Hjdcti

Mitalit;
Maa: Saksa;
Miesten jalkapallo;
; MM-kilpailut;
; EM-kilpailut;
; Olympialaiset;
; Maanosaliittojen cup;

Saksa
Lempinimi	; Nationalelf, DFB-Elf, DFB-Auswahl, Deutsche Elf, Die Adler, Die Mannschaft
Liitto	; Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund)
Maanosaliitto	; UEFA (Eurooppa)
Valmentaja	; Joachim Löw;
Eniten otteluita	; Lothar Matthäus (150)
Eniten maaleja	; Miroslav Klose (71)
FIFA:n maakoodi	; GER
FIFA-ranking	; 16 (7.2.2019)
; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; Kotipeliasu; ;	; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; ; Vieraspeliasu; ;
Ensimmäinen ottelu
	; ; Sveitsi 5 - 3 Saksa ; (Basel, Sveitsi; 5. huhtikuuta 1908); ;
Suurin voitto
	; ; Saksa 16 - 0 Venäjän keisarikunta ; (Tukholma, Ruotsi; 1. heinäkuuta 1912); ;
Suurin tappio
	; ; Englanti 9 - 0 Saksa ; (Oxford, Englanti; 16. maaliskuuta 1909); ;
MM-kilpailut
Esiintymiset	; 19 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus	; 4 mestaruutta (1954, 1974, 1990, 2014)
EM-kilpailut
Esiintymiset	; 12 (ensimmäiset 1972)
Paras sijoitus	; 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996)
	Infobox OK

Saksan jalkapallomaajoukkue (saks. Die deutsche Fußballnationalmannschaft) on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan mestaruuden. Se on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut kaikkien FIFA:n maanosaliittojen alueella järjestetyissä MM-kisoissa vähintään yhden mitalin (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka; Oseaniassa ei vielä ole kisoja pidetty.)

Sisällysluettelo

1 Historia
- 1.1 Alkuajat
- 1.2 Kehitystä ennen sotia
- 1.3 Paluu sotien jälkeen
- 1.4 Menestystä
- 1.5 1990-luvulta 2000-luvulle
- 1.6 MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008
- 1.7 Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010
- 1.8 Saksa Euroopan-mestaruuskilpailuissa
- 1.9 Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – neljäs maailmanmestaruus
- 1.10 Maailmanmestaruuskisat 2018 – katastrofi

2 Tulokset

3 Sijoitukset arvokilpailuissa
- 3.1 Maailmanmestaruuskilpailut
- 3.2 Maanosaliittojen cup
- 3.3 Euroopanmestaruuskilpailut

4 Palkinnot

5 Henkilöstö
- 5.1 Nykyinen henkilöstö

6 Pelaajat
- 6.1 Nykyinen joukkue
- 6.2 Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia
- 6.3 Edelliset kokoonpanot
- 6.4 Eniten maaotteluita
- 6.5 Eniten maaleja

7 Päävalmentajat

8 Entisiä pelaajia

9 Vaikutus kulttuuriin

10 Lähteet

11 Aiheesta muualla

Historia |

Alkuajat |

Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7-0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2–1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2–13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.

Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.

Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16–0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.

Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0–2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.

Kehitystä ennen sotia |

Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8–0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5–0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli ainoa kerta, ennen vuotta 2018, kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa selviytynyt vähintään puolivälierään (tilanne 2018). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939–1942 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4–0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13–0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933–1938 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938-45 (NSRL).

Paluu sotien jälkeen |

Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.

1954 MM-finaalin ryhmitys: Toni Turek – Jupp Posipal, Werner Kohlmeyer – Horst Eckel, Werner Liebrich, Karl Mai – Helmut Rahn, Max Morlock, Ottmar Walter, Fritz Walter, Hans Schäfer. Valmentaja: Sepp Herberger.

Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8–3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2–0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.

Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.

Menestystä |

Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4–2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.

1974 MM-finaalin ryhmitys: Sepp Maier – Berti Vogts, Franz Beckenbauer, Georg Schwarzenbeck, Paul Breitner – Rainer Bonhof, Uli Hoeneß, Wolfgang Overath – Jürgen Grabowski, Gerd Müller, Bernd Hölzenbein. Päävalmentaja: Helmut Schön.

Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2–1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1–0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.

Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1–0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.

1990-luvulta 2000-luvulle |

Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0–2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.

MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008 |

Toisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0–2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3–1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.

Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.

Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010 |

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.

Saksa Euroopan-mestaruuskilpailuissa |

Saksan maajoukkue karsinnoissa vuoden 2012 Euroopan-mestaruuskilpailuihin

Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.

Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.

Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.^[2] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoa maali 72 minuutin pelin jälkeen.^[3] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.^[4] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.^[5] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.^[6] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.^[7]

Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – neljäs maailmanmestaruus |

Saksa nostamassa mestaruuspalkintoa vuonna 2014

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Saksa sijoittui ensimmäiseksi omassa karsintalohkossaan. Lopputurnauksessa Saksa sijoitettiin G-lohkoon, jossa se pelasi yhdessä Portugalin, Ghanan ja Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen ottelu Portugalia vastaan kutsuttiin nimityksellä "kaikkien aikojen lahjakkuudet vastaan joukkueen lahjakkuus (Cristiano Ronaldo)". Ottelu päättyi Saksan 4–0 voittoon, jossa Thomas Müller teki hattutempun.^[8]^[9] Seuraavassa ottelussa Ghanaa vastaan Saksa johti ottelua Mario Götzen tehdessä ottelun johtomaalin toisella puoliajalla, mutta sen jälkeen Ghana teki kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Miroslav Klose sai kuitenkin tasoitettua ottelun 71. peliminuutilla ja näin ollen peli päättyi 2–2 tasapeliin. Seuraavan ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi Saksan 0–1 voittoon, jolloin neljännesvälierissä vastaan asettui Algeria.

Neljännesvälierissä Algeriaa vastaan pelatussa ottelussa, ottelu pysyi maalittomana ja tämän jälkeen pelattiin jatkoaika. 92. peliminuutilla, Andre Schürrle teki maalin Thomas Müllerin syötöstä, ja tämän jälkeen Mesut Özil teki toisen maalin 120. peliminuutilla. Vielä tämän jälkeen Algeria onnistui tekemään yhden maalin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Ottelu päättyi Saksan 2–1 voittoon joka tarkoitti, että Saksa eteni puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettui Ranska.

Puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan, Mats Hummels teki 13. peliminuutilla ottelun ainoan maalin. Saksa voitti Ranskan 1–0 ja eteni näin ollen eteni välieriin.^[10]

Välierissä voitto (7–1) Brasiliaa vastaan oli merkittävä saavutus. Saksasta tuli ensimmäinen joukkue historiassa, joka teki viisi maalia 18 minuutissa ensimmäisellä puoliajalla. Saksa teki neljä maalia 400 sekunnissa ja he johtivat ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 5–0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran ja Toni Kroosin kahdella maalilla. Klosen maali 23. peliminuutilla, hänen 16. maailmanmestaruusmaali, antoi hänelle yksinoikeutetusti haltuunsa ennätyksen eniten maaleja maailmanmestaruuskilpailuissa tehneestä pelaajasta, jota häntä ennen hallussaan piti Brasilian Ronaldo.

Saksa juhlistamassa maailmanmestaruuttaan vuoden 2014 finaalissa

Toisella puoliajalla, Andre Schürrle teki kaksi maalia lisää ja näin Saksa johti ottelua jo 7–0, joka oli suurin johto Brasiliaa vastaan yhdessä pelissä. Brasilian ainoan maalin viimeisteli Oscar 90. peliminuutilla. Ottelu oli Brasilialle suurin tappio maailmanmestaruuskilpailuiden historiassa.^[11] Saksa teki ottelussa monta ennätystä voitollaan, mukaan lukien Klosen rikkoman ennätyksen, ensimmäinen joukkue joka on ollut mukana neljä vuotta peräkkäin välierissä, ensimmäinen joukkue joka teki seitsemän maalia maailmanmestaruuskilpailuiden pudotuspeleissä, ensimmäinen joukkue, joka teki viisi nopeinta peräkkäistä maalia maailmanmestaruuskilpailujen historiassa ja ensimmäinen joukkue, joka teki viisi maalia ensimmäisellä puoliajalla välierissä. Myös Saksan seitsemän maalia tekivät uuden ennätyksen Saksan tehdessä kaikkissa maailmanmestaruuskilpailuissa 223 maalia, jota ennen Brasilia oli tehnyt eniten maaleja 221 maalillaan.^[12]

Finaali järjestettiin Maracanalla Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta, jota mainostettiin maailman parhalla pelaajalla (Lionel Messi) vastaan maailman paras joukkue (Saksa).^[13]^[14]Mario Götzen 113. peliminuutilla tekemä maali oli ottelun ainoa ja näin ollen Saksa voitti finaalissa Argentiinan. Saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti maailmanmestaruuskilpailut Amerikassa.^[15]

