Suomen Naisten Demokraattinen Liitto Sisällysluettelo Historia | Organisaatio | Puheenjohtajat | Tutkimus | Lähteet | NavigointivalikkoISSN 0500-8476SNDLlinkkilinkki
Suomen Kansan Demokraattinen LiittoSuomalaiset poliittiset naisjärjestöt
Suomen Kansan Demokraattisen LiitonSuomen kommunistisen puolueen3. joulukuutaKirjan talollaAnna NevalainenSaara TuominenSuomen Demokratian Pioneerien LiitonAimo AaltonenDemokraattiseen vaihtoehtoonNaisten demokraattisen toimintakeskuksenVasemmistoliittoaNaisten kansainväliseen demokraattiseen liittoon - NKDLHertta KuusinenMirjam Vire-TuominenISSN 0500-8476
Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (SNDL, 1944–1990) oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) naisjärjestö ja yhteisöjäsen, jonka jäsenistöstä enemmistön muodostivat Suomen kommunistisen puolueen (SKP) kannattajat.
Sisällysluettelo
1 Historia
2 Organisaatio
3 Puheenjohtajat
4 Tutkimus
5 Lähteet
Historia |
SNDL perustettiin 3. joulukuuta 1944 Helsingissä Kirjan talolla SKDL:ää lähellä olleiden naisten maanlaajuiseksi yhteistyöjärjestöksi pääasiassa kommunistien aloitteesta. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anna Nevalainen ja sihteeriksi Saara Tuominen. Liittoa perustettaessa sillä ei ollut toimivia osastoja kuin Helsingissä, mutta niitä perustettiin pian ympäri maata ja vuoden päästä SNDL:ään kuului noin sata perusjärjestöä. SNDL:n organisaatio oli alkuvaiheessa kiinteässä yhteydessä SKDL:n piirijärjestöihin, kunnes liitolle luotiin omat piirit. SNDL oli vahvasti mukana Suomen Demokratian Pioneerien Liiton (SDPL) toiminnan käynnistämisessä loppuvuodesta 1945.[1]
Kommunisteilla oli SNDL:ssä aina vahva asema. SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen esitti maaliskuussa 1953 puolueensa keskuskomitealle tilannearvion, jonka mukaan SDNL:n liittotoimikunnan 21 jäsenestä 14 oli kommunisteja. Keskustoimiston 16 työntekijästä kommunisteja oli tuolloin 12.[2] 1960-luvulla naisliitto pyrki pysymään erossa kommunistien keskinäisistä riidoista, mutta tämä osoittautui pidemmän päälle mahdottomaksi ja 1970-luvun alussa asetelmat selkiintyivät. Vuoden 1971 liittokokouksessa SKDL:n ja SKP:n enemmistöä kannattaneita oli edustajista 65% ja asetelmat pysyivät 1970-luvun suurin piirtein samoina. Vähemmistöön jääneet saivat kannatusta varsinkin Lahden, Uudenmaan, Helsingin, Etelä-Saimaan ja Joensuun piirijärjestöistä, joissa SKP:n opposition kannattajat olivat enemmistöinä. SNDL joutui järjestötaistelun kohteeksi siinä missä muutkin kansandemokraattiset joukkojärjestöt ja sen hallinnasta kilpailtiin ankarasti.[3]
SNDL:n keskustelujen painopiste siirtyi 1970-luvulla selvästi työläisnaisiin, mikä näkyi muun muassa valtakunnallisissa työläisnaiskonferensseissa, joista ensimmäinen järjestettiin Lahdessa maaliskuussa 1974. Tätä seurasivat konferenssit Helsingissä (1976) ja Seinäjoella (1979), "tapaaminen" Helsingissä (1982) ja "Työläisnaisten 4. foorumi" (1986) Helsingissä. 1988 järjestettiin "Naisfoorumi"-niminen tapahtuma.[4]
SNDL hajosi vuonna 1986, kun SKP:n erotetun opposition kannattajien hallussa olleet, ja Demokraattiseen vaihtoehtoon liittyneet, piirijärjestöt erotettiin 22. marraskuuta. Oppositio perusti tämän jälkeen Naisten demokraattisen toimintakeskuksen ja SNDL muodosti erotetuille alueille uudet organisaatiot. Vuonna 1990 SNDL oli yhtenä osapuolena perustamassa Vasemmistoliittoa ja järjestön itsenäinen toiminta lakkautettiin. Kuitenkin Suomen Naisten Demokraattisen Liiton Uudenmaan piiri jatkaa toimintaa itsenäisenä järjestönä, puheenjohtajanaan Sanelma Haapala. SDNL:n Uudenmaan Piiri toimii osoitteessa Asematie 11 A 3krs. Puh:09-2428532. [5]
Organisaatio |
SNDL:n jäsenmäärä vaihteli 10 000 ja 20 000 välillä. SNDL:n toiminnassa oli mukana satoja perusjärjestöjä, joita ohjasi parisenkymmentä piirijärjestöä.[6] SNDL kuului Naisten kansainväliseen demokraattiseen liittoon - NKDL (Women International Democratic Federation – WIDF), jonka puheenjohtajana toimi vuodet 1969–1974 SNDL:n Hertta Kuusinen. Mirjam Vire-Tuominen puolestaan toimi NKDL:n pääsihteerinä 1977–1990.[7]
SNDL:n äänenkannattaja oli Uusi Nainen (ISSN 0500-8476), joka on jatkanut ilmestymistään SNDL:n lakkauttamisen jälkeen. "Kommareiden kotiliedeksikin" kutsutun lehden levikki oli 1970-luvulla parhaimmillaan 80 000.[8] 1980-luvulla Uusi Nainen koki takaiskuja ja jopa sen lakkauttamisesta keskusteltiin, kun lehden julkaiseminen kävi liiton taloudelle raskaaksi.[9]
Puheenjohtajat |
Anna Nevalainen (1944–)- Hellä Meltti
- Helvi Niskanen
- Anna-Liisa Korpinen
Inger Hirvelä (1980–1986)
Tutkimus |
- Elina Katainen: Akkain aherrusta aatteen hyväksi. Suomen naisten demokraattinen liitto 1944–1990 (KSL 1994)
Lähteet |
↑ Erkki Salomaa: Tavoitteena kansanvalta (Kansankulttuuri 1964), s.59–60.
↑ Heikki Mikko Viitala: Vasemmistolainen työväenliike Suomessa osa 1: SKP - parlamentaarinen ja vallankumouksellinen puolue 1918-1988 (Kommunisti-lehden julkaisusarja 1/88), s. 84–85.
↑ Katainen 1994, s. 365–371
↑ Katainen 1994, s. 372–374.
↑ Katainen 1994, s. 381–383.
↑ SNDL (Kansan Arkisto)
↑ Naisten Kansainvälinen Demokraattinen Liitto 60 vuotta: Juhlatapaaminen Pariisissa (Demokraattinen naisverkosto) linkki
↑ Sanna Sommers: Ei vain kauniille ja nuorille (Ylioppilaslehti 2002) linkki
↑ Katainen 1994, 369.