T. I. Itkonen Sisällysluettelo Nuoruus | Opiskelu ja ura | Perhe | Teoksia | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoInfobox OKT. I. ItkonenLauri ItkonenItkonen, ToivoItkosen Koltan- ja kuolanlapin sanakirja, osat 1–2
Suomalaiset kielitieteilijätSuomalaiset kansatieteilijätVuonna 1891 syntyneetVuonna 1968 kuolleet
20. tammikuuta1891Pulkkila12. toukokuuta1968Helsinkisaamen kielensaamelaiskulttuurinLappiinMuinaistieteellisessä toimikunnassaPulkkilankappalainenLauri Arvid ItkonenInariinOulun lyseoonHelsingin yliopistossaMuinaistieteellisessä toimikunnanSuomen muinaismuistoyhdistyksenLapin sivistysseuranSuomen tiedeakatemiassaLappiinKeski-EurooppaanSkandinaviaananItaliaanA. V. KoskimiehennomadismistakoltansaamenTerhoMarjaLauri Ilmari ItkonenSaamelaisten kristillisen kansanopistonTuomo ItkonenErkki Itkonen
T. I. Itkonen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. tammikuuta 1891 Pulkkila |
Kuollut | 5. joulukuuta 1968 (77 vuotta) Helsinki |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Instituutti | Muinaistieteellinen toimikunta |
Tutkimusalue | kieli- ja kansatiede |
Infobox OK |
Toivo Immanuel Itkonen (20. tammikuuta 1891 Pulkkila – 12. toukokuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kieli- ja kansatieteilijä, joka tunnetaan erityisesti saamen kielen ja saamelaiskulttuurin tutkijana. Hän teki yhdeksän tutkimusmatkaa Lappiin ja kirjoitti useita teoksia saamelaisista. Itkonen työskenteli 1919–1955 eri tehtävissä Muinaistieteellisessä toimikunnassa.
Sisällysluettelo
1 Nuoruus
2 Opiskelu ja ura
3 Perhe
4 Teoksia
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla
Nuoruus |
Toivo Immanuel Itkosen isä oli Pulkkilan kappalainen Lauri Arvid Itkonen (1865–1925). Toivo oli perheen kolmas lapsi. Itkosten kuusilapsinen perhe muutti Inariin kevättalvella 1899, kun Lauri Itkonen valittiin Inarin kirkkoherraksi. Toivo sai Inarissa ensin kotiopetusta ja siirtyi 1901 Oulun lyseoon, josta hän pääsi ylioppilaaksi 1910.[1][2]
Opiskelu ja ura |
Hän suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1913, lisensiaatin tutkinnon 1916 ja väitteli tohtoriksi 1923. Muinaistieteellisessä toimikunnan amanuenssina Itkonen työskenteli 1919–1932, intendenttinä 1932–1935 ja koko toimikunnan osastonjohtajana 1935–1955. Hän oli myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä 1920–1933, Lapin sivistysseuran johtokunnan jäsenenä 1934–1961 sekä jäsenenä Suomen tiedeakatemiassa vuodesta 1947.[1]
Itkonen teki vuosina 1911–1949 aikana yhdeksän tutkimusretkeä Lappiin. Hän teki myös tutkimusmatkan Keski-Eurooppaan vuonna 1929, Skandinaviaanan 1931 ja 1947 sekä Italiaan 1955.[1]
Itkonen kirjoitti uransa aikana useita teoksia. Hän toimitti 1917 Inarinlappalaista kansantietoutta -nimisen teoksen A. V. Koskimiehen vuonna 1886 keräämän materiaalin pohjalta.[1] Vaikka hän ei tehnyt matkoja Venäjälle, hän kirjoitti muiden tutkimusmatkailijoiden aineiston pohjalta teoksen Suomensukuiset kansat (1921), jossa hän esitteli tasapuolisesti kansojen esineellistä, yhteiskunnallista ja henkistä kulttuuria sekä historiaa.[3]
