Robert Broberg Musiikkialbumit | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoSVT hedrar Robert BrobergRobert BrobergVad tusan gjorde Robban Broberg i Vasa 1968?Brobergs okända sidor - fånge i sin egen kroppMuistokirjoitus Dagens NyheterissäYlen radiotoimittaja Kjell Ekholm kertoo Brobergin urasta (audio, 6 min)
Ruotsalaiset laulaja-lauluntekijätRuotsalaiset koomikotVuonna 1940 syntyneetVuonna 2015 kuolleet
2. heinäkuuta1940Råsunda21. heinäkuuta2015TukholmaruotsalainenkuvanveistoaKonstfackGröna LundinSvensktoppenWasa TeaterissaLasse HallströminKultainen ruusuMontreux’ssäNew YorkissaKaramelodiktstipendietGlobenissaParkinsonin taudin
Robban Broberg vuonna 1967.
Robert Zero Karl Oskar Broberg (alk. Robert Karl Oskar Broberg, 2. heinäkuuta 1940 Råsunda – 21. heinäkuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja koomikko. Hänet tunnettiin Suomessa erityisesti 1960- ja 1970-lukujen vaihteen humoristisista lauluistaan kuten ”Carola” ja ”Uppblåsbara Barbara”. Uransa alussa hän esiintyi nimellä Robban Broberg, sitten vuosina 1968–1974 nimellä Karl-Oskar, vuosina 1974–1982 nimellä Zero ja sen jälkeen omalla nimellään Robert Broberg.[1]
Broberg opiskeli kuvanveistoa Tukholman Konstfack-taidekorkeakoulussa ja harrasti samalla aktiivisesti musiikkia. Hän oli mukana television viihdeohjelmassa Hylands hörna ja vuonna 1965 pääsi esiintymään Gröna Lundin huvipuiston revyyseen. Hänen debyyttisinglensä ”Maria Therese” nousi Svensktoppen-listaykköseksi 1967. Hänen muita tunnettuja levytyksiään ovat ”Det som göms i snö”, ”Jag måste hejda mig” ja ”Båtlåt”.[1]
Vuonna 1968 sai ensi-iltansa Brobergin käsikirjoittama ja ohjaama komediaelokuva Längta efter kärlek.[2] Talvella 1968 Broberg näytteli Vaasan ruotsinkielisessä Wasa Teaterissa parissakin näytelmässä.[3] 1970-luvulla Robert Broberg teki Ruotsin televisiolle viihde- ja lastenohjelmia. Lasse Hallströmin ohjaama Tjejjer edusti vuonna 1970 Ruotsia Kultainen ruusu -kilpailussa Sveitsin Montreux’ssä. 1970-luvun lopulla Broberg ajautui urallaan umpikujaan ja asui joitakin vuosia New Yorkissa. 1980-luvulla hän palasi estradeille ja teki useita yhden miehen show-esityksiä Gröna Lundiin.
Vuonna 1989 Brobergille myönnettiin Povel Ramelin alkuunpanema Karamelodiktstipendiet. Vuonna 1991 Robert Broberg teki juhlakiertueen, joka päättyi kahteen loppuunmyytyyn iltaan Tukholman Globenissa.[1]
Broberg kärsi vanhemmiten Parkinsonin taudin harvinaisesta muodosta ja oli pari viime vuottaan puhekyvytön. Hän kuoli 75 vuoden iässä heinäkuussa 2015.[1][4]
Musiikkialbumit |
- 1966: Helrobban blandar och ger
- 1967: 7 bitar Robban + 7 bitar Broberg
- 1968: Robbans Skiffle Group – Jubileums-skiffle
- 1968: Längta efter kärlek - sånger ur filmen
- 1969: Tjejjer
- 1970: The Pling & Plong Show
- 1971: En typiskt rund LP med hål i mitten
- 1972: Jag letar efter mej själv
- 1974: Vem är det som bromsar & vem är det som skjuter på?
- 1978: Tolv sånger på amerikanska
- 1979: Motsättningar
- 1979: De 20 mest önskade
- 1980: Kvinna eller man
- 1981: Am I Your New Toy
- 1983: Upp igen
- 1984: Raket
- 1987: Windshieldwipers
- 1988: Morot
- 1989: Flygeltur
- 1990: Höjdare
- 1993: Målarock
- 1996: Dubbelsångare
- 1997: Robert Bro-berg & dalbana
- 1999: Robert Brobergs nya universrum
- 2001: Nära
- 2004: Gilla Läget – med Robert Broberg ”live”!
- 2007: Bästa
- 2007: Tolv sånger på amerikanska
Lähteet |
↑ abcd SVT hedrar Robert Broberg, Sveriges Television, heinäkuu 2015, viitattu 28.7.2015.
↑ Robert Broberg, Svensk filmdatabas. Viitattu 29.7.2015.
↑ Vad tusan gjorde Robban Broberg i Vasa 1968? Svenska Yle. 24.7.2015. Viitattu 20.10.2017.
↑ Brobergs okända sidor - fånge i sin egen kropp, Expressen 23.7.2015, viitattu 29.7.2015.
Aiheesta muualla |
Muistokirjoitus Dagens Nyheterissä (ruotsiksi)
Ylen radiotoimittaja Kjell Ekholm kertoo Brobergin urasta (audio, 6 min) (ruotsiksi)
