Maria Wiik Sisällysluettelo Elämänvaiheet | Teoksia | Palkinnot | Kirjallisuutta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKValtion taidemuseo.Valitut Palat.Suomen kuvataiteilijat -matrikkeli.Oulun taidemuseo.Wiik, Maria (1853–1928).Maria Wiik Valtion taidemuseon kokoelmissa.Taidevartti: Taiteilijatoveruutta: Maria Wiik.WorldCat Identitiescb13577078h(data)10176268120000 0000 6823 77184166no20120283628429405348034150011107096514638laajentamalla

Suomalaiset taidemaalaritVuonna 1853 syntyneetVuonna 1928 kuolleet


3. elokuuta1853Helsinki19. kesäkuuta1928taidemaalareitaPariisin salonkiinJean WiikSuomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussaAdolf von Beckerin yksityiskoulussaSeverin FalkmaninPariisiinAcadémie des Beaux-ArtsiinAcadémie JulianissaHelene SchjerfbeckinPuvis de ChavannesinSt IvesiinPia KatermanMaailmalleAteneumin taidemuseo
















Maria Wiik

Maria Wiik vuonna 1920.
Maria Wiik vuonna 1920.
Henkilötiedot
Syntynyt
3. elokuuta 1853
Helsinki, Suomi
Kuollut
19. kesäkuuta 1928 (74 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus
Suomen lippu Suomi
Taiteilija
Ala
taidemaalari
Infobox OK

Maria Catharina Wiik (3. elokuuta 1853 Helsinki – 19. kesäkuuta 1928 Helsinki) oli 1800-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemaalareita.[1]


Wiik maalasi runsaasti henkilö- ja muotokuvia sekä asetelmia. Wiikin vuonna 1881 maalaama muotokuva sisarestaan Hilda Wiikistä hyväksyttiin Pariisin salonkiin.[2] Wiikin maalaukset olivat yleensä pienikokoisia. Suurin hänen maalauksistaan on Huono omatunto (1886), joka on kooltaan 128 cm × 81 cm.[3]




Sisällysluettelo





  • 1 Elämänvaiheet


  • 2 Teoksia


  • 3 Palkinnot


  • 4 Kirjallisuutta


  • 5 Lähteet


  • 6 Aiheesta muualla




Elämänvaiheet |


Maria Wiikin isä oli Uudenmaan lääninarkkitehti Jean Wiik.[1] Maria Wiik opiskeli taidetta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Adolf von Beckerin yksityiskoulussa sekä Severin Falkmanin yksityisoppilaana. Hän lähti Pariisiin jatkamaan taideopintojaan vuonna 1875. Naiset eivät päässeet opiskelemaan Académie des Beaux-Artsiin, mutta hän sai opettajakseen Tony Robert-Fleuryn Académie Julianissa.


Vuonna 1880 Wiik toimi lukuvuoden verran Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sijaisopettajana. Hän lähti vuosisadan lopulla ystävänsä Helene Schjerfbeckin kanssa jälleen Pariisiin työskentelemään joksikin aikaa muun muassa Bouvet’n ateljeehen Puvis de Chavannesin johdolla. Samana vuonna he matkustivat yhdessä St Ivesiin, Englantiin.[4][1] Matkan myötä Wiikin teoksiin tuli lisää psykologista tarkkuutta ja tunnelmallisuutta. Wiikin parhaina teoksina pidetään hänen 1880-luvun tuotantoaan.[3]


1890-luvulla Wiikin tyyli muuttui, ja viimeisinä vuosina maalaamista vaikeutti silmäsairaus.[5] Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotimaassa, ja viimeiset työnsä hän maalasi noin vuonna 1923.[6] Vuonna 1954 ilmestyi Pia Katerman väitöskirja Maria Wiikistä.



Teoksia |


  • Hilda Wiikin muotokuva, 1881

  • Naurava tyttö

  • Huono omatunto, 1886

  • Ullakkokamarissa, 1889


  • Maailmalle, 1889

  • Amelie Lundalin muotokuva

  • Marie Bashkirtseffin muotokuva[6]




  • Karstaava tyttö 1883. Öljy kankaalle, 114 cm × 131 cm.







  • Snappertunan tyttö. Öljy kankaalle 47,5 cm × 37 cm.







  • Hilja Tukiainen 1884.







  • Asetelma.







  • Maailmalle 1889. Ateneumin taidemuseo.





Palkinnot |


  • Suomen Taideyhdistyksen tukaattipalkinto 1885

  • Mention Honorable Yleisessä taidenäyttelyssä Helsingissä 1885


  • Maailmalle-maalaus palkittiin Pariisin maailman näyttelyssä pronssimitalilla 1900[1]


Kirjallisuutta |


  • Katerma, Pia: Maria Wiik. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1954.

  • Konttinen, Riitta: Maria Wiik. Otava, 2000. ISBN 951-1-16543-7


Lähteet |



  1. ↑ abcd Sinisalo, Soili: Maria Wiik, s. 24. Taiteilijattaria. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.


  2. ↑ Valtion taidemuseo.


  3. ↑ ab Valitut Palat.


  4. ↑ Suomen kuvataiteilijat -matrikkeli.


  5. ↑ Oulun taidemuseo.


  6. ↑ ab Sinisalo, Soili: Maria Wiik, s. 24–30. Taiteilijattaria. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.