Maailmanmestaruuskisat 2018 – katastrofi |

Saksa jäi vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä alkulohkonsa viimeiseksi saaden yhteensä vain kolme pistettä ja ei näin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa päässyt pudotuspeleihin. Saksa hävisi ensimmäisen ottelunsa Meksikolle 0–1, voitti toisessa ottelussa Ruotsin 2–1 ja hävisi kolmannen, ratkaisevan ottelunsa Etelä-Korealle 0–2.^[16]

Tulokset |

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
5. maaliskuuta 2014	Mercedes-Benz Arena, Stuttgart, Saksa	Chile	Ystävyysottelu	1–0	Mario Götze	54,449
13. toukokuuta 2014	Imtech Arena, Hampuri, Saksa	Puola	Ystävyysottelu	0–0		37,569
1. kesäkuuta 2014	Borussia-Park, Mönchengladbach, Saksa	Kamerun	Ystävyysottelu	2–2	Thomas Müller, Andre Schürrle	41,250
6. kesäkuuta 2014	Coface Arena, Mainz, Saksa	Armenia	Ystävyysottelu	6–1	Andre Schürrle, Lukas Podolski, Benedikt Höwedes, Miroslav Klose, Mario Götze (2)	27,000
16. kesäkuuta 2014	Arena Fonte Nova, Salvador, Brasilia	Portugali	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	4–0	Thomas Müller (3), Mats Hummels	51,081
21. kesäkuuta 2014	Estádio Castelão, Fortaleza, Brasilia	Ghana	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	2–2	Mario Götze, Miroslav Klose	59,621
26. kesäkuuta 2014	Arena Pernambuco, Recife, Brasilia	Yhdysvallat	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	0–1	Thomas Müller	41,876
30. kesäkuuta 2014	Estádio Beira-Rio, Porto Alegre, Brasilia	Algeria	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	2–1 (ja)	Andre Schürrle, Mesut Özil	43,063
4. heinäkuuta 2014	Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia	Ranska	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	0–1	Mats Hummels	74,240
8. heinäkuuta 2014	Estádio Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia	Brasilia	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	1–7	Thomas Müller, Miroslav Klose, Toni Kroos (2), Sami Khedira, Andre Schürrle (2)	58,141
13. heinäkuuta 2014	Maracanã, Rio de Janeiro, Brasilia	Argentiina	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	1–0 (ja)	Mario Götze	74,738
3. syyskuuta 2014	Esprit-arena, Düsseldorf, Saksa	Argentiina	Ystävyysottelu	2–4	Andre Schürrle, Mario Götze	51,132
7. syyskuuta 2014	Signal Iduna Park, Dortmund, Saksa	Skotlanti	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	2–1	Thomas Müller (2)	60,209
11. lokakuuta 2014	Varsovan kansallisstadion, Varsova, Puola	Puola	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	2–0
14. lokakuuta 2014	Veltins-Arena, Gelsenkirchen, Saksa	Irlanti	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	1–1	Toni Kroos	52,000
14. marraskuuta 2014	Grundig Stadion, Nürnberg, Saksa	Gibraltar	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	4–0	Thomas Müller (2), Mario Götze, Yogan Santos (om.)
18. marraskuuta 2014	Balaídos, Vigo, Espanja	Espanja	Ystävyysottelu	0–1	Toni Kroos

Voitto

Tasapeli

Häviö

Sijoitukset arvokilpailuissa |

Maailmanmestaruuskilpailut |

Mestari Hopeaa Pronssia Neljäs sija

Maailmanmestaruuskilpailut									Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T*	H	TM	PM	O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut
1934	Pronssia	3.	4	3	0	1	11	8	1	1	0	0	9	1
1938	1. kierros	10.	2	0	1	1	3	5	3	3	0	0	11	1
1950	Osallistuminen kiellettiin
1954	Mestari	1.	6	5	0	1	25	14	4	3	1	0	12	3
1958	Neljäs sija	4.	6	2	2	2	12	14	Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1962	Puolivälierät	7.	4	2	1	1	4	2	4	4	0	0	11	5
1966	Hopeaa	2.	6	4	1	1	15	6	4	3	1	0	14	2
1970	Pronssia	3.	6	5	0	1	17	10	6	5	1	0	20	3
1974	Mestari	1.	7	6	0	1	13	4	Valittu isäntämaaksi
1978	2. lohkovaihe	6.	6	1	4	1	10	5	Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1982	Hopeaa	2.	7	3	2	2	12	10	8	8	0	0	33	3
1986	Hopeaa	2.	7	3	2	2	8	7	8	5	2	1	22	9
1990	Mestari	1.	7	5	2	0	15	5	6	3	3	0	13	3
1994	Puolivälierät	5.	5	3	1	1	9	7	Ei osallistunut mestaruuden vuoksi
1998	Puolivälierät	7.	5	3	1	1	8	6	10	6	4	0	23	9
\| 2002	Hopeaa	2.	7	5	1	1	14	3	10	6	3	1	19	12
2006	Pronssia	3.	7	5	1	1	14	6	Valittu isäntämaaksi
2010	Pronssia	3.	7	5	0	2	16	5	10	8	2	0	26	5
2014	Mestari	1.	7	6	1	0	18	4	10	9	1	0	36	10
2018	Lohkovaihe		3	1	0	2	2	4	10	10	0	0	43	4
2022	Ratkeaa myöhemmin
2026
Yhteensä	19/21		109	67	20	22	226	125	94	74	18	2	292	70

