Hjdcti

Sarah Kane (3. helmikuuta 1971 – 20. helmikuuta 1999) oli brittiläinen näytelmäkirjailija.

Elämänvaiheet |

Sarah Kane syntyi Essexissä ja opiskeli draamaa Bristolin ja Birminghamin yliopistoissa. Hänen vanhempansa olivat journalisteja ja syvästi kristittyjä. Kanen shokeeraava esikoisdraama Blasted sai kantaesityksensä Lontoossa vuonna 1995. Näytelmä kuvaa kahden henkilön, kyynisen toimittajan Ianin ja herkän Caten tuhoon tuomittua suhdetta hotellihuoneessa. Ulkomaailmassa on puhjennut sisällissota ja lopulta sodan kauhut tulevat oven läpi. Kanen draamoissa yksinäisyys ja rakkaus, väkivalta ja herkkyys, äärimmäiset vastakohdat asetetaan rinnakkain maailmaksi, jossa Jumala on kuollut ja julmuudet, joita jokapäiväinen media tulvii, tuodaan iholle.

Blastedin lisäksi Sarah Kanen draamatuotantoon kuuluvat Phaedra's Love, Cleansed, Crave ja 4.48 Psychosis. Ne ovat ehdotonta teatteria, joissa muoto ja sisältö ovat järkyttävästi yhtä. Kieli on runollista ja monimerkityksistä, väliin katkeran huumorin pilkahduksia.^{kenen mukaan?} Sarah Kanen näytelmissä on vaikutteita Samuel Beckettin absurdeista draamoista ja William Shakespearen verisistä tragedioista. Crave ja 4.48 Psychosis ovat kokeellisia ja täynnä kärsimystä. Crave-näytelmässä on neljä erillistä ääntä. Rakkaudettomuuden, mielen pirstaloitumisen ja kuoleman teemat tulevat keskiöön. ”Only love could save me and love has distroyed me”, yksi äänistä sanoo.

Sarah Kane kärsi vaikeasta masennuksesta. 4.48 Psychosis -draamassa inhimillinen tila on kaventunut itseinhoksi. Ennen kuin näytelmä sai ensi-iltansa, Kane hirttäytyi psykiatrisessa sairaalassa kengännauhoihinsa.^[1]

Sarah Kane tavoitteli kokemusta, joka polttaa tajuntaa ja aisteja. Kanen merkitys nykypäivän teatterille on suuri ja hänen näytelmiään esitetään ympäri maailman.

Kanen näytelmistä on suomeksi esitetty 4.48 Psykoosi Kansallisteatterin Omapohjassa 2001 (suomennos ja ohjaus Michael Baran) ja Blasted Koko-teatterissa 2004 (suom. Anna Veijalainen, ohjaus Sami Ylisaari).^[2]

Lähteet |