Vartalo (kielitiede) Lähteet | NavigointivalikkoErkki Savolainen, Verkkokielioppi, Finnlectura

Muoto-oppi


morfeemisuffiksitkieliopillinen ainesjuurijohdosnomineillaverbeilläastevaihteluessiivistäpartitiivista




Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä. Vartalo voi olla joko johtamaton (juuri) tai johdettu (johdos). Sekä nomineilla (substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit) että verbeillä on vartalo, johon voidaan liittää tunnus ja taivutuspääte. Tunnus on nomineissa monikon, verbeissä aikamuodon tai tapaluokan tunnus. Niissä sanoissa, joissa on astevaihtelu, vartalo voi olla joko vahvassa tai heikossa asteessa. Vokaaliin loppuvaa vartaloa kutsutaan vokaalivartaloksi, konsonanttiin loppuvaa vastaavasti konsonanttivartaloksi. Sanalla voi olla kaksi erilaista vartaloa: vokaalivartalo, joka on kaikilla sanoilla, ja lisäksi konsonanttivartalo.[1] Nominin vartalo voi olla perusmuodon, nominatiivin kaltainen tai loppuosastaan erilainen.


Esimerkkejä


Esimerkki yksivartaloisesta sanasta, jonka vartalo on perusmuodon kaltainen, on talo: talo-n, talo-a, talo-na, talo-ssa jne. Tyypillinen astevaihtelusana on hattu: hatu-n (heikko vartalo) hattu-a (vahva vartalo). Tavallisin muutos vartalon lopussa on, että sananloppuinen i muuttuu e:ksi, kuten sanassa onni: onne-n, onne-a. (Historiallisesti muutos on tapahtunut päinvastoin, vanha e on sanan lopussa muuttunut i:ksi). Monimutkaisimpia ovat vanhat omaperäiset sanat, jotka nykysuomessa loppuvat -si: vesi, vede-n (heikko vokaalivartalo), vet-tä (konsontanttivartalo), vete-nä (vahva vokaalivartalo).


Substantiivilla saari on sekä vokaali- että konsonanttivartalo. Sen vokaalivartalo saadaan yksikön essiivistä: saare|na. Konsonanttivartalo saadaan esiin yksikön partitiivista: saar|ta.[1]


Verbillä mennä on myös vokaali- ja konsonanttivartalo. Vokaalivartalo ilmenee indikatiivin preesensin monikon 3. persoonassa mene|vät. Konsonanttivartalo saadaan esiin imperatiivin yksikön 3. persoonasta: men|köön.[1]


Aiemmin ovat konsonanttivartalot olleet nykyistä yleisempiä,[2] nykyisin niillä saadaan tekstiin vanha sävy: lasna ollessaan. Joskus on leikillisesti ruvettu taivuttamaan sanoja ikään kuin niillä olisi konsonanttivartalo, mutta se on virheellistä. Esimerkiksi: kaali > kaalta, pitää olla kaalia, ja viini (juoma) > viintä, pitää olla viiniä.[1]



Lähteet |



  1. abcd Osmo Ikola, Nykysuomen käsikirja, s. 23


  2. Erkki Savolainen, Verkkokielioppi, Finnlectura








Popular posts from this blog

Olympian arkeologinen museo Sisällysluettelo Historia ja rakennus | Kokoelmat | Lähteet | Aiheesta muualla | Navigointivalikko37°38′36″N, 21°37′46″EInfobox OKArchaeological Museum of Olympia: HistoryArchaeological Museum of Olympia: DescriptionΜουσείο Ιστορίας των Ολυμπιακών Αγώνων της Αρχαιότητας: ΙστορικόArchaeological Museum of Olympia

Äpy Sisällysluettelo Äpyt kautta historian | Esimerkkejä Äpy-huumorista | Katso myös | Kirjallisuutta | Aiheesta muualla | Navigointivalikkowww.äpy.fi

Jet Time Laivasto | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoJet Time - The CompanyThe CompanyManagementJet Time aloittaa lauantaina Suomi-rekisterissä olevalla Boeing 737 -koneellaJettime Finland Fleet Details and HistoryJettime Fleet Details and HistoryRegional Jet OÜ takes over ATR production for SASJet Time Returns To Its Core BusinessYhtiön kotisivutlaajentamalla