Hjdcti

Watford
Koko nimi	Watford Football Club
Perustettu	1881
Kenttä	Vicarage Road, Watford
– kapasiteetti	20 877[1]
Sarja	Valioliiga
Puheenjohtaja	Raffaele Riva
Päävalmentaja	Javi Gracia
Kotipeliasu Vieraspeliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Watford Football Club on jalkapalloseura Watfordin kaupungista Hertfordshirestä Englannista. Se pelaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa. Edellisen kerran seura pelasi Valioliigassa kaudella 2006–2007 noustuaan sinne voitolla Leeds Unitedista maalein 3–0 mestaruussarjan nousukarsintojen loppuottelussa. Watford pysyi Valioliigassa vain yhden kauden ajan mutta nousi takaisin Valioliigaan kauden 2014–2015 päätteeksi.

Seura perustettiin vuonna 1881, pelipaikkana tuolloin Cassio Road Ground. Muutto Vicarage Roadille, nykyiselle kotikentälle, tapahtui vuonna 1922. Seuran lempinimi on The Hornets, keltamustan peliasun mukaan. Watfordilla on pitkään jatkunut ”naapuriviha” Luton Townin kanssa.

Seura tunnetaan parhaiten ajoilta jolloin sitä valmensi entinen Englannin jalkapallomaajoukkueen valmentaja Graham Taylor. Ensimmäisen kerran hän toimi valmentajana vuosina 1977–1987, jona aikana joukkue nousi silloiseen 1. divisioonaan 4. divisioonasta, selviten myös FA Cup -loppuotteluun 1984 ja ottaen osaa UEFA Cupiin. Toisen kerran Taylor oli peräsimessä 1997–2001, kun joukkue nousi 2. divisioonasta valioliigaan peräkkäisinä kausina. Molempien valmennuskausien aikana joukkueen omistajana toimi Elton John, joka nykyään on seuran kunniapuheenjohtaja.

Historia |

Graham Taylorin aikakausi (1977–1987) |

Kun 32-vuotias Graham Taylor tuli Watfordin valmentajaksi kauden 1976–1977 alussa, oli seuran juuri ottanut haltuunsa poptähti Elton John, ja sarjana oli neljäs divisioona. Kiitos puheenjohtajan, valmentajan ja pelaajien ponnistelujen, seura saavutti pääsarjan, 1. divisioonan kaudeksi 1982–1983. Pelaajat kuten John Barnes, Ross Jenkins ja Luther Blissett olivat eräitä Englannin arvostetuimmista jalkapalloilijoista 80-luvulla. Watford päätti ensimmäisen pääsarjakautensa tyylillä, sijoittuen sarjassa toiseksi mestari Liverpoolin jälkeen. Seuraavalla kaudella seura otti osaa UEFA Cupiin, ja FA Cup -loppuottelu oli vuorossa vuonna 1984, joskin joukkue hävisi Evertonille. Luotsattuaan Watfordin yhdeksänneksi kaudella 1986–1987, Taylor siirtyi Aston Villaan, ja hänen seuraajansa Dave Bassett erotettiin 8 kuukauden kuluttua, huonon 1987–1988 kauden alun takia.

Elämä pääsarjan ulkopuolella (1987–1998) |

Watford Putosi 1. divisioonasta kauden 1987–1988 päätteeksi, ja hävisi 2. divisioonan nousukarsinnat seuraavana keväänä. Seuraavien vuosien aikana Watford ei hätyytellyt kärkisijoja – paras sijoitus oli kauden 1994–1995 seitsemäs sija.

Graham Taylorin paluu (1998–2001) |

Graham Taylor palasi Watfordiin helmikuussa 1996 tittelillä Director of Football, entisen pelaajan Kenny Jackettin toimiessa päävalmentajana, mutta ei kyennyt estämään seuran putoamista sarjaporrasta alemmas (silloinen 2.div). 2. divisioonan keskikastissa vietetyn kauden 1996–1997 jälkeen Jackett siirtyi kakkosvalmentajaksi ja Taylor otti managerin tehtävät jälleen hoidettavakseen. Muutos osoittautui onnistuneeksi ja Watfor nappasi 2. divisioonan mestaruuden kaudella 1997–1998, jättämällä Bristol Cityn kakkoseksi pitkän taistelun jälkeen. Toinen perättäinen sarjanousu seurasi kaudella 1998–1999, joukkueen kaadettua nousukarsintojen loppuottelussa Boltonin varmistaen nousun valioliigaan. Valioliigakausi alkoi pirteästi alkukauden yllätysvoitolla Liverpoolista, mutta pian kurssi kääntyi, ja Watford putosi sarjasta sijoituttuaan viimeiseksi. Graham Taylor siirtyi eläkkeelle kauden 2000–2001 päätteeksi (vaikkakin muutaman kuukauden päästä palasi valmentamaan Aston Villaa), ja seuraaja oli yllätysnimi Gianluca Vialli, joka oli hetkeä aiemmin irtisanottu Chelseasta.

