Pullmanin lakko Lähteet | NavigointivalikkoPullman StrikePullman Strike

Yhdysvaltain taloushistoriaMielenosoitukset ja levottomuudet Yhdysvalloissa1894Lakot


engl.YhdysvaltainPullman Palace Car Companynvuoden 1893 laskusuhdanteenIllinoisinPullmanissaChicagoakorpilakkoonGeorge PullmanEugene V. DebsAmerican Railway UnioninboikottiinBlue IslandillaJohn P. AltgeldGrover Clevelandliittovaltion sheriffejäarmeijanNelson MilesRichard OlneySherman Antitrust Act






Lakkolaisia Arcade Building -rakennuksen edustalla Pullmanissa. Rakennuksen edessä rivissä seisovat miehet ovat rakennusta suojelevia Illinoisin kansalliskaartilaisia.


Pullmanin lakko (engl. Pullman Strike) oli koko Yhdysvaltain laajuinen konflikti vuonna 1894.


Taustalla oli rautatievaunuja valmistaneen Pullman Palace Car Companyn päätös alentaa työntekijöidensä palkkoja 25 prosentilla vuoden 1893 laskusuhdanteen seurauksena. Yhtiön tehdaskaupungissa Illinoisin Pullmanissa lähellä Chicagoa ei kuitenkaan suoritettu vastaavia vuokrien alennuksia, joten työntekijöiden elinkustannukset nousivat äkisti. Tämän seurauksena noin 4 000 yhtiön työntekijää meni korpilakkoon 11. toukokuuta 1894. Yrityksen omistaja George Pullman ei kuitenkaan halunnut neuvotella lakkoilevien työntekijöiden kanssa. Tämän seurauksena Eugene V. Debs, aikansa suurimman rautatietyöntekijöiden ammattiliiton American Railway Unionin johtaja, julisti Pullmanin junat maanlaajuiseen boikottiin. Ammattiliittoon kuuluneet rautatietyöläiset 27:ssä osavaltiossa kieltäytyivät ajamasta Pullmanin valmistamia vaunuja, minkä takia Pullmanin oli pakko lopettaa vaunujen valmistaminen lakon ajaksi kokonaan.


American Railway Unionin boikotti alkoi 26. kesäkuuta. Seuraavan neljän päivän aikana 125 000 rautatietyöläistä lopetti työnteon vastalauseena työnantajiensa määräyksille käyttää myös Pullmanin vaunuja. Rautatieyhtiöt palkkasivat lakkoilevien työntekijöiden tilalle lakkorikkureita, mikä kiristi osapuolien välejä entisestään.


29. kesäkuuta Debs järjesti rauhanomaisen mielenosoituksen Blue Islandilla Illinoisissa lakkoilijoiden tueksi. Mielenosoitus kuitenkin yltyi väkivaltaiseksi ja osa mielenosoittajista sytytti alueelle tulipaloja ja suisti junia raiteilta. Tästä huolimatta ihmisten sympatiat olivat lakkolaisten puolella ja kymmenet tuhannet ihmiset jäivät pois töistä osoittaakseen tukeaan rautatieläisille.


Illinoisin kuvernööri John P. Altgeld sympatisoi lakkolaisia ja kieltäytyi käyttämästä sotilasjoukkoja mielenosoitusten hajottamiseen. Saadakseen mielenosoitukset päättymään presidentti Grover Cleveland päätti 4. heinäkuuta lähettää Illinoisiin liittovaltion sheriffejä sekä noin 12 000 armeijan sotilasta, komentajanaan Nelson Miles. Liittovaltion joukkojen saapuminen Blue Islandille johti mielenosoittajien ja armeijan yhteenottoon, jossa kuoli 13 ja haavoittui 57 lakkolaista. Lakko päättyi viikon sisällä ja joukot kutsuttiin takaisin 20. heinäkuuta.


Lakon aikana oikeusministeri Richard Olney oli ohjeistanut oikeusistuimet antamaan määräyksiä, joiden mukaan postinkulkua ja osavaltioiden välistä kauppaa hidastavat toimet (toisin sanoen lakko ja boikotti) tulisi lopettaa. Koska Debs ja muut ammattiyhdistysjohtajat eivät olleet noudattaneet näitä määräyksiä, heidät tuomittiin myöhemmin vankeuteen oikeuden halveksinnasta. Osavaltioiden välisen kaupan haittaamisen kriminalisointi liittyi vuoden 1890 Sherman Antitrust Act -lakiin. Pullmanin lakon jälkiselvittely osoitti, miten monopoliyrityksiä vastaan tarkoitettu antitrustilainsäädäntö käännettiinkin ammattiliittoja vastaan.



Lähteet |



  • Pullman Strike Encyclopedia of Chicago. (englanniksi)


  • Pullman Strike (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pullman Strike







Popular posts from this blog

Disable / Remove link to Product Items in Cart Planned maintenance scheduled April 23, 2019 at 23:30 UTC (7:30pm US/Eastern) Announcing the arrival of Valued Associate #679: Cesar Manara Unicorn Meta Zoo #1: Why another podcast?How can I limit products that can be bought / added to cart?Remove item from cartHide “Add to Cart” button if specific products are already in cart“Prettifying” the custom options in cart pageCreate link in cart sidebar to view all added items After limit reachedLink products together in checkout/cartHow to Get product from cart and add it againHide action-edit on cart page if simple productRemoving Cart items - ObserverRemove wishlist items when added to cart

Helsingin valtaus Sisällysluettelo Taustaa | Yleistä sotatoimista | Osapuolet | Taistelut Helsingin ympäristössä | Punaisten antautumissuunnitelma | Taistelujen kulku Helsingissä | Valtauksen jälkeen | Tappiot | Muistaminen | Kirjallisuutta | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioGoogle BooksSisällissota Helsingissä päättyi tasan 95 vuotta sittenSaksalaisten ylivoima jyräsi punaisen HelsinginSuomalaiset kuvaavat sotien jälkiä kaupungeissa – katso kuvat ja tarinat tutuilta kulmiltaHelsingin valtaus 90 vuotta sittenSaksalaiset valtasivat HelsinginHyökkäys HelsinkiinHelsingin valtaus 12.–13.4. 1918Saksalaiset käyttivät ihmiskilpiä Helsingin valtauksessa 1918Teoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioSaksalaiset hyökkäävät Etelä-SuomeenTaistelut LeppävaarassaSotilaat ja taistelutLeppävaara 1918 huhtikuussa. KapinatarinaHelsingin taistelut 1918Saksalaisten voitonparaati HelsingissäHelsingin valtausta juhlittiinSaksalaisten Helsinki vuonna 1918Helsingin taistelussa kaatuneet valkokaartilaisetHelsinkiin haudatut taisteluissa kaatuneet punaiset12.4.1918 Helsingin valtauksessa saksalaiset apujoukot vapauttavat kaupunginVapaussodan muistomerkkejä Helsingissä ja pääkaupunkiseudullaCrescendo / Vuoden 1918 Kansalaissodan uhrien muistomerkkim

Adjektiivitarina Tarinan tekeminen | Esimerkki: ennen | Esimerkki: jälkeen | Navigointivalikko