Hjdcti

Syyrian kartta valkoisella; Aleppon maakunta punaisella. Suurennetussa kuvassa Aleppon piirikunnat. Hyökkäys keskittyy Afrinin eli Ifrinin piirikuntaan ja sen keskukseen Afriniin. Turkki sijaitsee Syyrian pohjoispuolella.

Pohjoisinta Syyriaa hallitsevat tahot (21. tammikuuta 2018)

  Pohjois-Syyrian tasavallan (SDF) eli Syyrian Kurdistanin/ Rojavan hallussa

  Turkin ja Turkin tukemien Vapaan Syyrian armeijan osien (TSFA) hallussa

  Syyrian keskushallinnon eli Syyrian arabitasavallan (SAA) hallussa

  Hay'at Tahrir al-Shamin hallussa

  Syyrian opposition (Vapaan Syyrian armeijan (FSA), Islamin armeijan ja Ahrar al-Shamin) hallussa

Turkki aloitti hyökkäyksen Aleppon maakuntaan Syyriaan 20. tammikuuta 2018^[1]. Turkki ja sen tukemat syyrialaisen Vapaan Syyrian armeijan osat (TSFA) hyökkäsivät Syyriassa sijaitsevaan itsehallintoalue Pohjois-Syyrian tasavaltaan eli Syyrian Kurdistaniin eli Rojavaan: Afrinin piirikuntaan, kuten Afriniin, sekä Azazin piirikunnassa sijaitsevaan Tell Rifaatin piiriin. He taistelivat itsehallintoaluetta puolustavaa Kansan suojeluyksiköt -armeijaa vastaan.

Kansan suojeluyksiköt on osa ISIS-järjestöä vastaan taistelevaa kurdien ja arabien liittouma Syyrian demokraattisia voimia (SDF)^[2]. Turkki pitää niitä samana asiana^[3].

Tausta |

Pääartikkelit: Kurdistan, Turkin ja Kurdistanin työväenpuolueen konflikti 1984–, Syyrian sisällissota 2011–, Pohjois-Syyrian tasavallan eli Syyrian Kurdistanin eli Rojavan itsehallinto 2012– ja Turkin reagoiminen vuoden 2016 vallankaappausyritykseen syrjäyttämällä eri mieltä hallituksen kanssa olevat

Turkin alueella asuvat kurdit perustivat vuonna 1978 marxilais-leniniläisen itsenäistä valtiota Kurdistania (sittemmin itsehallintoa) tavoittelevan Kurdistanin työväenpuolueen (PKK). Turkin hallitus taisteli Kurdistanin työväenpuoluetta vastaan aseellisesti vuosina 1984–1999. Vuonna 1999 Turkki vangitsi puolueen puheenjohtajan Abdullah Öcalanin, ja puolue julisti yksipuolisen tulitauon.

Turkki ja Kurdistanin työväenpuolue taistelivat keskenään aseellisesti 2004–2013. Syyriassa alkoi sisäinen sota vuonna 2011, kun ihmiset alkoivat vastustaa aseellisesti epäkansanvaltaista vuosikymmeniä virassa toiminutta presidenttiä Bašar al-Assadia. Vuonna 2012 kurdit perustivat myös Syyrian alueella aseistetut Ihmisten suojeluyksiköt (YPG).

Turkin hallitus ja Kurdistanin työväenpuolue tekivät aselevon keväällä 2013 ja työväenpuolue lopetti sissisodan Turkissa. Vuonna 2014 Kurdistanin työväenpuolue alkoi taistella laajamittaisesti Islamilaista valtiota vastaan Irakissa ja Syyriassa.

