Hjdcti

Wiley Post painepuvussaan.

Wiley Hardeman Post (22. marraskuuta 1898 – 15. elokuuta 1935) saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ensimmäisenä lentäjänä, joka lensi yksin maailman ympäri. Hän oli tunnettu myös pioneerityöstään korkealla lentämisessä. Post auttoi kehittämään yhden ensimmäisistä ilmailussa käytetyistä painepuvuista. Hänen vanerirakenteinen lentokoneensa, Winnie Mae, sekä hänen painepukunsa ovat esillä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruusmuseon Steven F. Udvar-Hazy Centerissä Washington-Dullesin kansainvälisellä lentoasemalla Chantillyssä, Virginiassa. 15. elokuuta 1935 Post ja yhdysvaltalainen humoristi Will Rogers saivat surmansa Postin koneen syöksyessä laguuniin Point Barrowssa, Alaskassa, laguunista tapahtuneen lentoonlähdön yhteydessä.

Varhainen lentoura |

Winnie Mae. National Air and Space Museum.

Post syntyi Van Zandtin piirikunnassa Teksasissa, mutta hänen perheensä muutti Oklahomaan hänen ollessaan viisivuotias. Hänen lentouransa alkoi 26-vuotiaana Burell Tobbs and His Texas Topnotch Fliersin lentosirkuksen laskuvarjohyppääjänä, ja hän tuli hyvin tunnetuksi lentonäytöksissä esiintyjien piirissä. Vuonna 1926 hän menetti öljykenttäonnettomuudessa vasemman silmänsä, mutta hän käytti korvausrahojaan ensimmäisen lentokoneensa ostoon. Tuohon aikaan hän tapasi toisen oklahomalaisen, Will Rogersin, kun hän lennätti Rogersin rodeoon, ja heistä kahdesta tuli lopulta hyvät ystävät. Post oli varakkaiden oklahomalaisten öljymiesten Powell Briscoen ja F.C. Hallin henkilökohtainen lentäjä vuonna 1930 kun Hall osti yksimoottorisen ylätason Lockheed Vegan, mikä oli yksi kuuluisimmista 1930-luvun alun ennätystentekokoneista. Hall antoi koneelle nimeksi Winnie Mae tyttärensä mukaan, ja Post saavutti ensimmäisen kerran kansallista kuuluisuutta voittamalla tuolla koneella kansallisen nopeuslentokilpailun (National Air Race Derby) Los Angelesista Chicagoon. Koneen runkoon oli kirjoitettu "Los Angelesista Chicagoon 9 tunnissa 9 minuutissa 4 sekunnissa. 27. elokuuta 1930."

Maailman ympäri |

Harold Gattyn kanssa |

Wiley Post (keskellä vasemmalla) ja Harold Gatty (keskellä oikealla) Tempelhofin lentoasemalla Saksassa kesäkuussa 1931 maailmanympärilennon välilaskulla matkalla Moskovaan

Kuten monet aikansa lentäjät, Post ei pitänyt siitä tosiasiasta, että maailmanympärilennon nopeusennätys ei ollut lentokoneella vaan ilmalaiva Graf Zeppelinillä, joka Hugo Eckenerin ohjaamana kiersi maailman 21 päivässä vuonna 1929. 23. kesäkuuta 1931 Post ja hänen lentosuunnistajansa Harold Gatty nousivat Rooseveltin lentokentältä Long Islandilta New Yorkista Winnie Maella lennolle, joka veisi heidät maailman ympäri neljäntoista välilaskun kautta, jotka tapahtuivat Newfoundlandissa, Englannissa, Saksassa, Neuvostoliitossa, Alaskassa, Kanadan Albertassa sekä Ohion Clevelandissa ennen paluutaan Rooseveltin lentokentälle. Paluu tapahtui 1. heinäkuuta heidän matkattuaan 15 474 mailia (n. 24 903 km) ennätysajassa 8 päivää 15 tuntia ja 51 minuuttia. Heidän vastaanottonsa veti vertoja Charles Lindberghin saamalle kaikkialla minne he menivät. He söivät päivällistä Valkoisessa talossa 6. heinäkuuta, ottivat osaa seuraavana päivänä New Yorkissa pidettyyn paraatiin, ja olivat kunniavieraina Amerikan ilmailun kauppakamerin (Aeronautical Chamber of Commerce of America) juhla-aterialla hotelli Astorissa. Lennon jälkeen Post hankki Winnie Maen F.C. Hallilta ja hän ja Gatty julkaisivat matkakertomuksensa nimellä "Maailman ympäri kahdeksassa päivässä" (Around the World in Eight Days), mikä sisälsi Will Rogersin esipuheen.

