Guy Verhofstadt Poliittinen ura | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKVerhofstadt Belgian väliaikaishallituksen pääministeriksiParlamentin jäsenet: Guy VerhofstadtGuy Verhofstadtin kotisivuVerhofstadtin esittely Euroopan parlamentin sivustollamWorldCat Identities2061707XX1800634cb133349752(data)1290887300000 0001 0896 2990n9306239600007632506980015446907167
Belgian pääministeritBelgialaiset europarlamentaarikotVuonna 1953 syntyneet
kuuntele ääntämys11. huhtikuuta1953DendermondebelgialainenliberaalipoliitikkoOpen VLDGentinWilly De ClercqinWilfried MartensinGerhard SchröderinEuroopan komissionAngela MerkelJosé Manuel BarrosonYves LetermenCD&VAlbert IIEuroopan parlamentin jäsenenävuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissaEuroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmänEuroopan unionia
Guy Verhofstadt | |
---|---|
Verhofstadt lehdistötilaisuudessa Strasbourgissa 2014 | |
Belgian pääministeri | |
12.7.1999–20.3.2008 | |
Monarkki | Albert II |
Varapääministeri | Laurette Onkelinx Didier Reynders |
Edeltäjä | Jean-Luc Dehaene |
Seuraaja | Yves Leterme |
Euroopan parlamentin jäsen | |
14.7.2009– | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. huhtikuuta 1953 Dendermonde, Belgia |
Tiedot | |
Puolue | Belgia: Open VLD EU: ALDE |
Allekirjoitus | |
Infobox OK |
Guy Maurice Marie Louise Verhofstadt ( kuuntele ääntämys?, s. 11. huhtikuuta 1953, Dendermonde) on belgialainen liberaalipoliitikko (Open VLD), Belgian entinen pääministeri ja Gentin entinen kaupunginvaltuutettu.
Poliittinen ura |
Lakitutkinnon suorittanut Guy Verhofstadt aloitti poliittisen uransa Willy De Clercqin avustajana 1977. De Clercq oli tuolloin PVV:n (Partij voor Vrijheid en Vooruitgang) puheenjohtaja. Verhofstadt tuli valituksi parlamenttiin 1985 ja pääsi saman tien myös Wilfried Martensin hallitukseen valtiovarainministeriksi ja varapääministeriksi. Verhofstadtin uudistusmieliset ajatukset taloudesta ja nuori ikä toivat hänelle liikanimen Baby-Thatcher. Vuonna 1991 hän yritti muodostaa ensimmäisen oman hallituksensa, mutta epäonnistui ja joutui oppositioon, jossa uudisti PVV-puolueen nykyiseksi VLD:ksi (Vlaamse Liberalen en Democraten).
Verhofstadtista tuli pääministeri ensimmäisen kerran 13. kesäkuuta 1999 pidettyjen liittovaltion parlamenttivaalien seurauksena. Hänen hallitukseensa tulivat mukaan liberaalit, sosialistit ja vihreät. Tämä "sateenkaarihallitus" oli ensimmäinen laatuaan Belgiassa. Seuraavissa 18. toukokuuta 2003 pidetyissä vaaleissa vaalivoiton saivat sosialistit ja liberaalit, jotka myös muodostivat Verhofstadtin toisen hallituksen.
Verhofstadt oli Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin suosikki Euroopan komission johtoon, mutta Angela Merkel sai tehtävään oman suosikkinsa José Manuel Barroson.[1]
10. kesäkuuta 2007 järjestettyjen vaalien jälkeen Verhofstadtin hallitus menetti enemmistönsä ja Verhofstadt jätti eronpyyntönsä kuninkaalle. Suurimmaksi puolueeksi nousi Yves Letermen johtama CD&V/N-VA-lista. Leterme ei kuitenkaan pystynyt muodostamaan hallitusta ja puolen vuoden pattitilanteen jälkeen kuningas Albert II nimitti Verhofstadtin väliaikaishallituksen johtoon.[2] Ilmoituksensa mukaan Guy Verhofstadt väistyi sivuun, kun kuningas nimitti vihdoin Letermen pääministeriksi 20. maaliskuuta 2008.
Pääministeriytensä jälkeen Verhofstadt on jatkanut poliitikon uraa Euroopan parlamentin jäsenenä, joksi hänet valittiin vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissa. Hän toimii Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puheenjohtajana.[3]
Euroopan nykyisistä poliitikoista hän on yksi voimakkaimmin federaalista Euroopan unionia kannattavia.lähde?
Lähteet |
↑ http://www.spiegel.de/international/europe/0,1518,649452,00.html
↑ Verhofstadt Belgian väliaikaishallituksen pääministeriksi yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 21.12.2007.
↑ Parlamentin jäsenet: Guy Verhofstadt Euroopan parlamentti. Viitattu 16.10.2010.
Aiheesta muualla |
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guy Verhofstadt Wikimedia Commonsissa
- Guy Verhofstadtin kotisivu
- Verhofstadtin esittely Euroopan parlamentin sivustolla
Edeltäjä: Jean-Luc Dehaene | Belgian pääministeri 1999–2008 | Seuraaja: Yves Leterme |
|
|