*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.

**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.

***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Maanosaliittojen cup |

Maanosaliittojen cup
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM
1992	Ei selviytynyt karsinnoista
1995	Ei selviytynyt karsinnoista
1997	Ei osallistunut
1999	Lohkovaihe	5.	3	1	0	2	2	6
2001	Ei selviytynyt karsinnoista
2003	Ei osallistunut
2005	Pronssia	3.	5	3	1	1	15	11
2009	Ei selviytynyt karsinnoista
2013	Ei selviytynyt karsinnoista
2017	Mestari	1.	5	4	1	0	12	5
2021	Ratkeaa myöhemmin
Yhteensä	3/10		13	8	2	3	29	22

Euroopanmestaruuskilpailut |

Euroopan-mestaruuskilpailut									Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM	O	V	T	H	TM	PM
1960	Ei osallistunut
1964	Ei osallistunut
1968	Ei selviytynyt karsinnoista								4	2	1	1	9	2
1972	Mestari	1.	2	2	0	0	5	1	8	5	3	0	13	3
1976	Hopeaa	2.	2	1	1	0	6	4	8	4	4	0	17	5
1980	Mestari	1.	4	3	1	0	6	3	6	4	2	0	17	1
1984	Lohkovaihe	5.	3	1	1	1	2	2	8	5	1	2	15	5
1988	Välierät	3.	4	2	1	1	6	3	Valittu isäntämaaksi
1992	Hopeaa	2.	5	2	1	2	7	8	6	5	0	1	13	4
1996	Kultaa	1.	6	4	2	0	10	3	10	8	1	1	27	10
2000	Lohkovaihe	14.	3	0	1	2	1	5	8	6	1	1	20	4
2004	Lohkovaihe	12.	3	0	2	1	2	3	8	5	3	0	13	4
2008	Hopeaa	2.	6	4	0	2	10	7	12	8	3	1	35	7
2012	Välierät	3.	5	4	0	1	10	6	10	10	0	0	34	7
2016	Välierät	3.	6	4	1	1	13	8	10	7	1	2	24	9
2020	Ratkeaa myöhemmin
Yhteensä	12/15		49	27	11	11	78	53	100	70	20	10	239	64

Palkinnot |

Maailmanmestaruuskilpailut

Mestari (4): 1954, 1974, 1990, 2014

Hopeaa (4): 1966, 1982, 1986, 2002

Pronssia (4): 1934, 1970, 2006, 2010

Euroopan-mestaruuskilpailut

Mestari (3): 1972, 1980, 1996

Hopeaa (3): 1976, 1992, 2008

Maanosaliittojen cup

Pronssia: 2005

US Cup

Mestari: 1993

Kesäolympialaiset

Mestari: 1976

Mestari: 1980

Pronssia (3): 1964, 1972, 1988

Kilpailu				Yhteensä
Maailmanmestaruuskilpailut	4	4	4	12
Euroopanmestaruuskilpailut	3	3	2	8
Maanosaliittojen cup	0	0	1	1
Kesäolympialaiset	1	1	3	5
Yhteensä	9	8	10	27

Henkilöstö |

Nykyinen henkilöstö |

Löw ja Flick vuonna 2006

Tehtävä	Nimi
Päävalmentaja	Joachim Löw
Apuvalmentaja	Marcus Sorg
Maalivahtivalmentaja	Andreas Köpke
Kuntovalmentaja	Mark Verstegen Darcy Norman
Henkinen valmentaja	Dr. Hans-Dieter Hermann
Joukkueenjohtaja	Oliver Bierhoff
Urheilutoimenjohtaja	Horst Hrubesch

Pelaajat |

Nykyinen joukkue |

Seuraavat pelaajat on valittu ystävyysotteluun Venäjää vastaan 15. marraskuuta 2018 ja UEFA Nations Leaguen otteluun Alankomaita vastaan 19. marraskuuta 2018.
Ottelut ja maalit on päivitetty 16. lokakuuta 2018 Ranskaa vastaan pelatun UEFA Nations League -ottelun jälkeen.