15. heinäkuuta 2016 osa Turkin sotilaista teki Turkissa laittoman vallankumousyrityksen, jonka aikana tapettiin noin 260 ihmistä. Kaappaus kukistettiin ja se raivostutti ja/tai pelästytti Turkin hallituksen niin, että se ryhtyi rikkomaan huomattavasti entistä enemmän ihmisoikeuksia Turkissa syrjäyttämällä hallituksen kanssa mahdollisesti eri mieltä olevat ihmiset. Toisinajattelijoiksi epäiltyjä, kuten sananvapauttaan käyttäneitä toimittajia ja poliitikkoja, on laittomasti erotettu tai pidätetty (100 000 ihmistä) ja tuomittu vankilaan.^[4]

24. elokuuta Turkki hyökkäsi maavoimiensa avulla Syyriaan, Aleppon maakuntaan kohti Jarabulusia. Turkin hallitus kertoi tavoitteekseen vallata Jarabulus Islamilaiselta valtiolta sekä lopettaa kurditaistelijoiden tekemät rajaselkkaukset. Turkki sanoi hyökkäystensä kohteena olevan Islamilaisen valtion ja Ihmisten suojeluyksiköt, joita se pitää "terrorismia" ajavina järjestöinä.^[5]

9. toukokuuta 2017 Turkin tavoin samaan sotilasliitto Natoon kuuluva Yhdysvallat ilmoitti myyvänsä Ihmisten suojeluyksiköille raskaita aseita Islamilaista valtiota ja Syyrian keskushallitusta vastaan. Turkin hallitus sanoi, että päätös myydä aseita "terroristijärjestölle" on uhka Turkille^[6]. Kurdit valtasivat Islamilaiselta valtiolta laajoja alueita Pohjois-Syyriassa^[7]. Yhdysvallat ilmoitti marraskuussa 2017 lopettavansa asekuljetukset Ihmisten suojeluyksiköille^[8].

Turkin hallituksen perustelut hyökkäykselle |

Turkki perusteli hyökkäystä sillä, että Pohjois-Syyrian tasavalta ja siellä toimiva kurdien armeija Ihmisten suojeluyksiköt (YPG) uhkaavat Turkin turvallisuutta^[1]. Turkin mukaan Ihmisten suojeluyksiköt on "terrorismia" ajava järjestö, joka on turkkilaisen kurdien itsehallintoa ajavan Kurdistanin työväenpuolueen jatke^[9]. Turkki määrittelee Kurdistanin työväenpuolueen lain vastaiseksi "terrorismia" ajavaksi järjestöksi^[10].

Turkin pääministeri Binali Yıldırım joulukuussa 2016.

Turkin pääministeri Binali Yıldırımin mukaan hyökkäyksen tarkoitus on lopettaa sota Syyriassa^[11]. Hänen mukaansa tarkoitus on poistaa "terroristien" vyöhyke Turkin rajojen läheltä sekä "vapauttaa arabit ja meidän kurdilaiset ja turkmeenilaiset veljemme, jotka ovat vaikeroineet sorron alla"^[9]. Turkin hallitus on aiemmin sanonut, että Ihmisten suojeluyksiköt pakkosiirtäneet Syyrian arabeja kodeistaan luodessaan kurdilaista piirikuntaa Turkin rajalle^[6].

Hyökkäys |

Ihmisten suojeluyksiköitä ja Naisten suojeluyksiköitä tukeva sekä Turkin hyökkäystä vastustava mielenosoitus Afrinissa 19.1.2018.

Turkki aloitti hyökkäyksen Aleppon maakuntaan Syyriaan lauantaina 20. tammikuuta 2018^[1]. Se pommitti reilun 20 kilomerin päässä Turkin etelänaapurissa sijaitsevaa Afrinia, joka oli Ihmisten suojelujoukkojen hallussa^[11]. Turkin pääministeri Binali Yıldırımin mukaan Turkin armeija aloitti väkivaltaisuudet yhdessä Vapaan Syyrian armeijan kanssa. Turkki on käyttänyt hyökkäämiseen hävittäjälentokoneita, panssarivaunuja, tykistöä ja maajoukkojaan^[11].

Kurdien mukaan viikonloppuna 20.–21. tammikuuta kuoli kuusi siviiliä ja kolme sotilasta. Turkin johdon mukaan kuolleet olivat sotilaita.^[11] Turkki ilmoitti jatkavansa väkivaltaa ja etenevänsä Manbijiin asti. Erdoğan sanoi 21. tammikuuta pitämässään puheessa, että Turkki on aikeissa vetäytyä Syyriasta nopeasti.^[1] Suojeluyksiköt vastasivat hyökkäykseen tulittamalla Turkin Kilisiä^[11].

