Saint Helena Sisällysluettelo Maantiede | Historia | Hallinto | Talous | Väestö | Lähteet | Aiheesta muualla | Navigointivalikko15°57′S, 005°42′Wmuokkaamuokkaa wikitekstiäThe World Factbook: Saint Helena Ascension, and Tristan da Cunha.Saint HelenaNapoleon’s Final DaysSt Helena prepares to see the flightsRemote UK island colony of St Helena to get airportFirst project variation order signed – Additional Runway Works to Allow for Future ExpansionFirst flight lands on remote St HelenaBritit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia"Airport Approved"Schedules & FaresSt Helena 2016 Population & Housing CensusSaint Helenan sivustoSaint Helenan hallitusSaint Helenan lentoasemaprojektiLife on one of the world's most remote islands
Saint HelenaAtlantin saaret
saariAtlantillaAfrikanBritanniaanJamestownAtlantillaAfrikanAscensionTristan da CunhatulivuoripasaatituultenvieraslajienJoão da NovanportugalilaisetThomas CavendishinEnglannin Itä-Intian kauppakomppaniaMadagaskariltaNapoleon BonapartenLongwood Housessabuurivankejatoisen buurisodanSuezin kanavanPellavanSaint Helena, Ascension ja Tristan da CunhahiilenIntianEuroopanIson-BritannianbataattiahamppuakarjankasvatuskalastustonnikalastakahvistahunajastaUudenseelanninpuuvillaAscensioniltaNamibiastalentokenttäkiitotienKapkaupunginWalvis BaynAscension IslandinTeneriffanVigonIsle of Portlandinanglikaaneja
Saint Helenan kartta
| Sijainti | Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Merialue | Atlantti |
| Korkein kohta | Diana's Peak, 824 m |
| Pinta-ala | 122 km² [1] |
| Asukasluku | 4 534 |
|---|---|
| Suurin kaupunki | Jamestown |
| Luokitus | Tentative World Heritage Site (d) |
Saint Helenan lippu
Saint Helena on saari eteläisellä Atlantilla, 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saari kuuluu Britanniaan ja sen pinta-ala on 122 neliökilometriä ja asukasmäärä vuonna 2016 oli 4 534. Saaren pääkaupunki ja satama on Jamestown.
Sisällysluettelo
1 Maantiede
1.1 Sijainti ja pinnanmuodot
1.2 Ilmasto
1.3 Luonto
2 Historia
3 Hallinto
4 Talous
5 Väestö
6 Lähteet
6.1 Viitteet
7 Aiheesta muualla
Maantiede |
Sijainti ja pinnanmuodot |
Saint Helena sijaitsee eteläisellä Atlantilla noin 1 950 kilometriä Afrikan lounaisrannikosta. Saaren pinta-ala on 122 neliökilometriä. Se on osa merentakaista aluetta, johon kuuluvat myös Ascension ja Tristan da Cunha. Ascension sijaitsee noin 1 100 kilometriä luoteeseen ja Tristan da Cunha 2 100 kilometriä etelään.[2]
Saint Helena on muinainen tulivuori. Vuoren huippu on 824 metriä merenpinnasta. Saarelta löytyy suuria rotkoja, laaksoja ja useita kirkasvetisiä lähteitä. Saarella on leuto ilmasto, ja sademäärä on riittävä maatalouden tarpeisiin.