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Manuel Neuer	27. maaliskuuta 1986 (ikä 33)	82	0	Bayern München
12	1M	Bernd Leno	4. maaliskuuta 1992 (ikä 27)	6	0	Arsenal
22	1M	Kevin Trapp	8. heinäkuuta 1990 (ikä 28)	3	0	Eintracht Frankfurt

2	2P	Thilo Kehrer	21. syyskuuta 1996 (ikä 22)	2	0	Paris Saint-Germain
3	2P	Jonas Hector	27. toukokuuta 1990 (ikä 28)	41	3	1. FC Köln
4	2P	Matthias Ginter	19. tammikuuta 1994 (ikä 25)	22	0	Borussia Mönchengladbach
5	2P	Mats Hummels	16. joulukuuta 1988 (ikä 30)	69	5	Bayern München
14	2P	Nico Schulz	1. huhtikuuta 1993 (ikä 26)	2	1	Hoffenheim
15	2P	Niklas Süle	3. syyskuuta 1995 (ikä 23)	14	0	Bayern München
16	2P	Antonio Rüdiger	3. maaliskuuta 1993 (ikä 26)	27	1	Chelsea
17	2P	Jonathan Tah	11. helmikuuta 1996 (ikä 23)	3	0	Bayer 04 Leverkusen
18	2P	Joshua Kimmich	8. helmikuuta 1995 (ikä 24)	36	3	Bayern München

6	3KK	Leon Goretzka	6. helmikuuta 1995 (ikä 24)	17	6	Bayern München
8	3KK	Toni Kroos	4. tammikuuta 1990 (ikä 29)	90	14	Real Madrid
11	3KK	Marco Reus	31. toukokuuta 1989 (ikä 29)	36	10	Borussia Dortmund
21	3KK	Sebastian Rudy	28. helmikuuta 1990 (ikä 29)	26	1	Schalke 04
24	3KK	Kai Havertz	11. kesäkuuta 1999 (ikä 19)	1	0	Bayer 04 Leverkusen

9	4H	Timo Werner	6. maaliskuuta 1996 (ikä 23)	21	8	RB Leipzig
10	4H	Julian Brandt	2. toukokuuta 1996 (ikä 22)	22	2	Bayer 04 Leverkusen
13	4H	Thomas Müller	13. syyskuuta 1989 (ikä 29)	98	38	Bayern München
19	4H	Leroy Sané	11. tammikuuta 1996 (ikä 23)	15	0	Manchester City
20	4H	Serge Gnabry	14. heinäkuuta 1995 (ikä 23)	3	3	Bayern München

Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia |

Marc-André ter Stegen ( Barcelona)

Jérôme Boateng ( Bayern München)

Julian Draxler ( PSG)

Emre Can ( Juventus)

Mark Uth ( Schalke)

İlkay Gündoğan ( Manchester City)

Nils Petersen ( SC Freiburg)

Edelliset kokoonpanot |

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2002

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1998

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1994

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1986

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1978

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1966

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2012

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2004

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2000

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1996

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1988

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1984

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1980

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1964

Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Maanosaliittojen cup 2005

Maanosaliittojen cup 1999

Eniten maaotteluita |

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat pelanneet Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 102 ottelua), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa.
Tilastot on päivitetty 12. lokakuuta 2018.

Lothar Matthäus on eniten otteluita pelannut pelaaja maajoukkuehistoriassa 150 ottelullaan.

#	Pelaaja	Aika	Ottelut	Maalit
1	Lothar Matthäus	1980–2000	150	23
2	Miroslav Klose	2001–2014	137	71
3	Lukas Podolski	2004–2017	130	49
4	Bastian Schweinsteiger	2004–2016	121	24
5	Philipp Lahm	2004–2014	113	5
6	Jürgen Klinsmann	1987–1998	108	47
7	Jürgen Kohler	1986–1998	105	2
8	Per Mertesacker	2004–2014	104	4
9	Franz Beckenbauer	1965–1977	103	14
10	Thomas Häßler	1988–2000	102	11

Eniten maaleja |

Alla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 55 maalia), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen kokoonpanossa.
Tilastot on päivitetty 20. lokakuuta 2018.

Miroslav Klose on eniten maaleja tehnyt pelaaja maajoukkuehistoriassa 71 maalilla.