23. tammikuuta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto keskusteli hyökkäyksestä suljetuin ovin. Moni jäsenvaltioista toivoi Turkilta maltillisuutta, mutta turvallisuusneuvosto ei tuominnut hyökkäystä, eikä vaatinut Turkkia lopettamaan hyökkäystä tai tekemiään murhia.^[12]

Tammikuussa Turkin lääkäriliitto jul­kaisi kanna­noton, jon­ka mu­kaan so­ta on ai­na tervey­son­gelma ja ai­heuttaa suu­ria inhi­mil­lisiä tra­ge­dioita ja lääkärin velvollisuus on kunnioittaa elämää ja edistää rauhaa. Lääkäriliiton hallituksen kaikki 11 jäsentä vangittiin.^[13] Heidät vapautettiin viikon kuluttua, mutta heitä odottaa oikeudenkäynti, jossa heitä syytetään "terroristijärjestöä tukevasta propagandasta" sekä "julkisesta yleisön lietsomisesta". Maailman lääkäriliitto tukee liiton kannanottoa ja tuomitsi pidätykset.^[14][13]

4. helmikuuta hyökkäyksen aikana oli surmattu 14 Turkin puolella sotivaa ihmistä. Useita tuhansia ihmisiä oli lähtenyt pakoon. Pohjois-Syyrian terveydenhuoltoviranomaisten mukaan 150 armeijoihin kuulumatonta ihmistä oli tapettu ja 300 loukkaantunut väkivallan takia. Turkki sanoi hyökkäykseensä osallistuvien tappaneen noin 900 ihmistä, jotka olivat sotineet Pohjois-Syyrian puolella.^[9]

9. helmikuuta Turkki tiputti pommeja Afriniin ja lähialueen kyliin^[15]. Samana päivänä Euroopan parlamentti ilmoitti, että se "on vakavasti huolissaan sotilaallisen hyökkäyksen humanitäärisistä seurauksista kurdienemmistöisellä [Afrinin] alueella ja varoittaa jatkamasta suhteettomia toimia". Se ei tuominnut hyökkäystä, mutta "tuomitsee Turkin sotilaallista hyökkäystä vastustaneiden toimittajien, aktivistien, lääkäreiden ja tavallisten kansalaisten pidätykset".^[16]

10. helmikuuta Ihmisten suojeluyksiköt ampui alas Turkin hyökkäyshelikopterin rajalla, Turkin mukaan Turkin Hatayn maakunnassa ja suojeluyksiköiden mukaan Syyriassa. Kaksi ihmistä kuoli. Taisteluja oli myös kahdessa kylässä Afrinin piirikunnan koillis- ja lounaisosissa.^[15]

19. helmikuuta Suojeluyksiköt ja Syyrian keskushallinto (SAA) sopivat yhteistyöstä Turkin hyökkäystä vastaan. Keskushallinto hallitsee New York Timesin mukaan noin kolmea viidesosaa Syyrian pinta-alasta ja suojeluyksiköt yhtä viidesosaa. Al-Assad on ilmoittanut toistuvasti, että hän haluaa koko Syyrian takaisin keskushallinto SAA:n haltuun, mutta hän ja kurdit ovat puhuneet pitkän tähtäimen sopimuksesta keskenään.^[17]

Kurdien eniten asuttamat asuinalueet vuonna 1986 Yhdysvaltain hallinnon mukaan.