Ilmasto |
Saint Helena sijaitsee eteläisen Atlantin viileiden pasaatituulten vyöhykkeellä. Sen ilmasto on lauhkea: kesät ovat lämpimät ja talvet vain hieman viileämmät.[2] Saint Helenan rannikkoalueet saavat vain noin 200 millimetriä sadetta vuodessa, mutta sisämaan ylängöllä sataa yli 1000 millimetriä vuodessa.[3]
Luonto |
Saint Helenan kotoperäinen kasvi- ja eläinlajisto ovat kehittyneet eristyneen sijainnin ansiosta omaperäiseksi. Ihmisen ja monien vieraslajien takia kotoperäiset lajit ovat kärsineet.[2]
Saari voidaan jakaa kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Rannikolla on noin 1,6 kilometrin levyinen kivinen ja karu alue, jossa kasvaa kaktuksia. Keskivyöhyke ulottuu 0,4–1,6 kilometriä edellisestä alueesta sisämaahan. Siellä on ruohoisia rinteitä ja metsää. Keskivyöhyke on noin 5 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä, ja siellä kasvaa muun muassa monet saaren kotoperäisistä puulajeista.[2]
Historia |
Saari oli asumaton vuoteen 1502 asti, jolloin João da Novan johtamat portugalilaiset merimiehet löysivät sen.[2] Portugalilaiset käyttivät sitä itsenäisesti jonkin aikaa, kunnes saarten olemassaolo tuli myös muiden tietoon,[3] kun englantilainen Thomas Cavendishin retkikunta vieraili saarella 1588.[2]
Hollanti julisti 1633 Saint Helenan kuuluvaksi itselleen, mutta se ei asuttanut sitä. Englannin Itä-Intian kauppakomppania perusti sinne siirtokunnan 1659. Hollantilaiset ajoivat heidät saarelta 1673, mutta vain muutaman kuukauden päästä kauppakomppania valtasi sen uudestaan. Saint Helena oli pitkään kauppakomppanian hallussa, mutta vuonna 1834 saaresta tuli kruununsiirtomaa.[3]
Saint Helenassa Intiasta tulevat tai sinne menevät laivat täyttivät muonavarojaan. Saaren työvoimaksi tuotiin orjia erityisesti Madagaskarilta ja myöhemmin myös kiinalaisia sopimustyöläisiä.[3] Saaren orjat vapautettiin 1826–1836.[2]
Saint Helenan syrjäinen sijainti houkutteli eurooppalaiset lähettämään Napoleon Bonaparten sinne maanpakoon. Hän asui Longwood Housessa viimeiset elinvuotensa 1815–1821.[2][4] Saarella vietiin paljon myös buurivankeja toisen buurisodan aikana 1900–1902.[3]
Saint Helenan merkitys merenkululle pieneni muun muassa höyrylaivojen ja Suezin kanavan avaamisen jälkeen 1869. Sen talous on horjunut sen jälkeen pienen kokonsa ja syrjäisen sijaintinsa takia. Pellavan viljelyä ja jalostamista kehitettiin paljon vuosien 1907–1966 aikana. Parhaimmillaan pellavateollisuus työllisti lähes puolet työvoimasta. Synteettisten kuitujen kehittämisen takia pellavateollisuus kaatui 1966. Sen jälkeen Saint Helenan maatalouden merkitys työvoimalle on pienentynyt.[3]
Hallinto |
Saint Helenan, Ascensionin ja Tristan da Cunhan saaret muodostavat Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha -nimisen Britannian merentakaisen alueen, jonka toimeenpanovalta on Britannian monarkilla. Saarilla on yhteinen kuvernööri, kruununjuristi, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin.[2]
Saint Helena on jaettu kahdeksaan piirikuntaan, jotka toimivat myös tilastointi- ja vaalialueina.
Talous |
Aikaisemmin Saint Helena oli laivoille tärkeä hiilen ja juomaveden täydennyspaikka Intian ja Euroopan välisellä meritiellä. Nykyään saaren talous perustuu suurelta osin Ison-Britannian tukeen. Saarella viljellään bataattia ja hamppua. Sen merkittävimmät elinkeinot ovat kuitenkin karjankasvatus, kalastus ja käsitöiden myynti.
Vientikauppa on pientä, saaren vienti on vuodessa alle 200 000 puntaa ja koostuu lähinnä pakastetusta tonnikalasta, kahvista ja hunajasta.[5]Uudenseelanninpuuvilla oli saaren ainut viljelykasvi 1960-luvulle asti.