Aiheesta muualla |



  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Wiik Wikimedia Commonsissa
  • Konttinen, Riitta: Wiik, Maria (1853–1928). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

  • Maria Wiik Valtion taidemuseon kokoelmissa.


  • Taidevartti: Taiteilijatoveruutta: Maria Wiik. Videotallenne (19 min). Kantti.net.



Auktoriteettitunnisteet

  • WorldCat Identities

  • BNF: cb13577078h (data)

  • GND: 1017626812

  • ISNI: 0000 0000 6823 7718

  • Kansallisbiografia: 4166

  • LCCN: no2012028362

  • RKD: 84294

  • SUDOC: 053480341

  • ULAN: 500111070

  • VIAF: 96514638


Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.






-

Popular posts from this blog

Jet Time Laivasto | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoJet Time - The CompanyThe CompanyManagementJet Time aloittaa lauantaina Suomi-rekisterissä olevalla Boeing 737 -koneellaJettime Finland Fleet Details and HistoryJettime Fleet Details and HistoryRegional Jet OÜ takes over ATR production for SASJet Time Returns To Its Core BusinessYhtiön kotisivutlaajentamalla

Image
Tanskalaiset lentoyhtiöt IATAICAOtanskalainenlentoyhtiötilauslentojaICAOScandinavian Airlinesin Yhtiön pääkonttori Kastrupissa. Jet Time (IATA: JO , ICAO: JTG , kutsukoodi: JETTIME ) on tanskalainen vuonna 2006 perustettu lentoyhtiö. [1] Se lentää tilauslentoja kuljettaen erityisesti pakettimatkalaisia. Lisäksi se tarjoaa koneitaan muiden lentoyhtiöiden käyttöön ACMI-vuokrasopimuksilla ( Aircraft, Crew, Maintenance, Insurance ). Se on suurin tanskalaisomisteinen lentoyhtiö. [2] Yhtiön toimitusjohtaja on Jørgen Holme. [3] Jet Time perusti vuonna 2014 Suomeen tytäryhtiö Jet Time Finlandin (ICAO: JTF , kutsukoodi: JETFIN ), jotta voisi liikennöidä Suomesta Turkkiin. [4] Yhtiöllä on yksi Boeing 737-700 kone (OH-JTZ) Suomen rekisterissä. [5] Laivasto | Boeing 737-700 Lokakuussa 2017: [6] 1 ATR 72-500 2 ATR 72-600 3 Boeing 737-300 5 Boeing 737-700 (1 Jet Time Finland...
Read more

Olympian arkeologinen museo Sisällysluettelo Historia ja rakennus | Kokoelmat | Lähteet | Aiheesta muualla | Navigointivalikko37°38′36″N, 21°37′46″EInfobox OKArchaeological Museum of Olympia: HistoryArchaeological Museum of Olympia: DescriptionΜουσείο Ιστορίας των Ολυμπιακών Αγώνων της Αρχαιότητας: ΙστορικόArchaeological Museum of Olympia

Image
Olympian arkeologinen museo kreik.arkeologinenmuseoOlympianArchaía OlympíanKreikassaantiikinOlympian kisojenOlympian kisojen historian museoOlympian kaivausten historian museouusklassisessamaanjäristyksissäMelína MerkoúriAteenan vuoden 2004 olympialaisiavestibyyliesihistorialliseltavarhaiskristilliselleKreikan klassisen kaudenvotiivilahjojaPraksiteleen HermesPraksiteleenDionysosHermestäPaionioksen NikePaionioksenNikeäZeuksen temppelinpäätykolmiokoristelujenmetooppienApolloniaHeran temppelinMetrooninHerodes Atticuksen NymfaioninZeustaGanymedestäMiltiades nuoremmanMarathonin taistelussavotiivilahjojaZeuksen alttariltaMiltiades nuoremmanMarathonin taistelustaZeusGanymedesPaionioksen NikeFeidiaanoinokhoeFeidiaan työpajastaZeuksen temppelinHerakleen urotöitäHesperidien omenaPraksiteleen HermesNymfaionistaOlympian kisojen Olympian arkeologinen museo Αρχαιολογικό ...
Read more

Äpy Sisällysluettelo Äpyt kautta historian | Esimerkkejä Äpy-huumorista | Katso myös | Kirjallisuutta | Aiheesta muualla | Navigointivalikkowww.äpy.fi

Image
TeekkarikulttuuriVappulehdet teekkarienvappulehtijouluna1948Apu19481953195819601964196619671983Vappuna2009saunojenspeksien Finnish Design Äpy 2007 Äpy (kirjoitettuna myös ) on Suomen vanhin teekkarien vappulehti. Äpy-lehti syntyi jouluna 1948 Lönnrotinkadun Polilla. Ensimmäinen Äpy yhdisti humorististen joululehtien perinteen ja työttömien myymän Apu-lehden. Aluksi Äpy ilmestyi epäsäännöllisesti vuosina 1948, 1953, 1958, 1960, 1964, 1966 ja 1967. Tämän jälkeen Äpy on ilmestynyt parittomina vuosina ja sen ulkoasu on ollut aina erikoinen ja erilainen. Erikoisin lienee Äpyfoni (1983), joka oli sekä lehti, äänilevy että levysoitin. Vappuna 2009 ilmestyneen UniikkiÄpyn jokainen myyntikappale erosi sisällöltään muista. Äpyn julkaisijana toimii Suomen Äpy-lehtien Liitto ry. Äpyn tuotoilla on kautta aikain tuettu monenlaista teekkarit...
Read more