#	Pelaaja	Aika	Maalit	Ottelut	Keskiarvo
1	Miroslav Klose	2001–2014	71	137	0.52
2	Gerd Müller	1966–1974	68	62	1.10
3	Lukas Podolski	2004–2017	49	130	0.38
4	Rudi Völler	1982–1994	47	90	0.52
4	Jürgen Klinsmann	1987–1998	47	108	0.44
6	Karl-Heinz Rummenigge	1976–1986	45	96	0.47
7	Uwe Seeler	1954–1970	43	72	0.60
8	Michael Ballack	1999–2010	42	98	0.43
9	Thomas Müller	2010–0000	38	98	0.39
10	Oliver Bierhoff	1996–2002	37	70	0.53

Päävalmentajat |

Nimi	Aika	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Häviöt	Voitto%	Saavutukset
Otto Nerz	1926–1936	70	42	10	18	60.00	Kolmas sijoitus Maailmanmestaruuskilpailuissa 1934
Sepp Herberger	1936–1942 1950–1964	167	94	27	46	56.29	Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1954, Neljäs sija Maailmamesntaruuskilpailuissa 1958
Helmut Schön	1964–1978	139	87	31	21	62.59	Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1966, Kolmas sijoitus Maailmanmestaruuskilpailuissa 1970, Winner of Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1972, Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1974, Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1976
Jupp Derwall	1978–1984	67	44	12	11	65.67	Voittaja Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1980, Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1982
Franz Beckenbauer	1984–1990	66	34	20	12	51.52	Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 1986, Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 1990
Berti Vogts	1990–1998	102	66	24	12	64.71	Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1992, Voittaja Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1996
Erich Ribbeck	1998–2000	24	10	6	8	41.67
Rudi Völler	2000–2004	53	29	11	13	54.72	Toinen sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2002
Jürgen Klinsmann	2004–2006	34	20	8	6	58.82	Kolmas sija Maanosaliittojen cupissa 2005, Kolmas sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2006
Joachim Löw	2006–2020	163	108	29	26	66.26	Toinen sija Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2008, Kolmas sija Maailmanmestaruuskilpailuissa 2010,Voittaja Maailmanmestaruuskilpailuissa 2014
Yhteensä		882	512	178	192	59.42

Entisiä pelaajia |

Nimi	Vuodet	O	M	Saavutuksia
Klaus Allofs	1978–1988	56	17	EM-kulta 1980
Klaus Augenthaler	1983–1990	27	0	MM-kulta 1990
Markus Babbel	1995–2000	51	1	EM-kulta 1996
Franz Beckenbauer	1965–1977	103	14	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Bein	1989–1993	17	3	MM-kulta 1990
Thomas Berthold	1985–1994	62	1	MM-kulta 1990
Oliver Bierhoff	1996–2002	70	36	EM-kulta 1996
Fredi Bobic	1994–2004	37	10	EM-kulta 1996
Marco Bode	1995–2002	40	9	EM-kulta 1996
Rainer Bonhof	1972–1981	53	9	EM-kulta 1972 ja 1980, MM-kulta 1974
Andreas Brehme	1984–1994	86	8	MM-kulta 1990
Paul Breitner	1971–1982	48	10	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hans-Peter Briegel	1979–1986	72	4	EM-kulta 1980
Guido Buchwald	1984–1994	76	4	MM-kulta 1990
Edmund Conen	1934–1941	28	27	MM-pronssi 1934
Bernhard Cullmann	1973–1980	40	6	MM-kulta 1974, EM-kulta 1980
Bernard Dietz	1974–1981	53	0	EM-kulta 1980
Dieter Eilts	1993–1997	31	0	EM-kulta 1996
Horst Eckel	1952–1958	32	0	MM-kulta 1954
Herbert Erhardt	1953–1962	50	1	MM-kulta 1954
Klaus Fischer	1977–1982	45	32	MM-hopea 1982
Heinz Flohe	1970–1978	39	8	MM-kulta 1974
Bernd Förster	1979–1984	33	0	EM-kulta 1980
Karl-Heinz Förster	1978–1986	81	2	EM-kulta 1980
Steffen Freund	1995–1998	21	0	EM-kulta 1996
Jürgen Grabowski	1966–1974	44	5	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Helmut Haller	1958–1970	33	13	MM-hopea 1966
Thomas Häßler	1988–2000	101	11	MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Thomas Helmer	1990–1998	68	5	EM-kulta 1996
Jupp Heynckes	1967–1976	39	14	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uli Hoeneß	1972–1976	35	5	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Karl Hohmann	1930–1937	26	20	MM-pronssi 1934
Bernd Hölzenbein	1973–1978	40	5	MM-kulta 1974
Horst-Dieter Höttges	1965–1974	66	1	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Horst Hrubesch	1980–1982	21	6	EM-kulta 1980
Bodo Illgner	1987–1994	54	0	MM-kulta 1990
Paul Janes	1932–1942	71	7	MM-pronssi 1934
Jens Jeremies	1997–2004	55	1	MM-hopea 2002
Oliver Kahn	1995–2006	86	0	EM-kulta 1996, MM-kulta 2006
Manfred Kaltz	1975–1983	69	8	EM-kulta 1980
Jürgen Klinsmann	1987–1998	108	47	MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Bernhard Klodt	1950–1959	19	3	MM-kulta 1954
Stanislaus Kobierski	1931–1934	26	9	MM-pronssi 1934
Jürgen Kohler	1986–1998	105	2	MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Werner Kohlmeyer	1951–1955	22	0	MM-kulta 1954
Andreas Köpke	1990–1998	59	0	MM-kulta 1990, EM-kulta 1996