Itkosen kaksiosainen Suomen lappalaiset vuoteen 1945 ilmestyi 1948. Siinä hän kirjoitti porolappalaisten nomadismista ja metsälappalaisten vuotuista asuin- ja pyyntipaikkakiertoa.[3] Lapin-matkojensa pohjalta Itkonen teki myös kaksiosaisen koltansaamen sanakirjan Koltan- ja kuolanlapin sanakirja.[1]
Perhe |
Toivo Itkonen oli naimisissa Iina Amanda Seppäsen kanssa. Heillä oli kolme lasta Terho, Marja ja Kerttu.[1]
Toivo Itkosella oli yhteensä 12 sisarusta. Heistä tunnetuimmat olivat varatuomari ja Inarin Juutuansuun kivikautisten kotapaikkojen löytäjä Lauri Ilmari Itkonen, Inarin kirkkoherra ja Saamelaisten kristillisen kansanopiston rehtori Tuomo Itkonen sekä akateemikko Erkki Itkonen.[2]
Teoksia |
Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu: Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan, väitöskirja. 1916
Lappalais-suomalaisia sanavertailuja. Suomalais-ugrilainen seura 1916–1920
Inarinlappalaista kansantietoutta, A. V. Koskimiehen aineiston pohjalta koonneet ja julkaisseet A. V. Koskimies ja T. I. Itkonen. Suomalais-ugrilainen seura 1917, 2. uudistettu p. 1979
Lappalaisten ruokatalous. Suomalais-ugrilainen seura 1921
Suomensukuiset kansat. Tietosanakirja, Helsinki 1921
Suomen tasapohjaiset ruuhimuodot. Suomen muinaismuistoyhdistys 1923–1926
Lappalaiset. 1928
Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja. Suomalais-ugrilainen seura 1931
Lappische Lehnwörter im Russischen. Suomen tiedeakatemia 1932
Suenjel: Kuvia kolttalappalaisten maasta. Gummerus 1936 (yhdessä Karl Nickulin kanssa)
Karhusta ja sen pyynnistä. 1937
Pyhämaan vanhoja rakennuksia. 1937
Elämänviisautta Inarin Iijärveltä. Kalevalaseura 1937
Tunturilappalaisten kansantietoa Inarista. 1938
Inarin tunturilappalaisten leikkejä. 1941
Lappalaisten leikit ja ajanvietot. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 9 1941
Suomen ruuhet: 1-, 2-, 3- ja monipuiset sekä lautaruuhet kivikaudesta vuoteen 1940. Suomen muinaismuistoyhdistys 1941–1942
Lappalaisten vanhat henkilönnimet. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 10 1942
Suomen lappalaisten kosinta- ja häätavat. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 12 1943
Lapin verotus ja kauppa ennen vanhaan. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 13 1944
Suomen lappalaiset vuoteen 1945, osat 1 ja 2. WSOY 1948, 2. p. 1984
Lappi ja lappalaiset vanhoissa kansanrunoissamme. Lapin sivistysseuran julkaisuja n:o 20 1955
Koltan- ja kuolanlapin sanakirja osat 1–2. Suomalais-ugrilainen seura 1958
Lappalaisia paikannimiä 1500-luvulla. Suomalais-ugrilainen seura 1966
Kronikkaa suvusta ja muustakin. julk. Terho Itkonen 1991
Lapin-matkani. WSOY 1991
Lähteet |
↑ abcdef T. I. Itkonen Sámi musea Siida & Anarâškielâ servi. Viitattu 9.2.2017.
↑ ab Lauri Itkonen Sámi musea Siida & Anarâškielâ servi. Viitattu 9.2.2017.
↑ ab Haavio-Mannila, Elina: ”Etnologia ja sosiaaliantropologia”, Suomalaisen sosiologian historia, s. 35. Toimittaneet Risto Alapuro, Matti Alestalo ja Elina Haavio-Mannila. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17996-5.
Aiheesta muualla |
Itkonen, Toivo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Itkosen Koltan- ja kuolanlapin sanakirja, osat 1–2 Suomalais-Ugrilaisen Seuran sivuilla.