Saint Helena oli aiemmin erittäin eristynyt, sillä mantereelle on noin 2 000 kilometrin matka, ja saarelle pääsi ennen vuotta 2017 ainoastaan laivalla. Nopein reitti oli kahden päivän matka lentokentälliseltä Ascensionilta, tai kolmen ja puolen päivän matka Namibiasta.[5] Saarelle avattiin lentokenttä huhtikuussa 2016.[6] Vuonna 2012 alkaneen rakentamisen vaikeutta kuvaa se, että kiitotien kohdalla oleva sata metriä syvä rotko piti täyttää maa-aineksella.[7] Mereen päättyvä kiitotie on noin kaksi kilometriä pitkä, eli se ei mahdollista saarelta suoraan Eurooppaan lentämistä. Lentoja sille piti tehdä viikoittain ja sen oli tarkoitus tuoda saarelle runsaasti turismia, mutta kaupalliset lennot osoittautuivat kuitenkin haastaviksi saaren tuuliolosuhteiden vuoksi. Säännölliset kaupalliset lennot kentälle aloitettiinkin vasta 14. lokakuuta 2017.[8] Kentän rakentaminen maksoi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 285 miljoonaa puntaa.[9]
RMS Saint Helena kävi James Bayn satamassa noin 30 kertaa vuodessa ja kulki Etelä-Afrikan Kapkaupungin, Walvis Bayn, Ascension Islandin, Espanjan Teneriffan, Vigon ja Britannian Isle of Portlandin väliä. Se on yksi viimeisistä Britannian kuninkaallisen postilaitoksen postilaivoista. Alus oli tarkoitus poistaa käytöstä lentokentän valmistumisen aikaan vuonna 2016[10], mutta jatkoi edelleen toimintaansa[11] vuoteen 2018 asti, jolloin se poistettiin käytöstä. Sitä korvaa rahtiliikenteessä MV Saint Helena.
Väestö |
Saint Helenassa oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 4 534 asukasta, joista sainthelenalaisia oli 4 122. Väestö oli kasvanut vuodesta 2008, jolloin asukkaita oli 4 077.[12]
Saint Helenan väestö on pääosin eurooppalaisten, etelä- ja itäaasialaisten ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Englanti on ainoa puhuttu kieli, ja suurin osa asukkaista on anglikaaneja.[2]
Lähteet |
- Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 1999. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- Royle, Stephen: St. Helena: A Geographical Summary. Geography, 1991, 76. vsk, nro 3, s. 266–268. Geographical Association.
- Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
Viitteet |
↑ The World Factbook: Saint Helena Ascension, and Tristan da Cunha. CIA. (englanniksi)
↑ abcdefghij Saint Helena Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
↑ abcdef Royle, s. 266.
↑ Napoleon’s Final Days (PDF) Napoleonic Society. Viitattu 15.10.2012.
↑ ab Scott, Kirsty: St Helena prepares to see the flights The Guardian. 15.3.2005. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
↑ Remote UK island colony of St Helena to get airport BBC News. 3.11.2011. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
↑ First project variation order signed – Additional Runway Works to Allow for Future Expansion St Helena Airport. 23.7.2012. St Helena Government Access Office. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
↑ First flight lands on remote St Helena BBC News. 14.10.2017. Viitattu 3.9.2018. (englanniksi)
↑ Britit rakensivat käyttökelvottoman kentän keskelle Atlanttia Kauppalehti. 18.12.2016. Viitattu 15.12.2017.
↑ "Airport Approved" The St Helena Herald, Volume XI Number 28, 4th November 2011, p. 4
↑ Schedules & Fares (ja muut sivuston sivut) RMS St. Helena. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
↑ St Helena 2016 Population & Housing Census (pdf) (s. 9–10) 2016. St Helena Statistics Office. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla |
Matkaopas aiheesta Saint Helena (island) Wikivoyagessa (englanniksi)
Saint Helenan sivusto (englanniksi)
Saint Helenan hallitus (englanniksi)
Saint Helenan lentoasemaprojekti (englanniksi)
Life on one of the world's most remote islands BBC News Magazine
Matkaopas aiheesta Saint Helena (island) Wikivoyagessa 
