Hjdcti

Iranin islamilaista teokratiaa vastustava kuva.

Kirkon ja valtion ero on käsitys, jonka mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.^[1] Sen taustalla on usein sekularismi.

Valtio ja uskonto on erotettu tarkkaan toisistaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa.^[2]Suomessa kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi kansankirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.^[1]

Historiaa |

Kirkon ja valtion eroa vaativa järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.^[3]Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.^[4][5] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen^[4]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot^[4]. Vapaa-ajattelijat vaativat kirkon ja valtion erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.^[5] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.^[3]

Eurooppa |

Euroopan unioni sitoutui Amsterdamin sopimuksen (1997) Julistuksessa (nro 11) kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta kunnioittamaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten asemaa, joka niille on kansallisessa lainsäädännössä annettu ja olemaan puuttumatta siihen. Julistuksen teksti on seuraava:

»Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa. Euroopan unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.»
(^[6])

Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804).^[7] Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta.^[8][9]

Ranska |

Pääartikkeli: Laïcité

Ranskassa uskonnon ja valtionsuhdetta kuvataan sanalla Laïcité, jonka voi suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen. Ranskassa laïcité-periaate käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta eikä uskontokuntiin kuuluvia tilastoida ainakaan valtion taholta. Uskonnollisiksi katsottavien symbolien, kuten huntujen käyttö on kielletty valtion kouluissa. ^[10]

Suomi |

Pääartikkeli: Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.^[11]Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.^[12][13] Luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on siten lainsäädännössä erityisasema ja niitä on kutsuttu kansankirkoiksi^[14][15] tai valtionkirkoiksi^[16][17], vaikka ne eivät sellaisia virallisesti olekaan.

Valtion ja kirkon eron kannattajien näkemys |

Pääartikkeli: Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin:

»Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.»
(^[18])

Vasta vuonna 1923 voimaan tullut uskonnonvapauslaki antoi ateisteille täydet kansalaisoikeudet.^[19] Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan^[20] tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalle^[21].

Vapaa-ajattelijain liitto

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Kaksi valtionkirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä verotusoikeuden kautta. Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.^[22]

Sääntöjensä mukaan Vapaa-ajattelijain liitto vaatii lainsäädännössä^[23]

1. valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa


2. 
   kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä


3. kaiken uskontokunnille jaettavan rahallisen valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista


4. uskonnon opetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista


5. 
   uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista


6. yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille.

Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja Erkki Hartikainen on sanonut, että jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, voidaan sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan.^[24] Tämäkään ei vielä Hartikaisen mukaan merkitse täydellisen ajatuksenvapauden toteutumista. Laeissa saattaa olla uskonnoista peräisin olevia oikeuskäsityksiä ja viranomaiset voivat antaa uskonnollisten käsitystensä vaikuttaa päätöksentekoon. Hartikaisen mukaan Ruotsissa ja Suomessa valtiokirkko on jo pelkästään sillä perusteella, että uskonnoista puhutaan laeissa. Voidaan sanoa, että Ruotsissa ja Suomessa on vahva valtiokirkko muun muassa seuraavista syistä:^[24]

1. Kouluissa on pakollista uskonnon tai uskontojen opetusta, joka suosii vahvasti uskontoja ja erityisen vahvasti kristinuskoa.


2. Hautaustoimi on annettu evankelis-luterilaisen kirkon hoidettavaksi ja kilpailu hautaustoimen alalla on lailla estetty.


3. Useilla uskonnoilla on veronkanto-oikeus eli oikeus kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä.


4. Valtio kustantaa pappien ja valtiokirkkojen työntekijöiden koulutuksen.


5. Valtio pitää yllä teologisia tiedekuntia.


6. Uskontokunnilla on valtiolle ja muille yhteiskunnan tahoille kuuluvia tehtäviä kuten oikeus vihkiä avioliittoon.


7. Valtio tukee valtiokirkkoja muilla tavoilla.^[24]

Hartikaisen mukaan jo näiden epäkohtien korjaaminen muuttaisi Ruotsin ja Suomen valtiokirkot vahvoista valtiokirkoista heikoiksi valtiokirkoiksi. Kirkkojen vaikutusvalta olisi entisellään, mutta kansalaisten elämä olisi entistä vähemmän riippuvaista valtiokirkoista.^[24]

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä kirkolliset juhlapäivät on poistettava valtakunnallisten vapaapäivien joukosta osana kirkon ja valtion eroa.^[25][26]

Yhdysvallat |

Yhdysvaltain kolmas presidentti Thomas Jefferson oli kirkon ja valtion eron kannattaja.

Yhdysvalloissa on liittovaltiotasolla säädetty valtion ja kirkon ero perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä. Perustuslain johdosta liittovaltion kongressi ei voi säätää lakia, joka koskee uskonnon perustamista tai rajoittaa uskonnon vapaata harjoittamista. Perustuslakia on lisäksi tulkittu niin, että valtion laitosten tulee olla neutraaleja suhteessa uskontoihin. Esimerkiksi aamuhartaudet, uskonnollisten koulujen linja-autokuljetukset ja niin edelleen on todettu Yhdysvaltain perustuslain vastaisiksi.^lähde?

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys:

Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.^[27]

Vapaasti suomennettuna:

Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; tai vähentää sanan tai lehdistön vapautta tai ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen tai anomuksen tekemiseen hallitukselle epäkohtien korjaamiseksi.

Edustajainhuoneen istunnot alkavat rukouksella.^[28] Lisäksi Yhdysvaltojen asevoimissa on liittovaltion maksamia sotilaspappeja.^[29]

Japani |

Japanin perustuslaissa on ilmaistu ajatuksenvapaus ja valtion puolueettomuus uskontojen suhteen:^[30]

Ȥ 19


Ajatuksen ja omantunnon vapautta ei saa rikkoa.



§ 20


(1) Uskonnonvapaus taataan kaikille.

(2) Minkään uskonnollisen järjestön ei tule saada erityisoikeuksia julkiselta vallalta, eikä hallita poliittista valtaa.

(3) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, juhlaan, riittiin tai muuhun uskonnonharjoitukseen.

(4) Valtion ja sen virastojen on pidättäydyttävä uskonnon opetuksesta ja muusta uskonnollisesta toiminnasta.»
(^[30])

Katso myös |

• Ajatuksenvapaus


• Jälkeen Kristuksen


• Laïcité


• Tasa-arvo


• Uskonnon opetus


• Uskonnonvapaus


• Valtionuskonto

Lähteet |

Kirjallisuutta |

• Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.

Aiheesta muualla |

• 
  Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kehotti Italiaa poistamaan koulujen ristiinnaulitunkuvat
  


• Maijastina Kahlos: Vankat perustelut valtion tunnustuksettomuudelle. Vartija 1/2007.


• Bobbie Kirkhart: Kirkon ja valtiovallan erottaminen Amerikassa. Vapaa ajattelija 5/2003.


• Erkki Hartikainen: 100 vuotta valtion ja kirkon eroa. Vapaa ajattelija 1/2005.


• Erkki Hartikainen: Mikä on valtiokirkko tai valtionuskonto? Jumalaton 28/2008.


• Arto Huovinen: Teksas opettaa uskonnollisen oikeiston opein. Kansan uutiset 18.3.2010.


• 
  Valtion ja kirkon erottamisen historia Yhdysvalloissa (englanniksi)