24. helmikuuta YK:n turvallisuusneuvosto sopi vähintään 30 päivän välittömästä tulitauosta koko Syyriaan. Sopimuksessa ei mainittu erikseen Afrinia, vaikka Syyrian keskushallinto niin vaati^[18]. 26. päivä Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi, että 30 päivän tulitauko koskee myös Afrinia.^[19] Yhdysvaltain mukaan Turkin pitäisi lukea tulitaukosopimus nähdäkseen mitä maailma sanoo siitä. 28. päivä Turkin hallitus sanoi, ettei tulitauko päde Afrinissa. Sen mukaan Yhdysvallat oli ymmärtänyt tulitaukosopimuksen laajuuden väärin sekä syytti Ranskaa väärän tiedon levittämisestä.^[20]

Turkki valtasi Afrinin 18. maaliskuuta. Kaupungista pakeni parin päivän aikana 150 000 ihmistä.^[21] Afrinissa asui yli satatuhatta jo valmiiksi muualta Syyriasta väkivaltaa paennutta ihmistä. Afrinin paikallinen kurdijohtoinen itsehallinto kehotti siviilejä poistumaan Afrinista julmuuksien välttämiseksi. Suojeluyksiköt ja Afrinin hallinto tuomitsivat Turkin ja Venäjän toimet ja syyttivät kansainvälistä hiljaisuutta kaupungin nykyisestä tilanteesta. Suojeluyksiköt kehotti rikkomaan hiljaisuuden. Sen mukaan "jos Erdoğania ei pysäytetä nyt, hän tulee uhkaamaan koko maailmaa”.^[22]

Ranskan presidentti Macron tarjoutui 30. maaliskuuta toimimaan välittäjänä kurdien ja Turkin välillä. Turkin presidentti Erdoğan kieltäytyi tarjouksesta ja kertoi, että Turkki on aloittanut valmistelut "puhdistaakseen" Ayn al-Arabin, Ras al-Ainin ja Tel Abyadin alueet kurdijoukoista Irakin rajalle asti.^[23]

Sotaa vastustavien ihmisoikeudet Turkissa |

Turkin hallitus ei ole sallinut yhtään arvostelua hyökkäystään kohtaan. Turkin hallinto oli 9. helmikuuta pidättänyt 600 hyökkäystä vastustavaa ihmistä ja antanut pidätysmääräyksen 17 ihmisestä. Pidätettäväksi määrättyjen joukossa on kurdimyönteisen oppositiopuolueen Kansojen demokraattisen puolueen (HDP) johtaja Serpil Kemalbay.^[7] Heitä syytetään "mielenosoitusten ja yhteenottojen" suunnittelusta sodan vastustuksen varjolla^[7].

Suomen kytkökset hyökkäykseen |

Suomen hallituksen kanta |

Suomen hallitus tai Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk) eivät ole kommentoineet tai tuominneet Turkin hyökkäystä^[24]. Presidentti Sauli Niinistö (kok) ei ole ilmaissut kantaansa hyökkäykseen. Hänen mukaansa Suomi toimii yhteistyössä EU-kumppaneidensa kanssa ja noudattaa Euroopan unionin linjaa.^[25] Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin) ei ole tuominnut hyökkäystä. Hänen mukaansa Turkin toimet "ovat asia, joka tulee hiertämään Naton sisällä", eikä siinä ole mitään uutta, mutta "aika hankalalta tämä maailman tilanne nyt näyttää". Hänen mukaansa kurdien kohtalo on surkea, ja he taitavat olla "isoin kansa ilman valtiota levittäytyneenä useamman maan alueelle".^[26]

Hyökkäyksen vastustus |

Oppositiossa olevat puolueet sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto tuomitsevat hyökkäyksen. 22. tammikuuta Vasemmistoliitto teki aiheesta kirjallisen kysymyksen ulkoministeri Soinille.^[24] SDP:n mukaan väkivallan kierre Syyriassa on katkaistava eikä Turkilla ei ole oikeutta väkivallan käytöllään Syyriassa laajentaa ja luoda uusia vakavia turvallisuusongelmia. Puolueen mukaan Turkin on aloitettava välittömästi vetäytyminen Pohjois-Syyriasta ja Afrinista. Se tuomitsee myös Syyrian hallituksen sotatoimet Damaskoksen Itä-Ghoutassa, kuten viisi vuotta kestäneen Itä-Ghoutan saartamisen.^[27]

Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Turussa on järjestetty Turkin hyökkäystä vastustavia mielenosoituksia tammi-, helmi- ja maaliskuussa. 14 ihmistä järjesti eduskuntatalossa 8. helmikuuta mielenosoituksen, jossa he arvostelivat Erdoğanin hyökkäystä, osoittivat tukea Afrinin alueelle ja Kansan suojeluyksiköille sekä vaativat Islamilaisen valtion pysäyttämistä^[28]. Suomen kurdiliiton mukaan Syyriassa on käynnissä kansanmurha, joka vaatii kansainvälisen yhteisön pikaista väliintuloa ja YK:n on aika kantaa vastuunsa^[29]. Suomen kurdien kulttuurikeskus pystytti helmikuussa viikon ajaksi tilanteesta Helsingin Narinkkatorille infoteltan^[30].

Hallituksen päättämä aseiden myyminen Turkkiin |

Ajatushautomo SaferGloben vuoden 2016 asevalvontaraportin mukaan Suomen puolustusministeriö on antanut luvan myydä kiväärin patruunoita Turkin erikoisjoukoille ja santarmeille, huolimatta maan heikentyneestä ihmisoikeustilanteesta sekä Turkin hallinnon ja Kurdistanin työväenpuolueen välisestä aseellisesta konfliktista. Raportissa nostettiin esille esimerkiksi Turkissa vuoden 2015 tammikuussa sattunut tapaus, jossa poliisi ampui mielenosoituksessa poliisia kivillä heitelleen pojan kuoliaaksi. Suomen ulkoministeriön mukaan päätettäessä aseiden vientiluvista ulkomaille tulee arvioida, soveltuvatko aseet ihmisoikeusloukkauksiin.^[31]

Suomen puolustusministeriö antoi 1.1.2015 – 28.6.2016 aikana SSAB Europe Oy- ja Miilux Oy-aseyhtiöille luvan myydä Turkkiin BMC Otomotiv San Ve Tic A.S.:lle suojausterästä panssaroiduille ajoneuvoille 13 800 tonnia ja 3 000 tonnia, yhteensä 16 800 tonnia; Nammo Lapualle luvan myydä 76 200 patruunaa Turkin armeijan erikoisjoukoille; Patria Aviation Oy:lle luvan myydä miehittämättömien ilma-alusten tiedonsiirtojärjestelmä Compact Airborne Networking Data Link (CANDL) osineen koekäyttöä varten ilman merkittyä ostajaa; sekä Miilux Oy:lle luvan myydä 500 tonnia teräslevyä Yenice Ins. Dek. San. Tic|Yenice Ins. Dek. San. Tic. Ltd:lle.^[32]

Suomen parlamentti on linjannut, että Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Suomi oli aloitteentekijä kansainvälisen asekauppasopimuksen solmimisessa. Sopimus kieltää aseviennin, jos vientiluvasta päätettäessä on tietoa, että aseita on käytetty sotarikoksiin. Sopimus vaatii myös huolellista arviointia tilanteissa, jossa aseita tai muita puolustusmateriaaleja saatettaisiin käyttää sotarikoksiin tai vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Lupaa ei saa myöntää, mikäli riski on huomattava. Sopimus myös kehottaa viejää käsittelemään lupaa uudestaan, jos se luvan myöntämisen jälkeen saa uutta tietoa.^[33]

Suomen ulkopoliittiseen linjaan on kirjattu, että "Suomi turvaa ulkopolitiikan keinoin kansalliset etunsa ja pyrkii edistämään maailmanrauhaa"^[34].

Hätäavun antaminen Syyriaan |

Suomen ulkoministeriö myönsi 3 miljoonaa euroa 26. maaliskuuta kansainvälisen Punaisen Ristin työn tukemiseksi Syyriassa ja 500 000 euroa syyrialaisten pakolaisten auttamiseksi Libanonissa, muun muassa ruokaturvan ja puhtaan veden vahvistamiseen sekä liikkuviin terveystiimeihin, lääkkeisiin ja ambulansseihin^[35].

Lähteet |