Ferron meridiaani Lähteet | NavigointivalikkoTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioTeoksen verkkoversioPrime Meridians
Pituuspiirit
KanariansaartenEl Hierronpituuspiirinollameridiaaninamaantieteellinen pituusGreenwichinastettaminuuttiasekuntiaKlaudios PtolemaiosOnnellisten saaristaRichelieuvanhan maailmanAzoritKap VerdenkronometriobservatorioitaPariisistaDelislellePariisin meridiaaninPariisin meridiaaniaSaksassaItävallassaTšekkoslovakiassaValtiokalenterissaHelsingin observatorionPulkovasta
Osa Ylä-Sleesian kartasta vuodelta 1746. Kartan alalaidassa oleva latinankielinen teksti tarkoittaa: "Pituusasteet laskettu Ferron saaren kautta kulkevasta perusmeridiaanista."
Hollantilainen pohjoisten napaseutujen kartta 1720-luvulta. Karttaan on merkitty katkoviivalla Ferron meridiaani.
El Hierron saaren läntistä kärkeä pidettiin kauan Vanhan maailman läntisimpänä kohtana.
Ferron meridiaani on alun perin Kanariansaarten läntisimmän saaren, Ferron eli nykyisen El Hierron kautta kulkeva pituuspiiri. Sitä, tai käytännössä eräitä samalla nimellä tunnettuja ja sitä lähellä olevia pituuspiirejä on laajalti käytetty kartoissa nollameridiaanina, josta eri paikkakuntien maantieteellinen pituus laskettiin, ennen kuin sellaiseksi vuonna 1884 kansainvälisellä sopimuksella vahvistettiin Greenwichin meridiaani. Greenwichistä luettuna El Hierro sijaitsee 18 astetta 9 minuuttia 39 sekuntia (18° 9' 39") läntistä pituutta.
Ajanlaskumme toisella vuosisadalla Klaudios Ptolemaios valitsi pituusasteiden lähtökohdaksi läntisimmän Onnellisten saarista, joiden on tulkittu tarkoittavan Kanariansaaria. Se oli samalla läntisin tunnettu maa-alue, jonka länsipuolella oletettiin olevan vain merta, minkä vuoksi hänen maailmankartassaan kaikki pituusasteet onkin laskettu sieltä itään.[1] Hänen aikanaan käytettävissään ei kuitenkaan ollut luotettavaa menetelmää pituusasteen määrittämiseksi, minkä vuoksi hänen karttaansa merkityt pituuspiirit ovatkin varsin epätarkkoja.
Uudestaan Ferron vahvisti pituusasteiden lähtökohdaksi Richelieu vuonna 1634.[1] Perusteluna oli nytkin saaren asema vanhan maailman läntisimpänä kohtana (tosin Azorit ja Kap Verden saaret ovat vielä lännempänä, mutta oli kyseenalaista, voitiinko niitä pitää Vanhaan maailmaan kuuluvina). Täten Ferron meridiaania voitiin pitää eräänlaisena "luonnon antamana", puhtaasti maantieteellisiin näkökohtiin perustuvana ja sellaisena yhtä hyvin kaikkien kansojen käyttöön soveltuvana nollameridiaanina.[2]
Ongelmana kuitenkin oli, ettei El Hierron sijaintia suhteessa manterella olleisiin kohteisiin pystytty määrittämään kovinkaan tarkasti, sillä ennen kuin kronometri keksittiin. Tämän vuoksi koordinaatistojen todellisena lähtökohtana oli käytettävä maissa olevia kohteita, pääasiassa observatorioita, joiden kulmaetäisyys Ferrosta voitiin vain likimain arvioida. Tiedettiin kuitenkin, että El Hierro oli noin 20 pituusastetta länteen Pariisista, mikä myöhemmin antoi maantieteilijä ja kartografi Delislelle aiheen pyöristää erotus tasan 20 asteeksi. Myöhempien mittausten mukaan El Hierro on 20°23'9" Pariisista länteen.[3], mutta siitä huolimatta nollameridiaaniksi, jota edelleen nimitettiin "Ferron meridiaaniksi", määriteltiin tarkalleen 20 astetta Pariisin meridiaanin länsipuolella oleva pituuspiiri. Täten "Ferron meridiaani" arvostelijoiden mukaan menetti sille alun perin tarkoitetun neutraalin luonteensa ja oli itse asiassa vain "Pariisin meridiaani valepuvussa" ja siten liian yksipuolisesti ranskalainen[2]
Myöhemmin ranskalaisissa kartoissa siirryttiin käyttämään nollameridiaanina Pariisin meridiaania.[1] Kun karttoihin usein merkitään pituuspiirit 5, 10 tai 20 asteen välein, tavallista oli sekin, että niiden päähän kartan yläreunaan merkittiin pituusasteet Pariisista ja alareunaan "Ferron meridiaanilta" luettuina, olihan erotus virallisesti tasan 20 astetta.
Saksassa, Itävallassa ja Tšekkoslovakiassa on topografikartoissa aikoinaan laskettu pituusasteet niin ikään "Ferron meridiaaniksi" kutsutusta pituuspiiristä, joka todellisuudessa oli tasan 17°40' Greenwichistä länteen. Tämä meridiaani ei kuitenkaan kulje El Hierron saaren kautta vaan sen itäpuolitse.[4]
Suomessakin Ferron meridiaania on käytetty sijaintien ilmoittamiseen. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Valtiokalenterissa ilmoitettiin Helsingin observatorion sijainniksi 42°37,5' itään Ferrosta tai 5°21,9' länteen Pulkovasta.[1][5]
Lähteet |
↑ abcd Heikki Oja: ”Kiista nollameridiaanista”, Aikakirja, s. 84–85. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio.
↑ ab ”III Session of October 6, 1884 (Janssenin puheenvuoro)”, International Conference held at Washington for the purpose of fixing a Prime Meridian and a Universal Day, s. 44–45, 56–57. Washington, D. C.: Protocols of the Proceedings, 1884. Teoksen verkkoversio.
↑ ”Ferro”, Tietosanakirja, 2. osa (Confrater–Haggai), s. 1039. Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1910. Teoksen verkkoversio.
↑ Prime Meridians elte.prompt.hu. Viitattu 8.11.2016.
↑ Helsingin observatorio sijaitsee 24°57,3' ja Pariisin observatorio 2°20,2 itään Greenwichistä. Kun näiden erotus on 22°37,1' , on ilmeistä, että Valtiokalenterissa itse asiassa käytettiin Pariisin observatorion mukaan määritettyä "Ferron meridiaania", johon nähden virhe on vain 0,4'.