Watford Viallin alaisuudessa (2001–2002) |

Viallin aika seurassa oli lyhyt ja kivinen. Hän korvasi pitkään seurassa palvelleet henkilöt, kuten Kenny Jackettin ja Luther Blissettin, Chelseasta mukanaan tuomilla henkilöillä, saaden aikaan paljon kritiikkiä. Vialli teki useita korkean profiilin hankintoja, ja seuran palkkakustannukset nousivat taivaisiin, Viallin itsensä ansaitessa miltei miljoona puntaa vuodessa. Kuitenkin kausi oli vain keskinkertainen, seuran sijoittuessa sarjassa 14:nneksi, ja Vialli sai kenkää yhden kauden jälkeen. Hänet korvattiin Ray Lewingtonilla, joka oli toiminut edellisen kauden reservijoukkueen valmentajana.

Ray Lewington (2002–2005) |

Lewington otti vastuun kaudelle 2002–2003. Kesän aikana monet Viallin hankinnoista lähtivät seurasta. Lewingtonilla oli vähät varat vahvistaa joukkuetta, ja hän sai hankittua vain kaksi pelaajaa, kokeneen Neal Ardleyn and Sean Dychen. Watfordin taloudellisten vaikeuksien laajuus julkistettiin syksyllä. Vaikeuksia lisäsi entisestään Viallille ja joillekin pelaajille maksettaviksi määrätyt korvaukset sopimuksien purkamisen johdosta, sekä Viallin päätös haastaa seura oikeuteen keväällä 2003. Joukkue aloitti kauden hyvin, huolimatta siitä, että pelaajien piti tyytyä pienempään palkkaan. Kausi päättyi keskikastissa, ja yllättävään FA Cupin välierään, jossa tappio tuli valioliigan Southamptonille. Watford kävi myös pelaamassa Kuopiossa Kuopion Palloseuraa vastaan ystävyysottelun, jonka Watford voitti 3–1.

Jatkuneet taloudelliset vaikeudet johtivat useiden pelaajien poistamiseen, mukaan lukien ennätyshankinta Allan Nielsen sekä hyökkääjät Gifton Noel-Williams ja Tommy Smith. Uusi hyökkäyskalusto loi kuitenkin toivoa. Danny Webber ja Jimmy Davis ManU:sta, sekä vanha tähti Bruce Dyer.

Davis kuitenkin menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa kauden avauspäivänä. Tällä oli suuri merkitys joukkueen esityksiin kauden alussa. Erityisesti Davisin hyvä ystävä Webber oli poissa tolaltaan. Koko talven joukkue oli vaikeuksissa, pyörien juuri karsiutumisrajan yläpuolella. Vahva kauden päätös laituri Lee Cookin johdolla nosti seuran taulukon keskivaiheille.

Kausi 2004–2005 jatkui siinä hyvässä nosteessa jossa edellinen päättyi. Kauden edetessä seura alkoi kuitenkin vajota kohti putoamisrajaa. Jälleen hyvä menestys cupissa auttoi seuran taloudellista tilaa, joukkueen yltäessä välierään liigacupissa. Huono menestys liigassa johti kuitenkin maaliskuun 22. päivänä valmentaja Lewingstonin irtisanomiseen. Irtisanominen oli ristiriitainen, useiden fanien ollessa tyytymättömiä ratkaisuun erottaa valmentaja, joka oli johdattanut seuran kahteen cup välierään kolmessa vuodessa.

Aidy Boothroyd (2005–2008) |

35-vuotias Adrian ”Aidy” Boothroyd palkattiin valmentajaksi toimittuaan Leeds Unitedin apuvalmentajana, ja 70-vuotias Keith Burkinshaw hankittiin hänen kakkosmieheksensä. Hänen kokemattomuutensa loi epäluuloa fanien keskuuteen, jotka pelkäsivät ettei hän pystyisi pitämään seuraa mestaruussarjassa.

Fanien vastalauseet jatkuivat läpi kesän, Boothroydin irtisanottua legendaarisen valmentajan Nigel Gibbsin, joka oli toiminut seurassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Fanit saivat nähdä myös useiden suosikkipelaajiensa lähtevän, mukaan lukien hyökkääjäkaksikko Heidar Helguson ja Danny Webber. Näin seuraan jäi vain yksi hyökkääjä.