Nimi	Vuodet	O	M	Saavutuksia
Erwin Kremers	1972–1974	15	3	EM-kulta 1972
Stefan Kuntz	1993–1997	25	6	EM-kulta 1996
Jens Lehmann	1998–2008	61	0	MM-hopea 2002, EM-hopea 2008
Ernst Lehner	1933–1942	65	31	MM-pronssi 1934
Werner Liebrich	1951–1956	16	0	MM-kulta 1954
Pierre Littbarski	1981–1990	73	18	MM-kulta 1990
Felix Magath	1977–1986	43	3	EM-kulta 1980
Karl Mai	1953–1959	21	1	MM-kulta 1954
Sepp Maier	1966–1979	95	0	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Lothar Matthäus	1980–2000	150	23	EM-kulta 1980, MM-kulta 1990
Andreas Möller	1988–1999	85	29	MM-kulta 1990, EM-kulta 1996
Max Morlock	1950–1958	26	21	MM-kulta 1954
Gerd Müller	1966–1974	62	68	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Hansi Müller	1978–1983	42	5	EM-kulta 1980
Günter Netzer	1965–1975	37	6	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Wolfgang Overath	1963–1974	81	17	MM-kulta 1974
Hans Pflügler	1987–1990	11	0	MM-kulta 1990
Jupp Posipal	1951–1956	32	1	MM-kulta 1954
Helmut Rahn	1951–1960	40	21	MM-kulta 1954
Karl-Heinz Riedle	1988–1994	42	16	MM-kulta 1990
Stefan Reuter	1987–1998	69	2	MM-kulta 1990 EM-kulta 1996
Karl-Heinz Rummenigge	1976–1986	95	45	EM-kulta 1980
Hans Schäfer	1952–1962	39	15	MM-kulta 1954
Karl-Heinz Schnellinger	1958–1971	47	1	MM-hopea 1966
Mehmet Scholl	1995–2002	36	8	EM-kulta 1996
Harald Schumacher	1979–1986	76	0	EM-kulta 1980
Willi Schulz	1959–1970	66	0	MM-hopea 1966
Bernd Schuster	1979–1984	21	4	EM-kulta 1980
Georg Schwarzenbeck	1971–1978	44	0	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Uwe Seeler	1958–1970	72	43	MM-hopea 1966
Uli Stielike	1975–1984	42	3	EM-kulta 1980
Thomas Strunz	1990–1999	41	1	EM-kulta 1996
Fritz Szepan	1929–1939	34	8	MM-pronssi 1934
Olaf Thon	1984–1998	52	3	MM-kulta 1990
Hans Tilkowski	1957–1967	39	0	MM-hopea 1966
Toni Turek	1950–1954	20	0	MM-kulta 1954
Rudi Völler	1982–1994	90	47	MM-kulta 1990
Berti Vogts	1967–1978	96	1	EM-kulta 1972, MM-kulta 1974
Fritz Walter	1940–1958	61	33	MM-kulta 1954
Ottmar Walter	1950–1956	21	10	MM-kulta 1954
Wolfgang Weber	1964–1974	53	2	MM-hopea 1966
Herbert Wimmer	1968–1976	36	4	MM-kulta 1974
Christian Wörns	1992–2005	66	0	EM-hopea 1992
Christian Ziege	1993–2004	72	9	EM-kulta 1996

Vaikutus kulttuuriin |

Saksan maajoukkueen kannattajia Bochumissa vuonna 2006.

Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.^[17] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.

Lähteet |

↑ FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA.com. 7.2.2019. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)

↑ http://ccahill.hubpages.com/hub/Euro-2012-Average-Age-Of-The-Squads

↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-deutschland-portugal/

↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-niederlande-deutschland/

↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-deutschland/

↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-viertelfinale-deutschland-griechenland/

↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-deutschland-italien/

↑ Portugal’s Cristiano Ronaldo outshone by Germany’s Thomas Müller The Guardian. Viitattu 19.6.2015.

