Karhula Sisällysluettelo Historia | Urheilu | Kulttuuri | Kauppalanosat | Väestö | Katso myös | Lähteet | Navigointivalikko60°30′54.8″N, 026°55′59.7″E60°30′54.8″N, 026°55′59.7″EInfobox OKSuomen tilastollinen vuosikirja 1976Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975Julkaisun verkkoversio (PDF)m
Karhula
Kymenlaaksossa19511976kauppalaKymistäKotkanKarhulan kaupunginosaVehkalahtiKymin kirkkoSuuren Pohjan sodanViroon1879William RuthKarhula OsakeyhtiönA. AhlströminHeliläSunilanKorkeakoskenAlvar AallonOtto-Iivari MeurmaninKarhulan KatajaisetPeli-KarhutKarhulan VeikotKarhulan UrheilijatRatekoSunilan SisuHalla-TiutinenkeskustaajamaMarinkyläSaksala
| Karhula | |
|---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kotka | |
 |  |
vaakuna | sijainti |
| Sijainti | |
| Lääni | Kymen lääni |
| Maakunta | Kymenlaakson maakunta |
| Hallinnollinen keskus | Helilä |
| Perustettu | 1951 |
| – emäpitäjä | Kymi |
| Liitetty | 1977 |
| – liitoskunnat | Kotka Kymi Karhula |
| – syntynyt kunta | Kotka |
| Pinta-ala | km² [1] (1.1.1976) |
| – maa | 44,3 km² |
| Väkiluku | 22 686 [2] (31.12.1976) |
| Infobox OK | |
Karhula oli Kymenlaaksossa vuosina 1951–1976 sijainnut kauppala. Kauppala erotettiin Kymistä ja pakkoliitettiin Kotkan kaupunkiin. [3] Nykyinen Karhulan kaupunginosa käsittää kauppalan entisen keskustan.
Karhulan naapurikunnat olivat Kotka, Kymi ja Vehkalahti.
Seurakunnallisesti Karhula kuului Kymin seurakuntaan. Karhulassa sijaitsevat vuosina 1848–1850 rakennettu Kymin kirkko ja vuonna 1930 valmistunut seurakuntatalo.[4]
Sisällysluettelo
1 Historia
2 Urheilu
3 Kulttuuri
4 Kauppalanosat
5 Väestö
6 Katso myös
7 Lähteet
7.1 Viitteet
Historia |
Kymin pitäjä itsenäistyi vuonna 1642 Suur-Vehkalahdesta. Karhulan seudun teollisuuden esivaiheena voidaan pitää Korkeakosken putouksen partaalle vuosina 1563–1564 rakennettua, Kyminkartanon omistamaa vesisahaa. Saha tuhoutui Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa, mutta se rakennettiin uudelleen ja sahaustoiminta jatkui 1840-luvulle saakka. Helilässä toimi 1500- ja 1600-luvuilla veneveistämö, jonka rakentamia aluksia myytiin myös Viroon.[4]
Kymin kunnan nopea teollistuminen johti Kotkan kaupungin perustamiseen vuonna 1879, mutta myös muualle Kymiin perustettiin höyrysahoja, joiden rinnalle syntyi runsaasti muuta teollisuutta ja pienyrityksiä jo 1870-luvulla.
Vuonna 1902 William Ruth muodosti Karhula Osakeyhtiön, jonka osakepääoma oli neljä miljoonaa markkaa. Karhulan tehtaat siirtyivät A. Ahlströmin omistukseen 9. marraskuuta 1915 6,5 miljoonan markan kauppahinnasta. Karhula Osakeyhtiö fuusioitiin A. Ahlströmiin 17. kesäkuuta 1941.
Kymin ja Kotkan liittäminen toisiinsa oli esillä vuosina 1949–50 mutta lopulta Kymin teollisuustaajamista päätettiin muodostaa Karhulan kauppala vuonna 1951, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Kauppala sai nimensä Karhulanniemen teollisuusalueesta, joka periytyy puolestaan tilannimeen Karhula Helilän kylässä. Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuntoalue oli alun perin kaavoituksella muuhun kuntakokonaisuuteen liittymätön alue Kymissä. Otto-Iivari Meurmanin luomassa Karhulan kauppalan ensimmäisessä yleiskaavassa vuodelta 1955 pyrittiin kokoamaan kylätaajamia kauppalan asumalähiöiksi ja luomaan Helilästä liikekeskusta.
Karhulan kauppala liitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Kymin kunnan kanssa. Liittymisvaiheessa Karhulan asukasluku oli 22 867, Kymin 5 204 ja Kotkan 34 074 eli yhdistyneen kunnan 62 145 asukasta. Karhula oli kauppala-nimityksen lakkaamisen yhteydessä jäljellä olleista kauppaloista ainoa, jota ei muutettu kaupungiksi.
Karhulan kaupunginosaa, entistä Helilän kauppalanosaa. Etualalla kanjonissa kulkeva Valtatie 7, takana linja-autoasema.
Urheilu |
Karhulan kauppalan alueella toimineita urheiluseuroja ovat muun muassa Karhulan Katajaiset, Peli-Karhut, Karhulan Veikot, Karhulan Urheilijat, Rateko ja Sunilan Sisu.
Kulttuuri |
Karhulan vesitorni
Karhulassa sijaitsi vuonna 1969 toimintansa aloittanut Suomen ensimmäisiin kuulunut disko, Kåren kellari.
Kauppalanosat |
Karhulan kauppalanosat vuonna 1956.[5]
- Helilä
- Karhulanniemi
- Rauhala
- Itäranta
- Suulisniemi
- Popinniemi
- Sunila
- Kierikkala
- Koivula
- Hovila
- Kalliokoski
- Kyminsuu
- Eskola
- Otsola
- Korkeakoski
Halla-Tiutinen
Väestö |
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Karhulan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1950–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Karhulan taajamat olivat Halla-Tiutinen (259 asukasta), keskustaajama (20 671 asukasta), Marinkylä (394 asukasta) ja Saksala (48 asukasta). Näistä Halla-Tiutinen ulottui osin Kotkan puolelle, Saksala Kymin puolelle ja Karhulan keskustaajama sekä Kotkan että Kymin puolelle. Niiden kohdalla on mainittu pelkästään Karhulan puolella asunut asukasmäärä.[7]
Katso myös |
- Karhulan–Sunilan Rautatie
Lähteet |
- Veikko Kallio: Kymin historia 2. WSOY, 1990. ISBN 952-90-2478-9.
Viitteet |
↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1976 (PDF) (sivu 22) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
↑ Väestörakenne- ja väestönmuutokset kunnittain 1976 (PDF) (sivu 21) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
↑ http://yle.fi/uutiset/virkkunen_pakkoliitoksista_kunnissa_otetaan_kriisimenettely_nyt_vakavammin/7295892
↑ ab Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 84–90. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
↑ Karhula opaskartta v. 1956
↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
↑ Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).
| ||||||||
