Leopardikissa Sisällysluettelo Ulkonäkö ja koko | Ravinto | Lisääntyminen | Elinympäristö | Alalajit | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK Prionailurus bengalensisSuomen bengalikissatLaji.fi: Aasianmetsäkissa (Prionailurus bengalensis)Tunturisusi.comITIS: Prionailurus bengalensisPherobase: Semiochemicals of Prionailurus bengalensis, the Indian leopard cat
Kissaeläimet
Leopardikissa Wikispeciesissä
Leopardikissa CommonsissakissaeläinIndonesiassaAmurinIriomoteniriomotenkissa1988Bengalikesykissan
| Leopardikissa | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
Elinvoimainen [1] | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | Prionailurus |
| Laji: | bengalensis |
| Kaksiosainen nimi | |
Prionailurus bengalensis | |
 Leopardikissan levinneisyys | |
| Katso myös | |
| |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Leopardikissa eli bengalinkissa eli aasianmetsäkissa (Prionailurus bengalensis) on pieni kissaeläin, joka elää Kaakkois-Aasiassa. Sitä metsästetään etenkin Kiinassa sen kauniin turkin vuoksi, vaikka sitä paikoin myös suojellaan.
Sisällysluettelo
1 Ulkonäkö ja koko
2 Ravinto
3 Lisääntyminen
4 Elinympäristö
5 Alalajit
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla
Ulkonäkö ja koko |
Se on noin kotikissan kokoinen, mutta alueelliset erot ovat huomattavia: Indonesiassa sen keskimääräinen koko on 45 cm ja häntä 20 cm, mutta Amurin tienoilla mitat ovat 60 cm ja 40 cm. Se painaa 2–8 kg. Jalat ovat pitemmät kuin kotikissalla. Myös turkin väri vaihtelee: eteläisillä populaatioilla se on keltainen mutta pohjoisilla hopeanharmaa. Rinta ja pään alaosa ovat valkoiset. Leopardikissalla on mustia merkkejä, jotka voivat olla alalajista riippuen läikkiä tai ruusukkeita. Korvien taustat ovat mustat ja niissä on näkyvät, valkoiset pilkut, suuret silmät. Kissan elinikä on 10–15 vuotta.
Ravinto |
Se on yöeläin ja syö yleensä jyrsijöitä, lintuja, kalaa, matelijoita ja pieniä nisäkkäitä. Kylissä se on vaaraksi siipikarjalle. Se saalistaa sekä maassa että puissa.
Lisääntyminen |
Pentueeseen kuuluu 2–4 pentua, ja kantoaika on 65–70 päivää. Pesä on ontossa puussa tai maankolossa.
Elinympäristö |
Tämän kissan elinaluetta ovat metsät ja sademetsät sekä alavilla mailla että vuoristoalueilla, ei yleensä kuitenkaan kuivilla seuduilla. Koillis-Aasiassa ne suosivat erityisesti avoimia mäntymetsiköitä. Asuinseuduksi kelpaavat myös puoliaavikot ja ihmisten lähellä maatalousalueet. Se elää lähellä vesistöjä, ja sitä on tavattu jopa kolmen kilometrin korkeudessa. Leopardikissa kiipeää taitavasti puihin. Se osaa myös uida, mutta ui harvoin. Se on yksineläjä kiima-aikaa lukuun ottamatta.
Alalajit |
Prionailurus bengalensis bengalensis, Intia, Bangladesh, Kaakkois-Aasian manner, Yunnan
Prionailurus bengalensis borneoensis, Borneo
Prionailurus bengalensis chinensis, Kiina, Taiwan
Prionailurus bengalensis euptailura, itäinen Siperia, Mongolia
Prionailurus bengalensis horsfieldi, Himalaja
iriomotenkissa Prionailurus bengalensis iriomotensis, Iriomoten saari, Japani
Prionailurus bengalensis javaensis, Jaava Bali
Prionailurus bengalensis manchurica, Mantšuria
Prionailurus bengalensis minutus, Filippiinit
Prionailurus bengalensis sumatranus t. sumatranensis, Sumatra
Prionailurus bengalensis trevelyani, itäinen Pakistan
Erityisen kiinnostava on yksinomaan pienellä Japanin Iriomoten saarella elävä alalaji iriomotenkissa (P. b. iriomotensis). Se tuli tietoon vasta vuonna 1965. Silloin sen kuvasi tieteelle japanilainen kirjailija ja luonnontutkija Yukio Togawa. Kun se löydettiin, sitä pidettiin kadonneen lajin jälkeläisenä, ja se sijoitettiin omaan sukuunsa Mayailurus. Näkemyksestä keskustellaan yhä, ja jotkut auktoriteetit luokittelevat iriomotenkissan edelleenkin omaksi lajikseen, koska se poikkeaa ulkonäöltään hyvin paljon mantereen leopardikissasta. Nykyisen käsityksen mukaan se on luokiteltava Prionailurus-sukuisen leopardikissan alalajiksi. Sen paino on 4–7 kg, ja sen ruumiilla on mittaa 50–60 cm. Sen turkki on tummanruskea, häntä on tuuhea, eikä se pysty vetämään sisään kynsiään. Iriomontenkissa on hyvin uhanalainen, ja sen määrä on arvioitu alle sadaksi yksilöksi.
Niin kutsuttu "tsušimankissa" löydettiin vasta vuonna 1988. Sitäkin pidettiin alkuun omana lajinaan, sitten leopardikissan alalajina ja nyt Mantšurian alalajin F. b. Manchurica muotona.
Bengali on luotu risteyttämällä leopardikissoja kesykissan kanssa.[2]
Lähteet |
↑ Sanderson, J., Sunarto, S., Wilting, A., Driscoll, C., Lorica, R., Ross, J., Hearn, A., Mujkherjee, S., Khan, J.A., Habib, B. & Grassman, L.: Prionailurus bengalensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.7.2014. (englanniksi)
↑ Suomen bengalikissat
Aiheesta muualla |
- Laji.fi: Aasianmetsäkissa (Prionailurus bengalensis)
Tunturisusi.com (anonyymi yksityinen sivusto)
ITIS: Prionailurus bengalensis (englanniksi)
Pherobase: Semiochemicals of Prionailurus bengalensis, the Indian leopard cat (englanniksi)