↑ Why Germany’s team ethic could be too much for even Cristiano Ronaldo The Guardian. Viitattu 19.6.2015.

↑ France 0–1 Germany – watch again – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.

↑ Brazil 1–7 Germany: Match replay (UK only) – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.

↑ The Mineirazo in numbers Viitattu 19.6.2015.

↑ Why Mueller is the World Cup superstar Messi only dreams of being Yahoo! Viitattu 19.6.2015.

↑ The World Cup Final: The Best Team vs. the Best Player The Wall Street Journal. Viitattu 19.6.2015.

↑ Deutsche Welle Viitattu 19.6.2015.

↑ Kaikkien aikojen katastrofi jalkapallon MM-kisoissa – Saksan umpisurkea suoritus sai asiantuntijatkin haukkomaan henkeään: “Täysin sekaisin” yle.fi. Viitattu 27.6.2018.

↑ Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla |

Maajoukkue Saksan jalkapalloliiton sivuilla (englanniksi)

Saksa FIFA:n sivuilla (englanniksi)

RSSSF: Maaottelut ja tulokset (englanniksi)

RSSSF: Pelaajatilastoja (englanniksi)

Euroopan jalkapallomaajoukkueet (UEFA)

Alankomaat • Albania • Andorra • Armenia • Azerbaidžan • Belgia • Bosnia ja Hertsegovina • Bulgaria • Englanti • Espanja • Färsaaret • Georgia • Gibraltar • Irlanti • Islanti • Israel • Italia • Itävalta • Kazakstan • Kosovo • Kreikka • Kroatia • Kypros • Latvia • Liechtenstein • Liettua • Luxemburg • Makedonia • Malta • Moldova • Montenegro • Norja • Pohjois-Irlanti • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • San Marino • Serbia • Skotlanti • Slovakia • Slovenia • Suomi • Sveitsi • Tanska • Tšekki • Turkki • Ukraina • Unkari • Valko-Venäjä • Venäjä • Viro • Wales

Entiset: Itä-Saksa • Jugoslavia • Neuvostoliitto • Saar • Serbia ja Montenegro • Tšekkoslovakia

Jalkapallon maailmanmestarit

1930 Uruguay	1934 Italia	1938 Italia	1950 Uruguay	1954 Saksa	1958 Brasilia	1962 Brasilia	1966 Englanti	1970 Brasilia	1974 Saksa
1978 Argentiina	1982 Italia	1986 Argentiina	1990 Saksa	1994 Brasilia	1998 Ranska	2002 Brasilia	2006 Italia	2010 Espanja	2014 Saksa

Jalkapallon euroopanmestarit

1960 Neuvostoliitto	1964 Espanja	1968 Italia	1972 Saksa	1976 Tšekkoslovakia	1980 Saksa	1984 Ranska	1988 Alankomaat
1992 Tanska	1996 Saksa	2000 Ranska	2004 Kreikka	2008 Espanja	2012 Espanja	2016 Portugali

Saksan jalkapallo

[1] FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA.com. 7.2.2019. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)

[2] ttp://ccahill.hubpages.com/hub/Euro-2012-Average-Age-Of-The-Squads

[3] ttp://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-deutschland-portugal/

[4] ttp://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-niederlande-deutschland/

[5] ttp://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-deutschland/

[6] ttp://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-viertelfinale-deutschland-griechenland/

[7] ttp://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-deutschland-italien/

[8] Portugal’s Cristiano Ronaldo outshone by Germany’s Thomas Müller The Guardian. Viitattu 19.6.2015.

[9] Why Germany’s team ethic could be too much for even Cristiano Ronaldo The Guardian. Viitattu 19.6.2015.

[10] France 0–1 Germany – watch again – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.

[11] Brazil 1–7 Germany: Match replay (UK only) – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.

[12] The Mineirazo in numbers Viitattu 19.6.2015.

[13] Why Mueller is the World Cup superstar Messi only dreams of being Yahoo! Viitattu 19.6.2015.

[14] The World Cup Final: The Best Team vs. the Best Player The Wall Street Journal. Viitattu 19.6.2015.

[15] Deutsche Welle Viitattu 19.6.2015.

[16] Kaikkien aikojen katastrofi jalkapallon MM-kisoissa – Saksan umpisurkea suoritus sai asiantuntijatkin haukkomaan henkeään: “Täysin sekaisin” yle.fi. Viitattu 27.6.2018.

[17] Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)

搜尋此網誌