväntekeväisyystöihin kuuluu yhteistyö U2:n kanssa vuonna 2006 ”The Saints Are Coming” -kappaleella, jolla autettiin keräämään rahaa Music Rising -järjestölle hurrikaani Katrinan tuhoamien musiikki-instrumenttien puolesta sekä Natural Resources Defense Council’n (=luonnonvarojen suojeluvaltuusto) tukeminen ”Move America Beyond Oil” -kampanjassa ja muussa ympäristönsuojelussa.^[8]

Vuonna 2007 Green Day esiintyi The Simpsons Movien alussa esittäen Simpsonit-sarjan tunnuskappaleen. Elokuvassa keikka päättyy siihen, että järven saastunut vesi aiheuttaa vedessä kelluvan lavan uppoamisen tappaen koko yhtyeen.^[9]

Green Day julkaisi coverin John Lennonin kappaleesta ”Working Class Hero” Instant Karma: The Amnesty International Campaign to Save Darfur -albumille. Yhtye esitti kappaleen American Idolin finaalijaksossa. Kappale sai Grammy-ehdokkuuden vuonna 2008.

Kokoonpano |

• 
  Billie Joe Armstrong — laulu ja kitara
  

  Syntynyt 17. helmikuuta 1972. Yhtyeen keulahahmo ja pääsanoittaja/säveltäjä. Alkuperäinen jäsen yhdessä basisti Mike Dirntin kanssa



• 
  Mike Dirnt, oikealta nimeltään Michael Ryan Pritchard — basso, taustalaulu, kitara.
  

  Syntynyt 4. toukokuuta 1972. Alkuperäinen jäsen yhdessä laulaja Billie Joe Armstrongin kanssa.



• 
  Tré Cool, oikealta nimeltään Frank Edwin Wright III — rummut
  

  Syntynyt 9. joulukuuta 1972. Ei ollut yhtyeessä alusta lähtien vaan tuli Al Sobranten tilalle. Billie Joe ja Mike Dirnt olivat kuitenkin ihailleet Coolin soittotaitoja jo tämän esiintyessä aiemman yhtyeensä kanssa.



• 
  Jason White — kitara , taustalaulu (keikoilla)
  

  Syntynyt 11. marraskuuta 1973. Tuli yhtyeeseen vuonna 1998. Ollut joissakin Green Dayn musiikkivideoissa, kuten ”When I Come Around”, ”Wake Me Up When September Ends”, ”Working Class Hero”, ”21 Guns”, ”Last Of The American Girls”, ”Stay The Night" ja ”Nuclear Family”. Soittanut livelevyillä Bullet in a Bible ja Awesome As Fuck. Syyskuussa 2012 Billie Joe Armstrong kertoi eräässä haastattelussa että Jason White on nimitetty yhtyeen viralliseksi jäseneksi.



• 
  Jason Freese — piano, saksofoni, taustalaulu (keikoilla)
  

  Syntynyt 12. tammikuuta 1975. Tuli bändiin vuonna 2003. Soittanut levyillä Bullet in a Bible ja Awesome As Fuck.



• Jeff Matika — akustinen kitara, taustalaulu (keikoilla)
  

  Tuli bändiin vuonna 2009. Soitti levyllä Awesome As Fuck.

Entiset jäsenet |

• 
  Al Sobrante, oikealta nimeltään John Kiffmeyer (1987–1990) – alkuperäinen rumpali, joka jätti Green Dayn opintojensa takia. Hänen oli ensin määrä palata takaisin opintojensa päätyttyä, mutta koska hänestä ei kuulunut mitään, yhtye otti uuden rumpalin. Hänen viimeiseksi albumikseen jäi 39/Smooth.^[10]


• 
  Dave E.C. liittyi bändiin Johnin lähdön jälkeen, mutta päätti itse lähteä bändistä muutaman viikon jälkeen, koska hän ei tuntenut olevansa tarpeeksi hyvä rumpali.

Diskografia |

• Vuonna 2005 julkaistu musiikki CD/DVD Bullet in a Bible on taltiointi vuoden 2005 kiertueelta, Englannista, Milton Keynesistä.


• 
  Awesome as Fuck livelevyn DVD on kuvattu Tokiossa, Japanissa. DVD:n bonuskappale ”Cigarettes and Valentines” on kuvattu Phoenixissa, Arizonassa.

Palkinnot |

Esiintymiset Suomessa |

• Green Day konsertoi ensimmäisen kerran Suomessa 31. elokuuta 1995 täydessä Helsingin jäähallissa.


• Toisen kerran Green Day esiintyi 8. kesäkuuta 2010 Helsingin Kyläsaaressa 28 000 katsojalle.


• Green Day esiintyi kolmannen kerran Suomessa 26. kesäkuuta 2013 Hietaniemen uimarannalla Rock the Beach -festivaalilla.

Lähteet |

Kirjallisuutta |

• Marc Spitz: Green Day – kolmen soinnun supertähdet. Like, 2010. ISBN 978-952-01-0473-3
  


• Ben Myers: Green Day, Amerikan idiootit ja uuspunkin kukoistus. Sammakko, 2006. ISBN 952-483-043-4
  

Aiheesta muualla |

• 
  Green Day – virallinen kotisivu


• http://www.greendayauthority.com/