Schillerinajokoira Ulkonäkö | Luonne ja käyttäytyminen | Historia | Lähteet | NavigointivalikkoInfobox OKKennelliiton rotumääritelmäm
FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koiratRuotsalaiset koirarodut
ruots.RuotsistakoirarotumaanviljelijäRuotsin
Schillerinajokoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Ruotsi |
Määrä | 150 rekisteröityä (3.3.2008) |
Rodun syntyaika | 1800-luku |
Alkuperäinen käyttö | jäniksen ja ketun ajo, jäljestys |
Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
Muita nimityksiä | Schillerstövare, chien courant de Schiller, sabueso Schiller |
FCI-luokitus | ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat; alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat |
Ulkonäkö | |
Säkäkorkeus | ihannekorkeus: uros 57 cm, narttu 53 cm |
Väritys | ruskea, jossa musta mantteli |
Infobox OK |
Schillerinajokoira (ruots. Schillerstövare) on Ruotsista kotoisin oleva koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Ulkonäkö |
Ulkonäöltään schillerinajokoira on jalo ja sen runko on hieman suorakaiteen muotoinen. Rodun väri on ruskea, jossa on musta mantteli. Pää ja kuono ovat pitkät. Rodulle tyypillistä on pitkä kaula, joka liittyy runkoon kauniisti. Schillerinajokoiran peitinkarva on karheaa ja rungonmyötäistä.
Liike on yhdensuuntaista ja tehokasta.
Luonne ja käyttäytyminen |
Luonteeltaan schillerinajokoira on ystävällinen, uskollinen[1], eloisa ja valpas. Rotua käytetään ketun ja jäniksen metsästykseen. Schillerinajokoira sopii myös hyvin perhekoiraksi hyvän luonteensa ansiosta.
Historia |
Schillerinajokoira on saanut nimensä maanviljelijä Per Schillerin mukaan. Per Schiller asui Ruotsin länsirannikolla Bohuslänissa Stenungsundin pitäjässä. Hänen tiedetään käyttäneen rodun luomiseen eteläsaksalaisia, sveitsiläisiä ja itävaltalaisia ajokoiria.[1] Nykyiset tämän rodun edustajat ovat Per Schillerin kantakoirien Tamburini 1 ja Ralla 1 jälkeläisiä. Tukholmassa vuonna 1886, Ruotsin ensimmäisessä virallisessa koiranäyttelyssä nämä kyseiset koirat voittivat.
Lähteet |
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
[1][vanhentunut linkki]
Viitteet |
↑ ab Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 172. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
|