Tainot Sisällysluettelo Historia | Kulttuuri | Lähteet | NavigointivalikkoTainoAncient DNA Contradicts Historical Narrative of ‘Extinct’ Caribbean Taíno Population
Keski-Amerikan alkuperäiskansatEsikolumbiaaniset kulttuurit
Isojen Antillienarawakilaisiin kieliintainon kieltäIsot AntillitJukatanin niemimaaltaeaa.Casimiran löytöpaikanJamaikaBahamasaaretlucayaneinaguanahatabeyitäDNATainon kieliarawakisista kielistäsaarikaribin
Tainokylän jäljitelmä Kuubassa.
Tainot olivat Isojen Antillien alkuperäisasukkaita ja he puhuivat arawakilaisiin kieliin kuulunutta tainon kieltä. Tainojen määrä romahti nopeasti eurooppalaisten saavuttua Karibialle, ja muutaman vuosikymmenen jälkeen heitä oli vain muutamia tuhansia. Tainot katosivat omana ryhmänään lopulta kokonaan selviytyjien sulautuessa muuhun väestöön. Nykyisillä Karibian asukkailla on jonkin verran tainotaustaista perimää, minkä lisäksi tietyt ryhmittymät ovat esimerkiksi Kuubassa ja Puerto Ricossa väittäneet polveutuvansa tainoista.
Sisällysluettelo
1 Historia
2 Kulttuuri
3 Lähteet
3.1 Viitteet
Historia |
Espanjalaiset sotilaat hakkaavat käsiä irti kaivoksiin pakotetuilta tainoilta piirroksessa 1500-luvulta.
Isot Antillit asutettiin Jukatanin niemimaalta käsin viimeistään 4000-luvulla eaa. Alueen varhaisia asukkaita kutsutaan casimiroidisiksi Casimiran löytöpaikan mukaan. Casimiroidiset karibialaiset tunnistetaan tietynlaisten kivityökalujen käytöstä, mutta termi ei viittaa varsinaisesti yksittäiseen kulttuuriin. Varhaiset asukkaat asettuivat Kuubaan, Hispaniolaan ja Puerto Ricoon. Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. saapui toinen muuttoliike Etelä-Amerikasta Pienten Antillien kautta Isoille Antilleille. Uusia asukkaista nimitetään saladoidisiksi Saladeron löytöpaikan mukaan. Nykykäsityksen mukaan saladoidiset muuttajt olivat vuorovaikutuksessa vanhemman väestön kanssa ja mahdollisesti myös sekoittuivat näihin. Kulttuurin etääntyessä ajan myötä Etelä-Amerikan saladoidisesta kulttuurista voidaan puhua taino-kulttuurista, jollainen oli muodostunut ennen eurooppalaisten saapumista Karibialle. Joskus taino-kulttuurin alkuna on pidetty ostionoidisen keramiikan yleistymistä. Se alkoi korvata aiempaa saladoidista keramiikkaa 600-luvulta lähtien leviten Puerto Ricolta muille saarille. Alueen saarista ja saaristoista Jamaika ja Bahamasaaret asutettiin melko myöhään. Molemmille syntyi ihmisasutusta vasta 600-luvulla jaa. Bahamasaarille muuttaneet tunnettiin sittemmin lucayaneina. Kuubassa tainot levittäytyivät noin kahteen kolmasosaan saaresta. Saaren länsikärjessä asui mahdollisesti aiemmasta väestöstä polveutuvia alkukantaisesti eläneitä guanahatabeyitä.[1]
Karibia oli ennen eurooppalaisten saapumista melko tiheään asuttu alue. Eurooppalaisten saavuttua väestö romahti kuitenkin niin nopeasti, että väkiluvun arvioiminen ennen romahdusta on hankalaa. Joidenkin arvioiden mukaan kaikkien Karibian saarten asukasluku oli yhteensä jopa 5,8 miljoonaa. Espanjalaisten teettämässä väestönlaskennassa Hispaniolalla arvioitiin olevan enää 60 000 intiaania ja vuonna 1519 vain 2 500.[2] Tainot olivat käytännössä kadonneet vuoteen 1550 mennessä ja tuhosta selviytyneet olivat sekoittuneet valkoiseen ja afrikkalaiseen väestöön.[3]DNA-tutkimusten perusteella tiedetään Karibian nykyisillä asukkailla olevan tainotaustaista perimää. Tainot eivät siis varsinaisesti tuhoutuneet kokonaan, vaan he sekoittuivat muuhun väestöön.[4] Vielä nykyisinkin Kuubassa ja Puerto Ricolla on useita eri ryhmiä, jotka ovat väittäneet polveutuvansa tainoista. Heitä ei kuitenkaan ole tunnustettu virallsiesti valtion taholta.[3]
Kulttuuri |
Zemi, tainojen veistos.
Tainon kieli alkoi erota Etelä-Amerikan pohjoisosien muista arawakisista kielistä muuttajien lähdettyä kohti Antilleja 1000-luvulla eaa. Isoilla Antilleilla kieli sai joitakin piirteitä saarien aiempien asukkaiden kielestä, kun taas Pienillä Antilleilla se kehittyi tainosta poikkeavaksi saarikaribin kieleksi. Espanjalaisten välityksellä joitakin tainon kielen sanoja on omaksuttu muihin kieliin. Tainotaustaisia sanoja ovat esimerkiksi hurrikaani, kannibaali, kanootti ja tupakka.[5]
Ennen 600-lukua Karibian alueen suurimmat poliittiset yksiköt olivat kylätasolla. Kylätason yksiköistä kehittyi vähitellen laajempia yksiköitä, jokta liittyvät myös taino-kulttuurin ilmenemiseen. 1200-luvulta alkaen tainoilla oli työnjaollisesti eriytynyt yhteiskuntajärjestelmä yhteiskunnallisine luokkineen. Tainojen yläluokasta käytettiin nimitystä nitaino, joka kääntyy suomeksi muotoon "hyvät" tai "jalot". Tanojen päälliköt valittiin yläluokasta ja koko yläluokka muodosti ehkä 5 % kaikista tainoista. Alemmasta luokasta käytettiin nimeä naboría eli "muut". Tainojen päälliköt tunnettiin tittelillä cacique ja esimerkiksi Hispaniolassa, Kuubassa tai Puerto Ricolla heidän johtamiin alueisiinsa saattoi kuulua satoja kyliä ja kymmeniätuhansia asukkaita. Tainoilla saattoi olla myös päälliköiden johtamia alueita suurempia kokonaisuuksia, sillä esimerkiksi Hispaniolalla heidän tiedetään jakaneen saaren viiteen maakuntaan.[5]
Lähteet |
- Valtonen, Pekka: Karibian historia. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0.
Viitteet |
↑ Valtonen 2017, luku "Ensimmäiset ihmiset Isoilla-Antilleilla"
↑ Valtonen 2017, luku "Alkuperäisasukkaat ja eurooppalaisten tulo"
↑ ab Taino Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
↑ Meilan Solly: Ancient DNA Contradicts Historical Narrative of ‘Extinct’ Caribbean Taíno Population Smithsonian Magazine. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
↑ ab Valtonen 2017, luku "Taino-kulttuuri"
