Hjdcti

Ketunsara
Uhanalaisuusluokitus
	; Elinvoimainen ;
	; ;
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	; Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	; Kasvit Plantae;
Alakunta:	; Putkilokasvit Tracheobionta;
Kaari:	; Siemenkasvit Spermatophyta;
Alakaari:	; Koppisiemeniset Magnoliophytina;
Luokka:	; Yksisirkkaiset Liliopsida;
Lahko:	; Poales;
Heimo:	; Sarakasvit Cyperaceae;
Suku:	; Sarat Carex;
Laji:	; vulpina;
Kaksiosainen nimi
	; Carex vulpina ; L.; ;
Katso myös
	; Ketunsara Wikispeciesissä; Ketunsara Commonsissa; ;
	; Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK;

Ketunsara (Carex vulpina) on lähes koko Euroopassa tavattava sarakasvi. Suomessa se on rauhoitettu ja erittäin uhanalainen.^[2]

Sisällysluettelo

1 Ulkonäkö ja koko

2 Levinneisyys

3 Elinympäristö

4 Lähteet
- 4.1 Viitteet

5 Aiheesta muualla

Ulkonäkö ja koko |

Ketunsara on mätästävä ja sen teräväsärmäiset varret kasvavat 30–100 senttimetriä korkeiksi. Varsien tyvitupet ovat tummanruskeita, lopuksi säikeiksi hajoavia. Ketunsaran lehdet ovat kähes varren pituisia, kapeita ja kirkkaanvihreitä. Alimman tähkän tukilehti on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Kukinto on 3–7 cm pitkä, vaalean- tai tummanruskea, epäsäännöllinen ja monitähkäinen. Hedekukat sijaitsevat tähkän kärjessä ja emikukat sen tyvessä. Tumman punaruskeat tähkäsuomut ovat teräviä ja kalvolaitaisia. Pullakot ovat ruskeita, litteän munanmuotoisia ja suuota syvälovinen. Ketunsara kukkii kesäkuussa. Laji muistuttaa läheisesti revonsaraa (C. otrubae).^[3]^[4]

Levinneisyys |

Ketunsaraa tavataan lähes koko Euroopassa ja paikoitellen myös Aasiassa. Pohjoismaissa laji esiintyy äärirajoillaan. Suomessa ketunsaran arvellaan olevan muinaistulokas. Alkuperäisenä lajia on tavattu ainoastaan Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta Pöytyältä. Lisäksi satunnaisesiintymiä tunnetaan eri puolelta maata, muun muassa Helsingistä. Ketunsara on myös sotatulokas.^[4]^[5]

Elinympäristö |

Suomessa ketunsara kasvaa yleensä ojanvarsilla. Sitä voi tavata myös kosteilla niityillä, pensaikoissa ja lehtokorvissa. Sotatulokkaana ketunsaraa on tavattu myös satamissa ja varastopaikoilla.^[3]^[4]

Lähteet |

Ranta, Pertti: Ketunsara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 111.

Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet |

↑ Carex vulpina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)

↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 12.1.2010.

↑ ^a^b Retkeilykasvio 1998, s. 548.

↑ ^a^b^c Ranta 1997, s. 111.

↑ Den virtuella floran Rävstarr (ruots.) Viitattu 15.3.2009

Aiheesta muualla |

Kasviatlas 2016: Ketunsaran levinneisyys Suomessa

[IUCN-1] Carex vulpina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)

[2] Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 12.1.2010.

[RETKEILYKASVIO-3] Retkeilykasvio 1998, s. 548.

[RANTA-4] Ranta 1997, s. 111.

[5] Den virtuella floran Rävstarr (ruots.) Viitattu 15.3.2009

搜尋此網誌