Hjdcti

Suomen presidentinvaali 1982

1978 ← 17.–18. tammikuuta 1982 → 1988

Ehdokas Mauno Koivisto Harri Holkeri Puolue SDP Kokoomus Valitsijamiesääniä 167 58

Presidentti ennen vaaleja Urho Kekkonen Keskustapuolue Uusi presidentti Mauno Koivisto SDP

Suomen presidentinvaali jouduttiin järjestämään ennenaikaisesti vuonna 1982, koska tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli ilmoittanut eroavansa huonon terveytensä vuoksi. Varsinaista presidenttipeliä eli keskustelua Kekkosen seuraajasta oli käyty jo kaukaa 1970-luvulta lähtien, jolloin oli alkanut liikkua huhuja presidentin niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon heikkenemisestä. Sääntömääräinen presidentinvaalien ajankohta olisi ollut vasta vuonna 1984, mutta Kekkosen kuntoa läheltä seuranneet olivat pitäneet jo pian vuoden 1978 vaalien jälkeen ennenaikaisia vaaleja mahdollisina ja 1980-luvulle tultaessa vähitellen jopa todennäköisinä.

Ensimmäisen kerran Kekkosen terveys petti näkyvästi Islantiin suuntautuneen kalastusmatkan aikana elokuussa 1981. Kekkonen jäi sairauslomalle 11. syyskuuta ja hän erosi presidentin virasta 26. lokakuuta,^[1] vaikka muodollisesti hän oli presidenttinä vaaleihin saakka. Kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta nimesivät omat presidenttiehdokkaansa marraskuun aikana. Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokas, varatuomari Helvi Sipilä oli Suomen presidentinvaalien historian ensimmäinen naisehdokas. Kekkosen seuraajaksi valittiin ensimmäisellä äänestyskierroksella Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen valitsijamiesvaaleihin asettama ehdokas, pääministeri Mauno Henrik Koivisto.

Kaksi puoluetta asetti valitsijamiesehdokkaita tukemaan toisen puolueen asettamaa presidenttiehdokasta. Valitsijamiesten lukumäärä oli nyt nostettu aiemmasta 300:sta 301:een, jotta tasatulosta ei voisi syntyä ratkaisevassa kolmannessa äänestyksessä. Valitsijamiehet saattoivat kuitenkin äänestää tyhjää, joten tasatulos olisi ollut itse asiassa yhä mahdollinen myös ratkaisevassa äänestyksessä.

Vaalien edellä Keskustapuolueen johto kannatti puolueen presidenttiehdokkaaksi Suomen Pankin vt. pääjohtajaa Ahti Karjalaista, jolla oli takanaan myös puolueen ns. K-linjan ja useimpien merkittävien yritysjohtajien, ns. idänkaupan vuorineuvosten näkyvä ja voimakas tuki. Puoluekokouksessa ehdokkaaksi valittiin kuitenkin selvin luvuin eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Silti vielä tämän jälkeen julkisuudessa esiintyi epäilyksiä, että Keskustapuolueen ja ehkä muidenkin puolueiden valitsijamiehet aikoisivat toisessa äänestyksessä valita Karjalaisen ns. mustana hevosena presidentiksi. Valitsijamiesehdokkaat kiistivät aikovansa äänestää Karjalaista, eikä hän saanutkaan ääniä presidentinvaaleissa.

Julkisuudessa spekuloitiin myös sillä, että Neuvostoliitto ottaisi julkisesti kantaa Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuuden puolesta. Ministerineuvos Viktor Vladimirov, jonka on yleisesti katsottu työskennelleen vaaleihin valmistauduttaessa Karjalaisen ehdokkuuden hyväksi, ilmoitti kuitenkin Moskovasta saamiensa ohjeiden mukaan marras-joulukuun vaihteessa 1981, ettei Neuvostoliitto aio puuttua vaaliin millään tavoin, vaan luottaa Suomen ulkopoliittisen linjan säilymiseen muuttumattomana vaalin tuloksesta riippumatta. Johannes Virolaisen mukaan Neuvostoliiton johtohenkilöillä oli syksyllä 1981 varsin selvä kuva Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta. Moskovassa tunnustettiin Mauno Koiviston ylivoimainen kansansuosio, eikä Ahti Karjalaisen mahdollisuuksiin menestyä presidentinvaalissa enää uskottu.^[2]

Kampanjatunnukset |

• Kokoomus: Harri Holkeri − Turvaa kansakunnan linjan
  


• Ruotsalainen Kansanpuolue: Jan-Magnus Jansson − Sovun takuumieheksi / Finland i trygga händer
  


• Suomen Kansan Demokraattinen Liitto: Kalevi Kivistö − Rauhan ratkaisu
  


• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa − Äänestä Mauno Koivisto presidentiksi
  


• Liberaalinen Kansanpuolue: Helvi Sipilä − Nainen maailman huipulta
  


• Suomen Maaseudun Puolue: Veikko Vennamo − Paras mies presidentiksi
  


• Keskustapuolue: Johannes Virolainen − Kokoava voima
  


• Kristillinen liitto: Perusarvoissa tulevaisuus − Raino Westerholm presidentiksi
  

^[3]

Tulokset |

Valitsijamiesten vaalit |

Valitsijamiesten vaalit käytiin 17.–18. tammikuuta.^[4] Vaaleissa oli yhteensä 2 382 ehdokasta. Kristilliset ja SKYP solmivat vaaliliiton 11 vaalipiirissä. RKP ja keskusta liittoutuivat neljässä sekä RKP ja LKP kahdessa vaalipiirissä.^[5]