Elokuun lopun rykäyksessä Boothroyd hankki seuraan hyökkääjät Darius Hendersonnin ja Marlon Kingin, topparit Clarce Carlislen ja Malky Mackay, keskikenttämies Matthew Springin sekä maalivahti Ben Fosterin (kauden mittainen lainasopimus), poistaen useiden kannattajien epäilykset liian kapeasta materiaalista.

Vaikkakin Watford hävisi kauden avausottelunsa Prestonia vastaa, oli Boothroydin ensimmäinen kausi vakuuttava, joukkueen pitäessä tukevasti kiinni sarjan kolmannesta sijasta. Hyvä vire kevätkaudella 2006 johti myös vaikuttavaan vierasvoittoon sarjakakkosesta Sheffield Unitedista. Voitto nosti jo toiveita kakkospaikasta ja suorasta noususta. Pieni notkahdus loppukaudesta hautasi haaveet suorasta noususta, mutta paikka nousukarsintoihin varmistui huhtikuun 9. päivä tasapelillä Lutonia vastaan. Nousukarsintojen välierissä Watford kaatoi Crystal Palacen vieraissa 3–0, ja toisessa osaottelussa kotikentällä päädyttiin maalittomaan tasapeliin 0–0. Watford eteni voitollaan loppuotteluun, joka pelattiin Millennium Stadiumilla Cardiffissa. Loppuottelussa Watford löylytti Leedsiä numeroin 3–0. Jay DeMerit, Neil Sullivan (oma maali) ja Darius Henderson takasivat maaleillaan Watfordille nousun valioliigaan ja arviolta 40 miljoonan punnan lisätulot.
Valioliigavisiitti jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi ja joukkue putosi takaisin Mestaruussarjaan. Boothroyd jätti seuran marraskuussa 2008.

Brendan Rodgers (2008–2009) |

Boothroydin jätettyä seuran joukkueen managerina toimi ensin väliaikaisesi Malky Mackay ennen kuin manageriksi palkattiin Brendan Rodgers. Rodgersin aikakin jäi varsin lyhyeksi, sillä hän sai lähteä jo 27 ottelun jälkeen kesäkuussa 2009 ja tilalle palkattiin jälleen Mackay. Rodgersin 27 ottelun mittaisen uran voittoprosentti oli hieman päälle 40.

2009– |

Mackayn ensimmäisellä kaudella Watford sijoittui 16. mestaruussarjassa. Seuraavana kaudella Watford sijoittui 14. Kaudelle 2011–2012 valmentajaksi tuli Sean Dyche. Kauden päätteeksi Watford sijoittui 11. Kaudella 2012–2013 seuraa valmensi Gianfranco Zola, joka nosti joukkueensa mestaruussarjan kolmanneksi. Zola vaihtui kesken kauden 2013–2014 Giuseppe Sanninoon. Kauden päätteeksi Watford sijoittui liigassa 13. Sanninon korvasi lyhyeksi ajaksi Óscar García Junyent ja Billy McKinlay, jotka kummatkin valmensivat vain muutaman ottelun ajan Watfordia. Lokakuussa 2014 valmentajaksi tuli Slaviša Jokanović ja kauden 2014–2015 pääteeksi Watford sijoittui toiseksi nostaen joukkueen Valioliigaan. Watfordin valmentajaksi tuli kesäkuussa 2015 Quique Flores.

Kotikentät |

• 1883: Vicarage Meadow
  


• 1883–1889: Colney Butts
  


• 1889–1922: Cassio Road
  


• 1922–: Vicarage Road
  

Sarjahistoria |

• 1920: Alkuperäinen joukkue 3. divisioonassa


• 1921–1958: 3. divisioona (eteläinen)


• 1958–1960: 4. divisioona


• 1960–1969: 3. divisioona


• 1969–1972: 2. divisioona


• 1972–1975: 3. divisioona


• 1975–1978: 4. divisioona


• 1978–1979: 3. divisioona


• 1979–1982: 2. divisioona


• 1982–1988: 1. divisioona


• 1988–1992: 2. divisioona


• 1992–1996: 1. divisioona


• 1996–1998: 2. divisioona


• 1998–1999: 1. divisioona


• 1999–2000: Valioliiga


• 2000–2004: 1. divisioona


• 2004–2006: Mestaruussarja


• 2006–2007: Valioliiga


• 2007–2015: Mestaruussarja


• 2015–: Valioliiga

Lähteet |

Aiheesta muualla |

• Watford FC:n sivusto


• Soccerbase – paljon Watford-tietoa