Ensimmäinen yksinlento |

Post halusi ennätyslennon jälkeen avata oman lentokoulun, mutta ei saanut riittävästi rahoitusta, mikä johtui hänen maalaistaustaansa ja muodollisen koulutuksen puutteeseen rahoittajien keskuudessa kiinnitetystä huomiosta. Rahoituksen hylkääjien motivoimana Post päätti yrittää maailmanympäriyksinlentoa ja oman nopeusennätyksensä rikkomista. Seuraavana vuonna Post paransi lentokonettaan asentamalla automaattiohjauksen (autopilotin) ja radiosuunnistuslaitteen, jotka olivat Sperry Gyroscope Companyn ja Yhdysvaltain armeijan suorittaman kehitystyön loppuvaiheessa. Vuonna 1933 hän toisti maailmanympärilentonsa, korvaten lentosuunnistajan autopilotilla ja kompassilla, ensimmäisenä yksinlentäjänä. 50 000 ihmistä tervehti hänen paluutaan Brooklynin Floyd Bennettin lentokentälle 22. heinäkuuta 7 päivän ja 19 tunnin jälkeen – 21 tuntia vähemmän kuin hänen edellinen ennätyksensä, ja hänen kunniakseen järjestettiin toinen paraati New Yorkissa.

Ensimmäinen painepuku |

Vuonna 1934 Post alkoi tutkia korkeuslennon ja pitkien matkojen rajoja Phillipsin öljy-yhtiön Frank Phillipsin taloudellisella tuella. Winnie Maen ohjaamoa ei voitu paineistaa, joten hän työskenteli B.F. Goodrich Companyn Russell S. Colleyn kanssa ja he kehittivät maailman ensimmäisen käytännöllisen painepuvun. Painepuvussa oli kolme kerrosta: pitkä alusasu, sisäinen mustasta kumista tehty ilmarakko (black rubber air pressure bladder), ja kumilla päällystetystä laskuvarjokankaasta tehty ulkokerros. Ulkokerrokseen liimatut käsi- ja jalkanivelet sallivat hänen käyttää ohjaimia ja kävellä lentokoneessa. Ulkokerrokseen oli kiinnitetty siannahkakäsineet, kumijalkineet sekä alumiinista ja muovista tehty sukeltajan kypärä. Kypärässä oli irrotettava kasvo-osa joka voitiin sulkea ilmatiiviisti 17 000 jalassa (n. 5,2 km), ja johon voitiin kiinnittää korvakuulokkeet ja kurkkumikrofoni. Painepuvun ensilennolla 5. syyskuuta 1934 Post pääsi 40 000 jalan (n. 12,2 km) korkeuteen Chicagon yllä. Lopulta lentäen 50 000 jalassa (n. 15,2 km) Post löysi ylemmän alailmakehän (ylätroposfäärin) suihkuvirtaukset (n. 12 km:n korkeudessa olevia voimakkaita ilmavirtauksia, jotka nopeuttavat lentämistä) ja teki paineistetun lennon tärkeimmät käytännön edistysaskeleet.

Viimeinen lento |

Post kiinnostui vuonna 1935 tutkimaan posti- ja matkustajalentoreittiä Yhdysvaltain länsirannikolta Venäjälle. Käteisvarojen puutteessa hän rakensi lentokoneen kahden onnettomuuskoneen osista ja suunnitteli lisäävänsä ponttoonit Alaskan ja Siperian järville laskeutumista varten. Hänen ystävänsä Will Rogers vieraili usein hänen luonaan Burbankin lentokentällä Kaliforniassa sillä aikaa kun hän rakensi konetta ja pyysi Postia lentämään hänet Alaskan halki jotta hän löytäisi uutta materiaalia sanomalehtipalstaansa varten. Kun Postin tilaamia ponttooneja ei kuulunut, hän käytti ponttooneja jotka oli suunniteltu paljon painavammalle koneelle, mikä teki hänen koneestaan vaarallisen raskaan, varsinkin kun otetaan huomioon mukaan lastattu metsästys- ja kalastusvälineistö. Heinäkuussa suoritetun koelennon jälkeen Post ja Rogers lähtivät lentokoneellaan Seattlesta Washingtonista varhain elokuussa. Postin ohjatessa konetta Rogers kirjoitti lehtiartikkeleitaan kirjoituskoneellaan. Muutaman mailin päässä Point Barrowsta Alaskassa he eksyivät huonossa säässä ja laskeutuivat laguuniin kysyäkseen neuvoa. Koneen moottori pysähtyi heidän yrittäessään nousta myöhemmin ilmaan ja lentokone syöksyi laguuniin, mikä irrotti oikean siiven ja tappoi molemmat miehet välittömästi.

Muistomerkkejä ja kunnianosoituksia |

Vuonna 1936 Smithsonian-instituutti hankki itselleen Winnie Maen Postin leskeltä. Kaksi onnettomuuspaikan muistomerkkiä kunnioittavat näiden kahden miehen muistoa ja ovat mukana Yhdysvaltain historiallisten nähtävyyksien luettelossa (National Register of Historic Places).

Wiley Post vastaanotti useita kunniamerkkejä ja mitaleja: Distinguished Flying Cross (USA) (1932), Belgian kultamitali (1934) sekä International Harmon Trophy (1934). Vuonna 1979 Yhdysvaltain postilaitos julkaisi hänen kunniakseen kaksi lentopostimerkkiä (C95 ja C96).

Lähteitä englanniksi |

• 
  Wiley Post and the Winnie Mae. AcePilots.com. 2003.


• 
  Lockheed 5C Vega. Smithsonian National Air and Space Museum.


• Johnson, Bobby H. Post, Wiley Hardeman. The Texas State Historical Association.


• Onkst, David H. Wiley Post. U.S. Centennial of Flight Commission.