Valitsijamiehistä saavutti kaikkien aikojen ääniennätyksen Mauno Koiviston valitsijamieheksi valittu rouva Tellervo Koivisto, joka keräsi Helsingin kaupungin vaalipiiristä 50 649 ääntä. Yksi ääniharavista oli myös Tellervo ja Mauno Koiviston tytär Assi Koivisto, joka sai Uudenmaan läänin vaalipiiristä 22 585 ääntä.^[6]Mikkelin läänin vaalipiiristä valittu Erkki Liikanen sai 24 532 ääntä ja 17,9 prosenttia kaikista omassa vaalipiirissään annetuista äänistä, mikä lienee ollut alallaan kaikkien aikojen ennätys.^[7] Kaikkiaan 38 valitsijamiestä sai yli 10 000 ääntä, näistä 33 oli Mauno Koiviston vaaliliitosta. Koiviston vaaliliitossa oli mukana useita tunnettuja puolueisiin sitoutumattomia valitsijamiehiä, mm. professori Matti Klinge, professori Kirsti Lagerspetz, rouva Pirkko Liinamaa, toimittaja Mirja Pyykkö, näyttelijä Sylvi Salonen, kenraali Ensio Siilasvuo ja kirkkoherra Voitto Viro. Muista kuin Koiviston vaaliliiton valitsijamiehistä eniten ääniä saivat kokoomuslaiset kansanedustaja Pertti Salolainen ja ylipormestari Raimo Ilaskivi, molemmat Helsingin vaalipiiristä. Ainoa liberaalien valitsijamies Terhi Nieminen-Mäkynen valittiin Uudenmaan ja ainoa SMP:n valitsijamies Pekka Vennamo Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä.^[8]

Valitsijamiesten vaaleissa annetuista äänistä tyhjiä ja hylättyjä oli 10 531, mikä oli enemmän kuin perustuslaillisten ja SKYP:n äänimäärä yhteensä.^[9] Koiviston vaaliliiton osuus annetuista äänistä oli suurin sosialidemokraattien perinteisesti hallitsemassa Kymen vaalipiirissä, 52,1 prosenttia.^[10]

Valitsijamiesten suorittama vaali |

Kello 15.00 alkanutta vaalitoimitusta johti vt. pääministeri Eino Uusitalo avustajinaan puoluejohtajat Kalevi Sorsa (SDP), Paavo Väyrynen (Kesk.), Ilkka Suominen (Kok.) ja Aarne Saarinen (SKDL). SDP:n valitsijamiesten lisäksi SKDL:n enemmistö ja SMP:n valitsijamies äänestivät Mauno Koivistoa jo ensimmäisellä kierroksella. Kalevi Kivistö kehotti valitsijamiehiään kannattamaan Koivistoa, mutta osa SKDL:n valitsijamiehistä, eli SKP:n vähemmistön edustajat, äänestivät Kivistöä, koska hänen hyväkseen oli tehty vaalityötä. Vaalin tulos julistettiin kello 17.12 ja Eino Uusitalo julisti vaalitoimituksen päättyneeksi kello 17.15. ^[12]

Kirjallisuus |

• Antti Blåfield & Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä todella tapahtui presidentinvaaleissa 1982. Kirjayhtymä 1982, Helsinki. ISBN 951-26-2316-1.


• Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat. Kustannus-vaihe 1981, Tampere. ISBN 951-99336-6-2
  


• Hannu Savola (toim.): Näin saatiin presidentti: raportti Kekkosen kauden päättymisestä ja vuosikymmenen presidentinvaaleista 1982. Sanoma 1982, Helsinki. ISBN 951-9134-83-2.


• Raino Westerholm: Elämäni on johdatusta ISBN 951-621-550-5
  


• Raino Westerholmin Skypin vaalijuliste


• Esko Rekola: Viran puolesta. WSOY 1998, Porvoo. ISBN 951-0-22965-2.


• 
  Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983. Otava, 1982, Helsinki. ISBN 951-1-06728-1.

Lähteet |

Aiheesta muualla |

• Doria.fi − Presidentinvaalit 1982, tilastokeskuksen julkaisu

n • k • m Vaalit ja kansanäänestykset Suomessa Eduskuntavaalit 1907 1908 1909 1910 1911 1913 1916 1917 1919 1922 1924 1927 1929 1930 1933 1936 1939 1945 1948 1951 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015 2019 Presidentinvaali Valitsijamiesvaali 1925 1931 1937 1940 1943 1950 1956 1962 1968 1978 1982 1988 Suora kansanvaali 1988 1994 2000 2006 2012 2018 2024 Eduskunnan suorittama vaali 1919 1946 Poikkeuslaki 1944 1973 Kuntavaalit 1918 1919 1920 1921 1922 1923 1924 1925 1928 1930 1933 1936 1945 1947 1950 1953 1956 1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2017 2021 Europarlamenttivaalit 1996 1999 2004 2009 2014 2019 Maakuntavaalit Kainuun maakuntahallintokokeilu: vaalit 2004 ja 2008 2019 Kansanäänestykset 1931 (kieltolaki) 1994 (EU:hun liittyminen) Muut vaalit Ahvenanmaan maakuntapäivät Saamelaiskäräjät seurakuntavaalit